keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Salaiset kansiot - 7. kausi

Alkuperäinen nimi: The X Files - Season 7
Ohjaus: Kim Manners, Michael W. Watkins, Thomas J. Wright, ym.
Käsikirjoitus: Chris Carter, David Duchovny, Vince Gilligan, ym.
Pääosissa: David Duchovny, Gillian Anderson, Mitch Pileggi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2000
Jaksojen määrä: 22

- You're not going back out there. I'm not going to let you go back out there.

- What are you talking about?
- It has to end some time. That time is now.
 
Mulder (David Duchovny) on suljettuna mielisairaalaan ja Scully (Gillian Anderson) yrittää selvittää syytä Mulderin mielisairauteen Norsunluurannikolla, johon on pudonnut tiettävästi avaruusalus. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan niin kuin Scully haluaa, siitä pitää huolen edellisen kauden viimeisestä jaksosta tuttu Dr. Barnes (Michael Ensign). Washingtonissa puolestaan apulaisjohtaja Skinner (Mitch Pileggi) etsii käsiinsä Mulderin pyynnöstä Mulderia aiemmin auttaneen Michael Kritschgaun (John Finn), jolla on sisäpiiritietoa Mulderin sairaudesta. Myös Tupakkamiehellä (William B. Davis) on omat suunnitelmansa Mulderin suhteen...

Kun vilkaisette alalaitaan ja näette antamani pisteet, niin teille saattaa tulla yllätyksenä, että olin pettynyt tähän Salaisten kansioiden seitsemänteen kauteen. En nyt valtavan pettynyt, mutta vähän kuitenkin. Tässä kuitenkin ollaan katsottu jo kuusi kautta, jotka kaikki saivat minulta 4,5 tai 5 pistettä, niin ihan ymmärrettävää, jos tämä kausi tuntuu pienoiselta pettymykseltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pääosin pitänyt tästäkin kaudesta, vaikka aiempia kausia hieman enemmän niitä suvantohetkiä tarjosikin.

Aloitetaan niistä syystä tai toisesta heikoista perustutkimuksista. Kauden ensimmäinen MotW-jakso (Monster of the Week) Hungry oli sinänsä ihan kiinnostava, mutta kun se kerrottiin pääasiassa jakson "hirviön" Robin (Chad Donella) näkökulmasta, niin se ei ihan täysillä iskenyt. Niin ikään kauden viimeien MotW-jakso Je Souhaite oli vähän heikonlainen, sillä tarina kolme toivomusta täyttävästä hengettärestä ei oikein napannut, vaikka näiden toivomusten  täytäntöönpanossa olikin juuri sellaista pilkunviilaamisen makua, josta minä ainakin pidin kovasti. Näiden jaksojen välissä sitten nähtiin vielä pari jaksoa, joista en oikein tiennyt, mitä mieltä olla. Hollywood A.D. kuuluu listaan Hupijaksot, kun Mulder ja Scully päätyvät Hollywood-elokuvan hahmoiksi, enkä oikein saanut mitään irti tästä hupailusta varsinkaan sen jälkeen, kun siellä kellarissa ne luurangonpalaset alkoivat liikkua. Näistä huolimatta jaksossa oli taustalla ihan perusvahva tutkimus taustalla, joka oli kuin olikin mielenkiintoinen. Kauden aikana nähdään ohjaajana/käsikirjoittajana niin David Duchovny, Gillian Anderson kuin William B. Daviskin (jälkimmäinen vain käsikirjoittajana) ja näistä nimenomaan Andersonin sopii pysyä vain siellä kameran toisella puolella, sillä hänen ohjaamansa All Things, joka ylläripylläri keskittyy aikalailla Scullyyn, sisälsi niin paljon outoja kuvakulmia ja hidastuksia, että ne ei oikein tuntunut sopivan sarjaan, eikä jakso ollut myöskään niin erilainen, että sitä olisi voinut kutsua erikoisjaksoksikaan. Jaksossa kuitenkin paljastettiin aika isoja asioita Scullyn menneisyydessä, että siinä mielessä ihan kiinnostava jakso oli kyseessä.

No nyt kun haukkumiset haukuttu, niin kehutaankin sitten vähän. Edellä mainittuja jaksoja lukuun ottamatta MotW-jaksot olivat pääasiassa varsin kiinnostavia ja pitivät kyllä hyvin otteessaan. The  Goldberg Variation oli hieman huvittava, mutta teki sen tyylillä näyttäen maailman onnekkaimman miehen selviämässä mitä eriskummallisimmista tilanteista. Kauden aikana nähdään myös vanha tuttu, kun toiselta kaudelta tuttu Donald Pfaster (Nick Chinlund) (Irresistible, s2e13) tulee takaisin piinaamaan Scullya, ja viittaukset aiempiin kausiin ovat aina mielenkiintoisia, varsinkin jos pahiksena on Pfasterin kaltainen hyytävä psykopaatti. X-Cops on varmaan jakso, joka tällä seitsemäänellä kaudella eniten herättää näkemyksiä puolesta ja vastaan, mutta minuun tämä Lain nimessä -sarjan hengessä tehty jakso kyllä iski (jakso olikin mukamas kyseisen sarjan jakso), tosin myönnän, että osa mielenkiinnosta johtui paperille luonnostellusta Freddy Kruegerista. Kruegerin hahmon näkeminen paperilla nimittäin onnistui nostattamaan jännitystä, vaikka arvasinkin, ettei häntä jaksossa oikeasti nähdä. Niin ja sanotte mitä sanotte, mutta First Person Shooter oli ehdottomasti yksi kauden huipputapauksista ja sai kuin saikin sisäisen nörttini heräämään. Virtuaalitodellisuusjaksoa olin toivonut jo pitkään ja nyt sellainen sitten nähtiin ja vieläpä sellaisessa paketissa, etten voinut kuin nauttia jaksosta, varsinkin kun Scullykin pääsi pelin makuun. Noin muuten kausi tarjosi siis ihan perusvahvoja MOTW-jaksoja.

Aiemmilta kausilta tutut salaliittolaiset kuolivat jo edellisellä kaudella, mistä saattaisi johtua se, että Mulderin ja Scullyn odysseia -jaksoja ei loppujen lopuksi kovin montaa ollut, vaan laskin niitä olevan kaiken kaikkiaan kuusi. Yksi näistäkin jaksoista (En Ami) oli aika itsenäisen tuntuinen, eikä tarjonnut kokonaiskuvaan UFOista, Tupakkamiehestä, totuudesta tai mistään muustakaan oikein mitään uutta. Toki jakson aikana syvennetään hieman Tupakkamiehen hahmoa (jakson käsikirjoittikin miestä esittänyt William B. Davis), mutta aika vähän loppujen lopuksi. Vaikka totuuden selvittämiseen jaksoja oli siis hyvin vähänlaisesti, niin silti sanoisin, että kauden eräänlainen teema oli luopuminen/lopettaminen. Tämähän jäi David Duchovnyn viimeiseksi kokonaiseksi kaudeksi sarjassa, joten sen lisäksi, että nähdään Mulder ja Scully viimeistä kertaa yhdessä normaalitutkimusten aikana, niin saatetaan loppuun myös Mulderin siskonsa Samanthan (Mimi Paley) etsintä. Niin ikään kausi sisältää monien aiemmista kausista tuttujen hahmojen kuolemat, joten yksi jos toinenkin asia saa kauden myötä päätökseen. Kauden ensimmäiset jaksot eivät ehkä olleet ihan parhaita aiempien kausien alkuihin verrattaessa, mutta ihan viihdyttäviä kuitenkin. Noin muuten olin positiivisesti yllättynyt, että kauden viimeisessä jaksossa Requiem palataan pilottijakson tapahtumapaikalle. Viimeisestä jakso päättyy parillakin tavalla kiinnostavasti, mutta mitä tulee Mulderin sieppaamiseen, niin en tiedä, tiesivätkö amerikkalaiset fanit Duchovnyn poislähdöstä etukäteen, mutta jos ei, niin siinä mielessä kauden päätös saattoi olla aika vakuuttava; sen muistan, että itse tiesin Duchovnyn lähdöstä hyvissä ajoin ennen kuin viimeiset jaksot näytettiin täällä, joten muistan tarkastelleeni tapahtumia jo tuolloin Duchovnyn lähdön kannalta.

Eipä ollut sitten se Mitch Pileggi vieläkään alkuteksteissä, mutta eiköhän jo seuraavalla kaudella... hih! Noin muuten olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon vanhoja hahmoja oli saatu takaisin sarjaan, jopa Jerry Hardin Deep Throatina oli saatu mukaan, kuten myös Floyd "Red Crow" Westerman Albert Hosteenina. Alex Krycekin (Nicholas Lea) toivoin edellisen kauden arvostelun yhteydessä saavan tällä kaudella loppunsa, mutta ikäväkseni näin ei sitten tapahtunutkaan. Toisaalta Krycek on pirun hieno hahmo, jolle varmasti löytyy käyttöä myös jäljellä oleville kausille, mutta toisaalta olin nähnyt hänet nimenomaan Mulderin vastustajana, että olisin toivonut hänen hahmolleen viimein kuolevan. Mukana menossa: Lance "Aliens" Henriksen (Millennium), Anthony "Käytäväpeliä" Heald (Closure), Tobin "Saw" Bell (Brand X), Téa Leoni (Hollywood A.D.) Kathy "Hei, olen Susan" Griffith (Fight Club) ja Jack "Asema 62" McGee (niin ikään Fight Club).

DVD:n ekstroina tuttuun tyyliin pienoisdokumentti, mainoksia, tehosteista juttua sekä poistettua kohtauksia. Myös profiilit apulaisjohtaja Skinneristä ja Samantha Mulderista löytyy, kuten muutama kommenttiraita. Hassua muuten, ettei The Truth About Season 7 -dokkarissa mainittu sanallakaan Duchovnyn lähdöstä. No, luultavasti seuraavan kauden ekstroissa siitä riittää sitten enemmänkin juttua.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti