Alkuperäinen nimi: The X Files - Season 5
Ohjaus: R.W. Goodwin, Kim Manners, Brett Dowler, ym.
Käsikirjoitus: Chris Carter, Vince Gilligan, Frank Spotnitz, ym.
Pääosissa: David Duchovny, Gillian Anderson, Mitch Pileggi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1998
Jaksojen määrä: 20
- You know, you try to reveal what's hidden, to incite people with the facts, but they'd rather believe some insane nonsense, refusing to believe what our government is capable of.
- You've come a long way, Mulder.
- Yeah, and still nobody believes me.
Joskus valheet saadaan paljastettua vain uusilla valheilla. Mulder
(David Duchovny) saa selville, että häntä vakoillaan kotonaan, mutta hän
saa tapettua vuorossa olevan valvojan ja pyytää Scullya (Gillian
Anderson) uskottelemaan kaikille, että tapettu olisi Mulder. Scully
vaarantaa oman uransa tehdessään näin ja näin Mulder saa laajan
liikkumavapauden omille tutkimuksilleen. Scully on kuolemansairas
syöpänsä vuoksi ja Syöpämies/Tupakkamies (William B. Davis) tekee
Mulderille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä, mutta Mulder kieltäytyy
silti, mutta sitä ennen hän pääsee puhumaan oletetun siskonsa (Megan
Leitch) kanssa. Lopulta Scully tervehtyy, Tupakkamiestä ammutaan ja
hänet julistetaan (kadonneena) kuolleeksi ja Mulder paljastaa suuren
hallituksen salaliiton, mutta kaikella on hintansa, sillä tekemiensä
päätelmiensä jälkeen Mulder ei tahdo enää uskoa...
Minulla lisääntyi kuunvaihteessa vapaa-aika huomattavasti ja niinpä ajattelin keskittyä kunnolla Salaisten kansioiden
maailmaan ja teinkin paljon päänsisäisiä laskelmia (ja sitten
päivitettyjä laskelmia) sen suhteen, kuinka kauan menisi kauden
katsomiseen (kun katson vain pimeän aikaan), mutta pieleenhän nuo
laskelmat menivät, kun en voinut aavistaa, että kaudessa olisi vain 20
jaksoa. Näin vähäiseen määrään en tiedä varmaa syytä, mutta olettaisin
tämän johtuneen siitä, että X-Files: Taistelu tulevaisuudesta
-elokuva oli jo tekeillä. Vaikka jaksojen vähäinen määrä olikin pieni
pettymys, niin en voinut vähentää siitä pisteitä, kun kausi oli jälleen
kerran aivan huippuluokkaa. Vaikka itse tapahtumia en juuri
muistanutkaan, niin huomasin muutamien pienten yksityiskohtien (esim.
viimeisen jakson parkkihallikohtauksen) syöpyneen mieliini niin, että
kun ne tulivat vastaan, niin muistin hämärästi nähneeni kohtauksen
aiemminkin.
Aloitetaan jälleen näistä perustutkimusjaksoista, joista lähes
jokainen ansaitsisi erityisimaininnan, sillä yhtään huonoa tapausta ei
matkan varrelle sattunut ja vaikka kuinka tiesi pääkaksikon selviävän
pulasta kuin pulasta, niin silti tapaukset osasivat olla hyvinkin
jännittäviä. Esimerkkinä voisi mainita vaikka kauden ensimmäisen
varsinainen MotW-jakso (Monster of the Week) Detour eksyttää
Mulderin ja Scullyn keskelle metsää näkymättömien petojen kanssa ja
kaksikon selviytyminen pulasta oli hyvinkin nautittavaa jännitystä.
Kauden aikana nähdään myös ilmeisesti jonkinasteinen kunnianosoitus
1950-luvun kauhuelokuville The Post-Modern Prometheus -jaksossa,
jossa jakso ei ole vain kuvattu mustavalkoisena, vaan sen sisältämät
hahmot ovat hvyin 1950-lukulaisia, vaikka jakso sijoittuukin nykyaikaan.
Kolmannelta kaudelta tuttu Pusher (Robert Wisden) tekee odotetun paluun
jaksossa Kitsunegari, mutta hänen tarinan jatko tarjoaa sekin
ihan mielenkiintoisen käänteen. Stephen King -fanina tietenkin pitää
mainita myös Kingin käsikirjoittama Chinga, joka onnistuu olemaan
selvästi tavallista Salaiset kansiot -jaksoa pelottavampi. Lisäksi
jaksossa on nähtävissä selkeitä Kingille tyypillisiä piirteitä, kuten
lapsi, jonka kautta yliluonnolliset asiat tapahtuvat, tämä vanha
känisevä mummo sekä tietenkin Maine tapahtumapaikkana. Viimeiseksi
haluan mainita kauden sen hulvattomimman jakson Bad Blood, jossa
Mulder tulee tappaneeksi vampyyria esittäneen pojan, jonka jälkeen
Mulder ja Scully kertovat molemmat omat versionsa tapahtuneista ja tässä
jaksossa hauskaa oli juuri se, kuinka erilaisesti Mulder ja Scully
kuvaa ei vain tapahtuneet asiat, vaan myös itsensä. Tietenkin Mulderin
piti selvitä pinteestä ja ratkaisu, miten tämä tehtiin, oli täysin
tyydyttävä. Ne muut harvat MotW-jaksot olivat myöskin perusvahvoja
jaksoja.
Neljännellä kaudella saatiin tietää Tupakkamiehen historia ja nyt
tällä kaudella selvitettiin The Lone Gunmenin herrojen eli Frohiken,
Byersin ja Langlyn (Tom Braidwood, Bruce Harwood ja Dean Haglund)
historia ja se, kuinka he tapasivat Mulderin ja tämä jakso oli sekin
varsin vakuuttava. Toisessa historiajaksossa puolestaan nähdään vuoden
1990 Mulder ottamassa selvää eräästä sarjamurhaajasta ja saa kuulla
tarinan, jonka tiimellyksessä selviää myös X-File -termin tausta.
Kuitenkin kauden pääteema näissä Mulderin ja Scullyn odysseiaa
kuvaavissa jaksoissa on Mulderin uskon mureneminen kaikkeen
yliluonnolliseen ja sitä vastaavasti Scullyn uskon kasvaminen
sellaiseen. Vaikka Scully ei missään vaiheessa ole yhtä innokas uskomaan
paranormaaleihin ilmiöihin kuin Mulder aiemmilla kausilla, niin tämä
asetelmien heittäminen päälaelleen onnistui täydellisesti ja siten
tarjosikin taattua viihdettä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että
Mulderin kyyniseksi muuttunut asenne ei ihan täysin istunut tähän.
Kauden aikana Scully tapaa lapsen, jolla on hyvin yllättäviä yhteyksiä
häneen, koetaan UFO-sieppauksen kohteiksi joutuneiden joukkomurhia ja
kauden päättää jakso The End, joka päättyy sellaiseen
cliffhangeriin, että kauden päätösjakso nousee ehdottomasti kolmen
parhaan joukkoon kauden finaalijaksoja vertailtaessa.
Edellisellä kaudella lanseeraamani "käsi alkutekstien edessä" tuotti
positiivisia tuloksia jo tällä kaudella, kun tämän ansiosta minulle
tarjoutui mahdollisuus yllätyksiin, joista parhaimpana Steven Williamsin
eli Mr. X:n ilmestyminen kuvaruutuuni. Tämän lisäksi pieni yllätys
koettiin joidenkin sivuosanäyttelijöiden kohdalla. Suurin syyhän tähän
mainittuun tapaan oli kuitenkin se, etten halunnut tietää jo heti
jaksojen alussa, onko Nicholas Lean näyttelemä Alex Krycek jaksoissa
mukana, mutta tällä kaudella tästä ei ollut suurta hyötyä, kun Alex
Krycekin oleminen mukana oli yleensä selvillä viimeistään heti
alkuintron jälkeen. Kauden aikana mukaan tulee myös agentti Jeffrey
Spender (Chris Owens), jolla on hieman yllättäväkin yhteys
Tupakkamieheen, ja jonka olemassaolon olin ehtinyt unohtaa tyystin, eikä
minulla ole minkäänlaista hajua sen tulevasta roolista sarjasta;
ilmeisen pitkään se kuitenkin mukana roikkuu. Mukana menossa: John
"Todistettavasti syyllinen" Finn (Redux), Lili Taylor (Mind's Eye), Sam "Lost" Anderson (The Pine Bluff Variant), Mimi Rogers (The End) sekä Jerry Springer omana itsenään (The Post-Modern Prometheus).
Tuttuun tapaan DVD-boksi tarjosi kiinnostavia pienoisdokumentteja
kulissien takaa ja hahmojen luonnehdintoja kuin myös kaikkien jaksojen
tv-mainokset ja poistettuja kohtauksia. Ilokseni sain huomata, että
yhdessä dokumentissa oli mukana pieni kooste pieleen menneistä
kohtauksista, mutta useimmat näistä oli harmikseni leikattu juuri siihen
naurun alkamiseen. Yhden todella kiinnostavan triviatiedonkin yksi
dokumentti tarjosi ja tämä oli tieto siitä, että Alex Krycekin
näyttelijä Nicholas Lea oli itse asiassa ollut mukana jo sarjan
ensimmäisellä kaudella, tosin ei Krycekina, kas kun en osannut
kiinnittää siihen huomiota silloin ensimmäisen kauden aikana; Krycekin
näyttelijän nimi ei ollut tuolloin vielä tuttu, mutta kasvot sitäkin
tutummat.
Pisteitä: 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti