Salaiset kansiot - 5. kausi

Alkuperäinen nimi: The X Files - Season 5
Ohjaus: R.W. Goodwin, Kim Manners, Brett Dowler, ym.
Käsikirjoitus: Chris Carter, Vince Gilligan, Frank Spotnitz, ym.
Pääosissa: David Duchovny, Gillian Anderson, Mitch Pileggi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1998
Jaksojen määrä: 20

- You know, you try to reveal what's hidden, to incite people with the facts, but they'd rather believe some insane nonsense, refusing to believe what our government is capable of.
- You've come a long way, Mulder.
- Yeah, and still nobody believes me.

Joskus valheet saadaan paljastettua vain uusilla valheilla. Mulder (David Duchovny) saa selville, että häntä vakoillaan kotonaan, mutta hän saa tapettua vuorossa olevan valvojan ja pyytää Scullya (Gillian Anderson) uskottelemaan kaikille, että tapettu olisi Mulder. Scully vaarantaa oman uransa tehdessään näin ja näin Mulder saa laajan liikkumavapauden omille tutkimuksilleen. Scully on kuolemansairas syöpänsä vuoksi ja Syöpämies/Tupakkamies (William B. Davis) tekee Mulderille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä, mutta Mulder kieltäytyy silti, mutta sitä ennen hän pääsee puhumaan oletetun siskonsa (Megan Leitch) kanssa. Lopulta Scully tervehtyy, Tupakkamiestä ammutaan ja hänet julistetaan (kadonneena) kuolleeksi ja Mulder paljastaa suuren hallituksen salaliiton, mutta kaikella on hintansa, sillä tekemiensä päätelmiensä jälkeen Mulder ei tahdo enää uskoa...

Minulla lisääntyi kuunvaihteessa vapaa-aika huomattavasti ja niinpä ajattelin keskittyä kunnolla Salaisten kansioiden maailmaan ja teinkin paljon päänsisäisiä laskelmia (ja sitten päivitettyjä laskelmia) sen suhteen, kuinka kauan menisi kauden katsomiseen (kun katson vain pimeän aikaan), mutta pieleenhän nuo laskelmat menivät, kun en voinut aavistaa, että kaudessa olisi vain 20 jaksoa. Näin vähäiseen määrään en tiedä varmaa syytä, mutta olettaisin tämän johtuneen siitä, että X-Files: Taistelu tulevaisuudesta -elokuva oli jo tekeillä. Vaikka jaksojen vähäinen määrä olikin pieni pettymys, niin en voinut vähentää siitä pisteitä, kun kausi oli jälleen kerran aivan huippuluokkaa. Vaikka itse tapahtumia en juuri muistanutkaan, niin huomasin muutamien pienten yksityiskohtien (esim. viimeisen jakson parkkihallikohtauksen) syöpyneen mieliini niin, että kun ne tulivat vastaan, niin muistin hämärästi nähneeni kohtauksen aiemminkin.

Aloitetaan jälleen näistä perustutkimusjaksoista, joista lähes jokainen ansaitsisi erityisimaininnan, sillä yhtään huonoa tapausta ei matkan varrelle sattunut ja vaikka kuinka tiesi pääkaksikon selviävän pulasta kuin pulasta, niin silti tapaukset osasivat olla hyvinkin jännittäviä. Esimerkkinä voisi mainita vaikka kauden ensimmäisen varsinainen MotW-jakso (Monster of the Week) Detour eksyttää Mulderin ja Scullyn keskelle metsää näkymättömien petojen kanssa ja kaksikon selviytyminen pulasta oli hyvinkin nautittavaa jännitystä. Kauden aikana nähdään myös ilmeisesti jonkinasteinen kunnianosoitus 1950-luvun kauhuelokuville The Post-Modern Prometheus -jaksossa, jossa jakso ei ole vain kuvattu mustavalkoisena, vaan sen sisältämät hahmot ovat hvyin 1950-lukulaisia, vaikka jakso sijoittuukin nykyaikaan. Kolmannelta kaudelta tuttu Pusher (Robert Wisden) tekee odotetun paluun jaksossa Kitsunegari, mutta hänen tarinan jatko tarjoaa sekin ihan mielenkiintoisen käänteen. Stephen King -fanina tietenkin pitää mainita myös Kingin käsikirjoittama Chinga, joka onnistuu olemaan selvästi tavallista Salaiset kansiot -jaksoa pelottavampi. Lisäksi jaksossa on nähtävissä selkeitä Kingille tyypillisiä piirteitä, kuten lapsi, jonka kautta yliluonnolliset asiat tapahtuvat, tämä vanha känisevä mummo sekä tietenkin Maine tapahtumapaikkana. Viimeiseksi haluan mainita kauden sen hulvattomimman jakson Bad Blood, jossa Mulder tulee tappaneeksi vampyyria esittäneen pojan, jonka jälkeen Mulder ja Scully kertovat molemmat omat versionsa tapahtuneista ja tässä jaksossa hauskaa oli juuri se, kuinka erilaisesti Mulder ja Scully kuvaa ei vain tapahtuneet asiat, vaan myös itsensä. Tietenkin Mulderin piti selvitä pinteestä ja ratkaisu, miten tämä tehtiin, oli täysin tyydyttävä. Ne muut harvat MotW-jaksot olivat myöskin perusvahvoja jaksoja.

Neljännellä kaudella saatiin tietää Tupakkamiehen historia ja nyt tällä kaudella selvitettiin The Lone Gunmenin herrojen eli Frohiken, Byersin ja Langlyn (Tom Braidwood, Bruce Harwood ja Dean Haglund) historia ja se, kuinka he tapasivat Mulderin ja tämä jakso oli sekin varsin vakuuttava. Toisessa historiajaksossa puolestaan nähdään vuoden 1990 Mulder ottamassa selvää eräästä sarjamurhaajasta ja saa kuulla tarinan, jonka tiimellyksessä selviää myös X-File -termin tausta. Kuitenkin kauden pääteema näissä Mulderin ja Scullyn odysseiaa kuvaavissa jaksoissa on Mulderin uskon mureneminen kaikkeen yliluonnolliseen ja sitä vastaavasti Scullyn uskon kasvaminen sellaiseen. Vaikka Scully ei missään vaiheessa ole yhtä innokas uskomaan paranormaaleihin ilmiöihin kuin Mulder aiemmilla kausilla, niin tämä asetelmien heittäminen päälaelleen onnistui täydellisesti ja siten tarjosikin taattua viihdettä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että Mulderin kyyniseksi muuttunut asenne ei ihan täysin istunut tähän. Kauden aikana Scully tapaa lapsen, jolla on hyvin yllättäviä yhteyksiä häneen, koetaan UFO-sieppauksen kohteiksi joutuneiden joukkomurhia ja kauden päättää jakso The End, joka päättyy sellaiseen cliffhangeriin, että kauden päätösjakso nousee ehdottomasti kolmen parhaan joukkoon kauden finaalijaksoja vertailtaessa.

Edellisellä kaudella lanseeraamani "käsi alkutekstien edessä" tuotti positiivisia tuloksia jo tällä kaudella, kun tämän ansiosta minulle tarjoutui mahdollisuus yllätyksiin, joista parhaimpana Steven Williamsin eli Mr. X:n ilmestyminen kuvaruutuuni. Tämän lisäksi pieni yllätys koettiin joidenkin sivuosanäyttelijöiden kohdalla. Suurin syyhän tähän mainittuun tapaan oli kuitenkin se, etten halunnut tietää jo heti jaksojen alussa, onko Nicholas Lean näyttelemä Alex Krycek jaksoissa mukana, mutta tällä kaudella tästä ei ollut suurta hyötyä, kun Alex Krycekin oleminen mukana oli yleensä selvillä viimeistään heti alkuintron jälkeen. Kauden aikana mukaan tulee myös agentti Jeffrey Spender (Chris Owens), jolla on hieman yllättäväkin yhteys Tupakkamieheen, ja jonka olemassaolon olin ehtinyt unohtaa tyystin, eikä minulla ole minkäänlaista hajua sen tulevasta roolista sarjasta; ilmeisen pitkään se kuitenkin mukana roikkuu. Mukana menossa: John "Todistettavasti syyllinen" Finn (Redux), Lili Taylor (Mind's Eye), Sam "Lost" Anderson (The Pine Bluff Variant), Mimi Rogers (The End) sekä Jerry Springer omana itsenään (The Post-Modern Prometheus).

Tuttuun tapaan DVD-boksi tarjosi kiinnostavia pienoisdokumentteja kulissien takaa ja hahmojen luonnehdintoja kuin myös kaikkien jaksojen tv-mainokset ja poistettuja kohtauksia. Ilokseni sain huomata, että yhdessä dokumentissa oli mukana pieni kooste pieleen menneistä kohtauksista, mutta useimmat näistä oli harmikseni leikattu juuri siihen naurun alkamiseen. Yhden todella kiinnostavan triviatiedonkin yksi dokumentti tarjosi ja tämä oli tieto siitä, että Alex Krycekin näyttelijä Nicholas Lea oli itse asiassa ollut mukana jo sarjan ensimmäisellä kaudella, tosin ei Krycekina, kas kun en osannut kiinnittää siihen huomiota silloin ensimmäisen kauden aikana; Krycekin näyttelijän nimi ei ollut tuolloin vielä tuttu, mutta kasvot sitäkin tutummat.

Pisteitä: 5/5