Salaiset kansiot - 4. kausi

Alkuperäinen nimi: The X Files - Season 4
Ohjaus: R.W. Goodwin, Kim Manners, Jim Charleston, ym.
Käsikirjoitus: Chris Carter, Glen Morgan, Howard Gordon, ym.
Pääosissa: David Duchovny, Gillian Anderson, Mitch Pileggi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1997
Jaksojen määrä: 24

- Mulder, what are these people dying for? Is it for the truth or for the lies?
- It's gotta be for the truth.

Mulder (David Duchovny) ja Scully (Gillian Anderson) jatkavat totuudenmetsästystä hyvin vaarallisista lähtökohdista. Muukalaisten metsästäjä (Brian Thompson) ajaa takaa Mulderin ja Scullyn suojeluksessa olevaa Jeremiah Smithiä (Roy Thinnes). Samaan aikaan myös Mulderin vastustajat aktivoituvat ja niinpä Mulderin äiti (Rebecca Toolan) joutuu suureen vaaraan ja Mulderia auttanut Mr. X (Steven Williams) saa surmansa. Ajan myötä Mulder ja Scully saavat huomata, että tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua...
Salaisten kansioiden neljäs kausi on nyt ensimmäinen kausi, jota en ollut tätä ennen katsonut DVD:ltä ja niinpä edellinen katselukerta sijoittuukin johonkin vuosituhannen vaihteeseen; ellen nähnyt ensiesityksenä tätä, niin viimeistään ensimmäisellä uusintakierroksella. Niinpä muistikuvani kaudesta olivat täysin olemattomat, mutta yhden jakson (Tempus Fright) kohdalla erään kohtauksen miljöö palautui jaksoa katsoessa mieliin. Noin kokonaisuutena kausi ei sisältänyt varsinaisesti heikkoja jaksoja yhtäkään, mutta silti neljäs kausi ei ollut ihan niin täydellisen oloinen kuin edellinen kausi, vaikka nautittava kausi oli tämäkin.

En tiedä, kuvittelinko vain, mutta minusta kauden ensimmäinen puolisko oli yleistunnelmaltaan keskimääräistä synkempi varsinkin näiden perustutkimusten osalta, sillä tapaukset tuntuivat menevän aikalailla suoraan pimeyden ytimeen, ja jos totta puhutaan, niin tähän sarjaan tämä synkkyys sopi oikein hyvin. Kuitenkin kauden puolivälin jälkeen tapaukset palautuivat siihen normaaliin perusjännittävään tunnelmaan, mikä oli ominaista aiemmillekin kausille, enkä oikeasti voinut olla miettimättä, josko tämä alkupuoliskon tavallista synkempi tunnelma olisi ollut tarkoituksellista. Kauden aikana muun muassa kohdataan pentagrammeja tehtailevia kirurgeja (Sanginarium) sekä omissa oloissaan ilman sähköjä asuvia veljeksiä (Home), pohditaan vääristyneiden valokuvien arvoitusta (Unruhe), tutustutaan meksikolaisiin kansantarinoihin (El Mundo Gira) ja jahdataan puolinäkymätöntä katkeraa Vietnamin sodan veteraania (Unrequited). Ehdottomasti parasta antia näiden perustutkimusten osalta olivat jo mainitut El Mundo Gira, Leonard Betts ja Sanginarium, sekä kulttimenoja käsittelevä The Field Where I Died ja tulevaisuuden keksintöjä tieteessä käsittelevä Synchrony. Nämä muut jaksot olivatkin sitten sitä perusvahvaa tasoa.

En tiedä kuvittelenko, mutta mielestäni kauden aikana seurattiin aiempia kausia enemmän totuuden etsintää ja vaikka tämä mielikuva olisikin väärä, niin ainakin päähenkilöiden yksityiselämää käsiteltiin selvästi aiempaa enemmän. Itse asiassa kaudessa oli ainakin kolme jaksoa, jotka olisivat voineet käydä "perustutkimusjaksoistakin" (Paper Hearts, Never Again ja Elegy), mutta sitten näissä jaksoissa käsitellään niin paljon Mulderin tai Scullyn henkilökohtaisia asioita, että niiden sanominen perustutkintajaksoiksi olisi vähintäänkin kyseenalaista. Varsinkin kauden loppuvaiheessa Scullyn sairauden vuoksi näiden tapausten erottelu perusjaksojen ja salaliittojaksojen kesken on vaikeampaa.  Siitä, että näitä salaliittojaksoja oli enemmän kuin aiemmin, kertoo jotain se, että yhdessä vaiheessa tulee peräti neljä salaliittoteemaista jaksoa: Ensin kerrotaan Cigarette Smoking Manin (William B. Davis) tarina (Musings of a Cigarette Smoking Man), sitten seuraakin pari Mulderin odysseia -jaksoa ja niiden jälkeen vielä edellä mainittu Paper Hearts.  Melkein tuntui kuin tekijöiltä olisi loppunut ideat perustutkimuksiin ja siksi lisänneet salaliittojaksojen määrää... eikä se väärin olisi ollut. Nimittäin oltiin sitten Venäjällä, Yukonissa tai lento-onnettomuutta tutkimassa, niin jaksot olivat hyvin jänniä ja siten todella mielenkiintoisia. Varsinkin Scullyn sairaus toi kivan lisävivahteen juuri siitä syystä, että en todellakaan muista, miten tuon sairauden kanssa lopulta käy, kun kausia oli luvassa tämän jakson jälkeen vielä viisi. Mitä tulee sitten kauden lopetukseen, niin ensiesityksen aikoihin se olisi varmastikin saattanut olla shokeeraava, mutta nyt kun tietää tulevista kausista edes jotain, niin ei se järin suurta vaikutusta tehnyt, kun tietää, ettei kaikki voi olla ihan sitä miltä näyttää.

On se kumma, että vaikka Mulderin tietolähteet kuolevat yksi toisensa jälkeen (Mr. X kuolee tämän kauden alkajaisiksi), niin aina löytyy uusi tietolähde jostain. Tällä kaudella Mulderin tietolähteeksi nousee YK:n päärakennuksessa New Yorkissa toimiva Marita Covarrubias (Laurie Holden), jossa ei vain ole samanveroiseksi tietolähteeksi Mr. X:n ja Deepthroatin (Jerry Hardin) rinnalle. No, eipä häntä tällä kaudella hirveästi nähdäkään ja toivon, että hänen vaikutuksensa jää jatkossakin vähäiseksi; muutenkin olisi ihan suotavaa, että Mulder tulisi jossain vaiheessa toimeen omillaan ilman apua ylhäältä. Toisaalta sitten harmittaa Mr. X:n kuolema, sillä Steven Williams näytteli häntä todella vakuuttavasti. Kauden aikana muuten rupesin pitämään kättäni ruudun edessä alkutekstien aikana, sillä en halunnut heti jaksojen alkaessa tietää, onko suosikkipahikseni Alex Krycek (Nicholas Lea) mukana jaksossa, vaan halusin sen tulevan jaksojen aikana yllätyksenä, jos oli tullakseen. Mukana menossa: Joe "Hill Street Blues" Spano (Tempus Fugit, Max) sekä John "Todistettavasti syyllinen" Finn (Gethsemane).

Ekstroina ihan kiinnostavia pienoisdokumentteja ja behind the scenes (tai Behind the Truth) -otoksia, jotka vähän valaisevat kauden jaksojen tekovaiheita ja motiiveja kertoa juuri tietynlaisia tarinoita. Mukana myös kaikkien jaksojen tv-mainokset sekä poistettuja kohtauksia. Vain pieleen menneitä kohtauksia jäin kaipaamaan (kuten aina).

Pisteitä: 4,5/5

PS. Sitten jotain ihan muuta. Cisionwire listasi viime viikolla parhaat elokuvablogit ja ilokseni huomasin myös tämän blogin löytyvän listalta. Tuntuihan tuo saatu tunnustus ihan kivalta, vaikka tietyt realiteetit pitääkin ottaa huomioon (mm. pääasiallisten leffablogien määrä Suomessa ei järin suuri). Asiaa hehkuttanen lisää sitten kesän korvilla, mutta nyt tyydyn vain sanomaan, että kannattaa tutustua myös noihin muihin blogeihin, siellä on paljon hyviä blogeja. :)