perjantai 19. maaliskuuta 2010

Project 1001, osa 102/1001: Solaris

Alkuperäinen nimi: Solyaris
Ohjaus: Andrei Tarkovsky
Käsikirjoitus: Fridrikh Gorenshtein, Andrei Tarkovsky
Pääosissa: Donatas Banionis, Jüri Järvet, Natalya Bondarchuk
Valmistusmaa: Neuvostoliitto
Ilmestymisvuosi: 1972
Kesto: 169 min
 
Solaris on planeetta, jota ihmiset tutkivat sen kiertoradalle asettautuneella avaruusasemalle. Sieltä kotiutunut Henri Berton (Vladislav Dvorzhetsky) kertoo nähneensä planeetalla olevasta jättimäisestä merestä ilmestyneen jättimäisen pojan, mutta hänen kokemuksensa kuitataan hallusinaasioista. Avaruusaseman asukkailla on ollut lukuisia muitakin kriisejä, joten psykolosi Kris Kelvin (Donatas Banionis) lähetetään avaruusasemalle ottamaan selvää, voiko Solaris-projekti jatkua, mutta saavuttuaan avaruusasemalle hän joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä...

Muistan, kun Steven Soderberghin Solaris julkaistiin (en ole varma, tuliko lainkaan elokuvateattereihin; kotikaupungin elokuvateatteriin ei ainakaan) ja luin jonkin artikkelin elokuvasta, niin elokuva tuntui hyvin kiehtovalta, jonka pistin heti samassa katselulistalle. Kuitenkin jostain sitten kuulin (saattoi olla samainen artikkeli), että elokuva onkin uudelleenfilmatisointi, joten tietenkin halusin nähdä tämän alkuperäisen, Andrei Tarkovskyn ohjaaman Solariksen ensin. Tätä elokuvaa olenkin näiden vuosien aikana halunnut suurin piirtein kaikkein hanakimmin halunnut nähdä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi ostaa tätä. No, kahdeksan vuotta siinä meni, mutta tulihan tämä nähtyä.

Solaris jakautuu kahteen osaan/lukuun ja saamani julkaisu (Artificial Eye) oli jakanut nämä osat erillisille levyille, mikä oli hieman oudohko ratkaisu (elokuva kun olisi mahtunut yhdellekin levylle ihan hyvin), mutta lopulta ihan toimiva sellainen, ainakin näin arvostelun kirjoittamista ajatellen. Niinpä onkin vain luontevaa kirjoittaa näistä molemmista osista omissa kappaleissaan, varsinkin kun osien välillä oli - ikävä kyllä - selvä tasoero. Näin yleisesti sanottakoon, että ensimmäinen osa hipoi täydellisyyttä, mutta toinen osa oli sitten jo selvästi heikompi.

Elokuvan alkutekstien aikana kuullaan Bachia, mikä oli omiaan luomaan jo heti alkuun sopivaa tunnelmaa, sillä musiikki oli todella kaunista ja koskettavaa. Itse ensimmäinen osa käsittelee aluksi Kelvinin viimeistä päivää maan päällä ennen Solarikselle lähtöä ja tämän aikana nähdään otteita Bertonin kuultavana olemisesta. Tämän alkuosan aikana pistetään taidokkaasti arvoitukset liikkeelle vähä vähältä ja kun lopulta päästään avaruusasemalle, niin pääni oli niin paljon kysymyksiä täynnä, että Kelvinin käyskentelyä aseman käytävillä seurasi todella jännittyneessä tilassa. Vielä kun aseman muut henkilöt, tohtorit Snaut ja Sartorius (Jüri Järvet ja Anatoli Solonitsyn), saivat aikaan vain lisää kysymyksiä, niin täytyy sanoa, että välillä jopa hyytävä tunnelma oli katossa. Tunnelmaa oli omiaan lisäämässä hyvin vähäeleisesti käytetty musiikki sekä avaruusaseman jokseenkin kolkot, joskin paikoittain steriilit "sisustusratkaisut". Täytyy sanoa, että tämän ensimmäisen osan aikana olin täysin liimautunut kiinni penkkiini ja olin täysin myyty ja ajattelin, että olisi rikos antaa elokuvalle vähemmän kuin viisi tähteä. Yhden sinänsä tarinan kannalta merkityksettömän kohtauksen haluan mainita: tämä minuuttikaupalla näytetty Kelvinin automatka ilmeisesti Tokion teillä täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Haluan mainita tämän puhtaasti siitä syystä, että vaikka kohtaus olikin pitkä ja siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään, niin se onnistui silti olemaan todella kiintoisa; sen verran hyvin tämän ensimmäinen osa vei mukanaan, ettei tuostakaan kohtauksesta ole mitään negatiivista sanottavaa.

No, lopulta oli toisen osan aika. Tämän osan keskeisenä teemana oli Kelvinin ja Harin (Natalia Bondarchuk) yhdessä olo ja sen tulevat seuraukset. Tämän osan aikana myös saadaan vastaukset useimpiin ensimmäisen osan herättämiin kysymyksiin, mutta... Jos totta puhutaan, niin Solaris on niitä harvoja elokuvia, joissa kysymyksiin vastaaminen olisi voitu jättää kokonaan pois. Nimittäin se jännitys, mikä valtasi mieleni ensimmäisen osan aikana, oli nyt poissa. Kun vielä kaiken lisäksi Kelvin oppii hyväksymään Harin olemisen luonaan, niin jotenkin tarinasta katosi se paras puhti, eikä siinä auttaneet Snautin ja Sartoriuksen negatiivissävytteiset kommentit. Toki tämänkin osan tarinassa on mielenkiintoisia hetkiä, mutta ne painottuvat pääosin toisen osan - so. koko elokuvan - loppupuolelle. Loppukohtaus meni sen verran oudoksi, että se jätti minut aikalailla kylmäksi.

Vielä sananen lavastuksesta. En tiedä, kuinka tarkoituksellista tämä oli, mutta monet avaruusaseman laitteista oli kaukana huipputeknologiasta ja itse asiassa näyttivät hyvin neuvostoliittolaisilta sekundatuotteilta. Elokuvahan on tuotettu kuulemma hyvin pienellä budjetilla, mutta silti haluan uskoa, että Tarkovskyn tarkoitus olikin nimenomaan tuoda avaruusasemaan hyvin neuvostoliittolaisen näköisiä vempaimia. Toki aluksessa riittää myös aidosti kauniita tiloja, joista mainittakoon tämä "ikkunahuone" valkoisine, suorastaan steriilinomaisine seinineen.

Donatas Banionis on kaukana avaruusmatkailijan stereotyypistä noin niin kuin olemukseltaan ja juuri siksi hänen hahmonsa oli varsin kiehtova. Lisäksi kun hän osasi vielä näytellä hyvin, niin eipä minulle valittamista jäänyt. Myös Haria näytellyt Natalia Bondarchuk oli hyvä, mikä hänen kohdallaan tarkoitti sitä, että hänen hahmonsa onnistui olemaan loppujen lopuksi aika surullinen. Ei myöskään valittamista avaruusaseman muuta miehistöä näyelleissä.

Vaikka siis en voinutkaan antaa elokuvalle ihan täysiä pisteitä, niin tässä on kokonaisuudessaan niin kaunis ja puoleensavetävä elokuva, että melkein voisin palata elokuvan pariin heti uudelleen. Lisäksi suosittelen kaikkia scifin ystäviä tutustumaan elokuvaan, sillä sen verran paljon se poikkeaa normaalista scifielokuvan kaavasta.

Pisteitä: 4/5

PS. Eri yhteyksissä törmäsin erilaisiin tapoihin translitteroida elokuvan teossa mukana olleiden nimiä, joten tein periaatepäätöksen siitä, että itse otan nimien kirjoitusasut IMDB:stä, sillä sitä voidaan yhtenä luotettavimpana lähteenä. Esimerkiksi tämän Artificial Eyen julkaisun englanninkielisessä tekstityksessä nimien kirjoitusasut poikkesivat IMDB:n vastaavista, mutta tulin siihen tulokseen, että vian täytyy mitä luultavimmin olla tekstittäjissä kuin IMDB:stä. Esimerkiksi tekstityksessä käytettiin Kelvinin etunimenä Chris eikä Kris, vaikka moneen kertaan nähtiinkin jossain (Kelvinin puvussa?) tämän nimen alkukirjainten olevan KK.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti