tiistai 30. maaliskuuta 2010

Manaaja III

Alkuperäinen nimi: The Exorcist III
Ohjaus: William Peter Blatty
Käsikirjoitus: William Peter Blatty

Pääosissa: George C. Scott, Ed Flanders, Brad Dourif
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 105 min


- Try and make a good confession, and remember, Christ forgives all our sins.
- Only little things. Nothing. Seventeen of them, Father. The first was that waitress in Candlestick Park. I cut her throat and watched her bleed. She bled a great deal. It's a problem I'm working on, Father. All this bleeding.
 
On kulunut 15 vuotta siitä, kun isä Damien Karras (Jason Miller) hyppäsi kuolemaansa manattuaan paholaisen pois Regan MacNeilistä. Vuosipäivän tienoilla poliisiluutnantti Kinderman (George C. Scott) tekee kaikkensa löytääkseen sarjamurhaajan, jolla on samoja murhatapoja kuin niin ikään 15 vuotta sitten teloitetulla sarjamurhaajalla (Brad Dourif). Kinderman on pitänyt yhteyttä kaikki nämä vuodet Karrasin ystävään isä Dyeriin (Ed Flanders), jonka mystisen kuoleman jälkeen Kinderman tapaa sairaalan suljetulla osastolla henkilön, jolla tuntuisi olevan jonkinlainen yhteys 15 vuotta aiemmin tehtyyn manaukseen...

Heikon kakkososan jälkeen kului pitkä aika, ennen kuin uusi Manaaja näki päivänvalon ja ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa itse William Peter Blatty, jonka tarinaan alkuperäinen Manaajakin perustui ja Blatty myös käsikirjoitti tuon elokuvan, ja joka oli myöskin kirjottanut tämän elokuvan taustalla olleen tarinan. Ehkä tästä seikasta johtuen Manaaja III maistui selvästi paremmin kuin edellinen jatko-osa, vaikka ei päässytkään missään nimessä ensimmäisen osan tasolle.

Elokuvassa on joitakin samoja hahmoja kuin Manaajassa ja ensimmäisen osan tapahtumiin viitataan paikoitellen, mutta ilman näitä seikkoja elokuva toimisi hyvin myös itsenäisenä kauhujännärinä. Elokuvassa kuitenkin keskitytään aina vain uudestaan iskevän sarjamurhaajan etsimiseen ja matkan varrella saadaan uusia ruumiita, jotka on tapettu hyvin erikoisilla tavoillle ja tätä kaikkea kuvataan (pääasiassa) tutkimusta johtuvan poliisin kautta. Toisin sanoen aika perinteisen trillerin kuvaus noin päällisin puolin. Kuitenkin kauhuaineksia elokuva saa sitten syyllisestä, jonka mahdollisuus fyysisesti päästä tekemään näitä rikoksia on olematon. Tämä syyllisen etsiminen tarjosi jännitystä, mutta välillä jopa ahdistavaa sellaista, minkä johdosta elokuvan parissa viihtyi hyvin. Tämä jännitys hieman laimeni sitten kun päästiin sinne suljetulle osastolle ja sen jälkeisiin tapahtumiin, mutta siitä huolimatta elokuvaa katseli edelleen ihan mielellään. Tämä murhaajan henkilöllisyys ja sen taustat olivat aika peruskauhukamaa, eikä oikein herättänyt tunteita puolesta tai vastaan; ehkä kuitenkin hieman väkinäisen oloinen ratkaisu. Se suuri loppukohtaus sitten meni niin ikään peruskauhun puolelle ja oli siten aika arvattavissa.

Kuten sanoin, samoja hahmoja elokuva tarjosi kuin ensimmäinen osa, mutta ainoastaan isa Karrasin roolissa nähtiin sama näyttelijä (Jason Miller) kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tämä oli sinänsä lähestulkoon pakko, sillä ottaen huomioon isä Karrasin roolin elokuvassa, niin Manaajan ystäville piti tarjota selkeä mielleyhtymä ensimmäiseen osaan, ja tätä mielleyhtymää ei olisi syntynyt, jos isä Karrasia olisi näytellyt joku muu; luulen, että jos Miller ei olisi uusinut rooliaan, isä Karras olisi jätetty kokonaan pois. Uusi Kinderman George S. Scott oli ihan hyvä valinta, sillä hän esitti hyvin sellaista tyypillistä vanhempaa poliisietsivää, josta kaiken lisäksi paistoi hieman läpi vanhenemisen myötä tullut väsymys. Toisaalta sitten taas hän ei juuri muistuttanut ulkoiselta olemukseltaan ensimmäisen osan Kindermania (no, molemmat ovat tukevanpuoleisia), mutta muuten roolinsa veti ihan hyvin.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Tämän syyllisen murhatapa eristyksistä toi jatkuvasti mieleen viime aikoina tiiviisti katsomieni Salaisten kansioiden MotW-jaksot (Monster of the Week). Tähänkö tämä Salaisten kansioiden katsominen on johtanut? Aargh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti