tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kohtaamisia

Alkuperäinen nimi: Kohtaamisia
Ohjaus: Saara Cantell
Käsikirjoitus: Saara Cantell
Pääosissa: Anneli Sauli, Meri Nenonen, Maryan Guuleed
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 89 min
 
- Miks te ette sitten asu yhdessä, jos sillä on heti ikävä sua?
- Ne on sellaisia aikuisten juttuja, joita sä et voi vielä ymmärtää.

Martan (Anneli Sauli) luona käy hänen lapsenlapsensa Emmi (Jenni Banerjee), jolla ei tunnu riittävän rahaa itsensä, poikaystävänsä Maken (Sampo Sarkola) ja poikansa Eliaksen elättämiseen. Anun (Johanna af Schultén) mies Petri (Tommi Raitolehto) puolestaan pettää Anua. Meri, jonka kanssa Petri pettää Anua, tapaa rapussa isoäitiään odottavan Eliaksen. Anu puolestaan tapaa Maken kauppareissulla. Sairaalassa puolestaan musta Farbuda (Maryan Guuleed) ja Olga (Elena Spirina) yrittävät hoitaa rasistista Erkkiä (Yrjö Parjanne). Kaikki nämä henkilöt kulkevat ristiin, mutta voiko yksi kohtaaminen muuttaa kaiken?

Tässä elokuvassa on kaksi piirrettä, joista en noin yleisesti ottaen kauheasti ole pitänyt: kotimaisuus ja episodimaisuus. Siitä huolimatta siitä lähtien, kun näin elokuvan trailerin ensimmäisen (ja ainoan) kerran, olen halunnut päästä katsomaan tämän elokuvan. Kun vielä parit näkemäni arvostelutkin olivat pääasiassa positiivisia, niin olihan tämä käytävä katsomassa ja hyvä että kävin, sillä Kohtaamisia oli varsin hieno kuvaus elämästä ja arjesta.

Elokuva poikkeaa jo kuvaustyyliltään muista viime aikoina tehdyistä elokuvista, sillä elokuva koostuu seitsemästä(?) noin viidentoista minuutin episodista, joista jokainen on kuvattu yhdellä otolla. Jokainen episodi sitten kertoo pienen tarinan episodien päähenkilön elämästä ja oi kun tykkäsin näistä tarinoista. Tarinat nimittäin olivat hyvin realistisen tuntuisia, kiitos loistavien näyttelijöiden ja dialogien. Avauskohtauksessa, jossa Martta juttelee Emmin kanssa, tuntui välillä siltä kuin olisin ollut oman mummini seurassa, sillä kaikki Martan repliikit tuntuivat aidoilta ja selvästi vanhan ihmisen ajatuksenjuoksulta. Muutenkin elokuva tuntui siltä kuin jokainen näistä kohtauksista voisi tapahtua tuolla jossakin jollekin, mikä lisäsi kiinnostavuutta entisestään. Muutenkin elokuvassa oli sellaista syvyyttä ja koskettavuutta, jota vain harvoin olen nähnyt suomalaisissa elokuvissa. Episodit eivät varsinaisesti ole sidoksissa toisiinsa ajallisesti, vaan kohtausten välissä saattaa kulua pidempikin aika... tai sitten ei. Tämä jäi tarkoituksella katsojan itsensä pääteltäväksi. Näiden henkilöhahmojen tarinoiden loput (siinä mielessä kuin ne ylipäätään loppuvat) olivat mielestäni onnistuneita, vaikka eivät kaikkien kohdalla niin iloisia olleetkaan. Varsinkin viimeisessä varsinaisessa kohtauksessa yhden hahmon tuleva kohtalo lähes tulkoon itketti.

Kuten jo sanottua, niin näyttelijät elokuvassa olivat huippuluokkaa ja oikein yllätyin, kuinka tästäkin maasta löytyy Tiitus Rantalan ja Rosa Salomaan kaltaisia lapsinäyttelijöitä, jotka oikeasti tuntuvat aidoilta rooleissaan; noh, ehkä olen vain katsonut liikaa Salkkareita. Anneli Sauli oli Marttana kuitenkin elokuvan ehdoton sielu ja siten hahmona sieltä kiinnostavimmasta päästä. Myös Meri Nenonen jäi hyvin vahvasti mieleen hyvän roolityön tehneenä näyttelijänä.

Olin muuten näytöksessä, jossa suurin osa katsojista tuntui olevan vähintään kaksi kertaa niin vanhoja, mutta ei tämä mielestäni ollut mitenkään varttuneemmalle väestölle suunnattu elokuva, vaan ihmisille, joita kiinnostaa hyvintehty draama.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti