tiistai 23. helmikuuta 2010

Vuohia tuijottavat miehet

Alkuperäinen nimi: The Men Who Stare at Goats
Ohjaus: Grant Heslov
Käsikirjoitus: Peter Straughan
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009

Kesto: 91 min
 

- So what do you use to remote view?
- I drink. And I find classic rock helps.
- Any music in particular.
- Boston. Boston usually works.
 
Toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) kuulee tavallisella juttukeikalla tarinan psyykkisistä supersotilaista, mutta pitää tarinaa ja sen kertojaa Gus Laceya (Stephen Root) täysin kahjona. Muutama kuukausi tästä Wiltonin vaimo (Rebecca Mader) jättää tämän ja Wilton pakenee yksinäisyyttä Irakiin. Siellä hän tapaa kuin sattumalta Laceyn tarinassaan mainitseman Lyn Cassidyn (George Clooney), joka vie Wilton seikkailuun, josta ei uskomattomia tapahtumia puutu...

Muistelen Clooneyn sanoneen jossain haastattelussa, että hänen tähdittämänsä Ocean's -elokuvat olivat vain rahoituskeino Clooneyn omasta mielestään mielenkiintoisempiin projekteihin ja jos totta puhutaan, niin tämä elokuva tuntui vähän samankaltaiselta projektilta. Niin laskelmoivaa viihdettä oli tarjolla, etten voinut välttyä ajattelemasta tämän elokuvan teon todellisia motiiveja. Oli niin tai näin, niin laskelmoivuudesta huolimatta Vuohia tuijottavat miehet oli varsin viihdyttävä tapaus, joka ei välttämättä kestä uusintakatselua.

Tarinan väitetään perustuvan tositapahtumiin, mutta itse tuli elokuvaa katsoessa mieleen, että luultavasti itse taustatarina on totta eli Yhdysvalloilla on ollut jokin tällaisia paranormaaleja ilmiötä tutkiva armeijayksikkö, mutta sitten taas kaikki muu olikin sitten sepitettä. Tarina oli kuitenkin varsin hauska ja nokkelaa ja hulvatonta dialogia veisteltiin siellä täällä, mutta huomasin ikäväkseni, että monet näistä hauskoista tapahtumista oli kyllä aika kertakäyttöviihdettä. Nimittäin olin nähnyt elokuvan trailerin jo aiemmin ja siten huomasin, etten kyennyt nauramaan trailerin aikana nauramilleni asioille enää toistamiseen, vaikka ympärilläni ihmiset räkättivätkin tämän tästä. Ei sillä, etteikö trailerin ulkopuolelle jääneille asioille olisi tullut myös itsekin naureskeltua, mutta paras anti oli ehdottomasti annettu jo trailerissa. Itse tarina eli Wiltonin ja Cassidyn matka Irakissa ja Cassidyn koulutuksen takaumajaksot olivat kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että elokuvan parissa viihtyi hyvin sen puolitoistatuntisen. Kaiken nähnyn jälkeen lopputapahtumat olivat kuitenkin hivenen helppo ratkaisu, eikä oikeastaan tyydyttänyt ottaen huomioon sen, mitä kaikkea oli edellä nähty. Tai siis: jotenkin lopun tapahtumia ei voinut ennakoida oikein mitenkään ja tuntuikin, että tekijöillä on ollut monta erilaista loppuvaihtoehtoa, joista sitten pitkällä tikulla valittiin jokin niistä. Totta kai hyvikset lopussa juhlivat, mutta ne tapahtumat siinä edellä tuntuivat vain niin satunnaisesti valitulta, että ihan paras fiilis lopusta ei jäänyt.

Ewan McGregor oli oma itsensä eli perushyvä, mutta ei sen enempää. George Clooneyssa sen sijaan oli enemmän särmää ja hänestä saikin McGregoria selvästi enemmän irti. Tämän kaksikon yli nousevat kuitenkin niin edellä mainitun kaksikon liittolaista Billiä esittänyt Jeff Bridges kuin Cassidyn suurinta vihollista Larry Hooperia esittänyt Kevin Spaceykin. Näille kahdelle olisin ehdottomasti antanut isomman roolin elokuvassa ja varsinkin Spacey oli loistava oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, että hieman harmitti, että häntä näki niin harvoin. Hieman kummastutti Robert Patrickin (Salaiset kansiot, Terminator 2) oleminen elokuvan alkuteksteissä, vaikka hän esiintyikin tyyliin yhdessä kohtauksessa.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti