Alkuperäinen nimi: The Men Who Stare at Goats
Ohjaus: Grant Heslov
Käsikirjoitus: Peter Straughan
Pääosissa: George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 91 min
- So what do you use to remote view?
- I drink. And I find classic rock helps.
- Any music in particular.
- Boston. Boston usually works.
Toimittaja Bob Wilton (Ewan McGregor) kuulee tavallisella
juttukeikalla tarinan psyykkisistä supersotilaista, mutta pitää tarinaa
ja sen kertojaa Gus Laceya (Stephen Root) täysin kahjona. Muutama
kuukausi tästä Wiltonin vaimo (Rebecca Mader) jättää tämän ja Wilton
pakenee yksinäisyyttä Irakiin. Siellä hän tapaa kuin sattumalta Laceyn
tarinassaan mainitseman Lyn Cassidyn (George Clooney), joka vie Wilton
seikkailuun, josta ei uskomattomia tapahtumia puutu...
Muistelen Clooneyn sanoneen jossain haastattelussa, että hänen tähdittämänsä Ocean's
-elokuvat olivat vain rahoituskeino Clooneyn omasta mielestään
mielenkiintoisempiin projekteihin ja jos totta puhutaan, niin tämä
elokuva tuntui vähän samankaltaiselta projektilta. Niin laskelmoivaa
viihdettä oli tarjolla, etten voinut välttyä ajattelemasta tämän
elokuvan teon todellisia motiiveja. Oli niin tai näin, niin
laskelmoivuudesta huolimatta Vuohia tuijottavat miehet oli varsin viihdyttävä tapaus, joka ei välttämättä kestä uusintakatselua.
Tarinan väitetään perustuvan tositapahtumiin, mutta itse tuli
elokuvaa katsoessa mieleen, että luultavasti itse taustatarina on totta
eli Yhdysvalloilla on ollut jokin tällaisia paranormaaleja ilmiötä
tutkiva armeijayksikkö, mutta sitten taas kaikki muu olikin sitten
sepitettä. Tarina oli kuitenkin varsin hauska ja nokkelaa ja hulvatonta
dialogia veisteltiin siellä täällä, mutta huomasin ikäväkseni, että
monet näistä hauskoista tapahtumista oli kyllä aika
kertakäyttöviihdettä. Nimittäin olin nähnyt elokuvan trailerin jo
aiemmin ja siten huomasin, etten kyennyt nauramaan trailerin aikana
nauramilleni asioille enää toistamiseen, vaikka ympärilläni ihmiset
räkättivätkin tämän tästä. Ei sillä, etteikö trailerin ulkopuolelle
jääneille asioille olisi tullut myös itsekin naureskeltua, mutta paras
anti oli ehdottomasti annettu jo trailerissa. Itse tarina eli Wiltonin
ja Cassidyn matka Irakissa ja Cassidyn koulutuksen takaumajaksot olivat
kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että elokuvan parissa viihtyi
hyvin sen puolitoistatuntisen. Kaiken nähnyn jälkeen lopputapahtumat
olivat kuitenkin hivenen helppo ratkaisu, eikä oikeastaan tyydyttänyt
ottaen huomioon sen, mitä kaikkea oli edellä nähty. Tai siis: jotenkin
lopun tapahtumia ei voinut ennakoida oikein mitenkään ja tuntuikin, että
tekijöillä on ollut monta erilaista loppuvaihtoehtoa, joista sitten
pitkällä tikulla valittiin jokin niistä. Totta kai hyvikset lopussa
juhlivat, mutta ne tapahtumat siinä edellä tuntuivat vain niin
satunnaisesti valitulta, että ihan paras fiilis lopusta ei jäänyt.
Ewan McGregor oli oma itsensä eli perushyvä, mutta ei sen enempää.
George Clooneyssa sen sijaan oli enemmän särmää ja hänestä saikin
McGregoria selvästi enemmän irti. Tämän kaksikon yli nousevat kuitenkin
niin edellä mainitun kaksikon liittolaista Billiä esittänyt Jeff Bridges
kuin Cassidyn suurinta vihollista Larry Hooperia esittänyt Kevin
Spaceykin. Näille kahdelle olisin ehdottomasti antanut isomman roolin
elokuvassa ja varsinkin Spacey oli loistava oikeastaan tilanteessa kuin
tilanteessa, että hieman harmitti, että häntä näki niin harvoin. Hieman
kummastutti Robert Patrickin (Salaiset kansiot, Terminator 2) oleminen elokuvan alkuteksteissä, vaikka hän esiintyikin tyyliin yhdessä kohtauksessa.
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti