lauantai 13. helmikuuta 2010

A Serious Man

Alkuperäinen nimi: A Serious Man
Ohjaus: Ethan Coen, Joel Coen
Käsikirjoitus: Joel Coen, Ethan Coen
Pääosissa: Michael Stuhlbarg, Richard Kind, Fred Melamed
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 107 min
 
- It doesn't make sense. Either he left the money or he didn't.
- Please. Accept the mystery.
 
Juutalainen professori Larry Gopnikin (Michael Stuhlbarg) elämä on yhtä sekasortoa. Hänen vaimonsa Judith (Sari Lennick) aikoo jättää hänet, hänen veljellään Arthurilla (Richard Kind) on ongelmia niin terveytensä kuin virkavallankin kanssa ja poikansa Danny (Aaron Wulff) polttaa marihuanaa, joskin Larryn tietämättä. Töissäkin hän saa osakseen niin arvosanoihin tyytymättömiä oppilaita kuin tiedon nimettömistä panettelukirjeistä hänen viransa jatkosta päättävälle nimetysryhmälle. Niinpä Larry lähtee hakemaan elämänsä koettelemuksille selitystä sieltä täältä, mutta löytääkö hän sen lopulta?

En ole kovin montaa elokuvaa nähnyt Coenin veljeksiltä (ehkä kolme), mutta sen olen jo oppinut tietämään, että katsoessani Coenien elokuvia luvassa on jotain tavanomaisesta kerronnasta poikkeavaa, mutta silti jotain positiivista; O Brother, Where Art Thou? pitäisi kyllä katsastaa näin aikuisena, "kersana" en siitä niin välittänyt. Joka tapauksessa A Serious Mania olin odotellut Poriin saapuvaksi sen ensi-illasta lähtien, mutta normaaliohjelmistoon sitä ei (tietenkään) ollut tulossa, mutta onneksi Kinokellari tuli hätiin ja pelasti tilanteen ja pääsin näkemään tämän valkokankaalta. Ennakkoon vähän pelkäsin, etten saa tästä kaikkea irti, sillä en juutalaisesta elämänmenosta tiedä juuri amerikkalaisia sitcomeja ja Woody Allenin muutamaa elokuvaa lukuun ottamatta, mutta pelkoni osoittautui vääräksi ja tuloksena olikin varsin onnistunut draamakomedia.

Elokuva alkaa kohtauksella Itä-Euroopan vaatimattomassa talossa jossain menneisyydessä, jossa avioparin luokse tulee vieraaksi tulee mies (Fyvush Finkel), jonka eläväisyydestä heillä on kiistaa. Kohtaus päättyy siihen, että vaimo, joka ei usko miehen olevan enää elossa, puukottaa miestä, jonka jälkeen tämä katoaa lumimyrskyyn, eikä katsojalle kerrottu tämän enempää. Tämä kohtauksen tarkoitus jäi hieman mysteeriksi, eikä kohtaukseen palattu enää loppuelokuvan aikana, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kun oikein yritin pinnistää, niin jotain yhtäläisyyksiä tällä kohtauksella olin mukamas havaitsevinani itse päätarinan kansa. Mene ja tiedä, luultavasti vain kuvittelin olemattomia.

Itse päätarina oli kuitenkin aikalailla täyttä rautaa, mistä on kiittäminen elokuvan hauskasti kirjoitettua dialogia, eikä onneksi tarvinnut tuntea juutalaiskulttuuria nauttiakseen tästä elokuvasta. Niin Larryn kuin hänen poikansa Dannynkin - elokuvan päähahmot, mitä tulee annettuun valkokangasaikaan - tarinoiden seuraaminen tarjosi paljon hulvattomia hetkiä ja nauraa sai tämän tästä. Larryhän tässä oli se selkeä keskushahmo kuitenkin, jonka ympärillä sitten tapahtui yhtä ja toista. Hänen sompailunsa hyvin eriskummallisten tarinoiden, neuvojen ja tapahtumien keskellä tarjosi totisesti monet naurut ja onnistui siinä sivussa olemaan vielä hyvin mielenkiintoinen. Elokuva oli juuri sellainen, josta ei oikein voinut aavistaa varmasti, miten tarina tulisi päättymään ja siten tulevaa loppuratkaisua olikin kivaa pohdiskella siinä samalla kun elokuvaa katsoi, vaikka lopetustavan odottelu ei varsinaisesti jännittävää ollutkaan. Larryn tarinan ohessa seurattiin sitten hieman myös Dannyn menoa, mutta vaikka hauskoja tapahtumia mahtui myös hänen tarinaansa, niin ei siinä kadonneen rahan metsätyksessä riittänyt ihan samalla tavalla mielenkiintoa kuin Larryn tarinassa, mutta ei ollut varsinaisesti tylsäkään. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin osasin odottaa elokuvalle avointa loppua (alitajunnassa joku Tähtihetken arvostelu jäänyt mieleen?) ja sellainenhan sitten koettiinkin, varsinkin Dannyn suhteen. Myös Larryn tarina jäi hieman kesken, mutta tarjosi kyllä tyydyttävämmän lopun kuin Dannyn.

Muut elokuvan kärkihahmot jätin yllä käsittelemättä, sillä niitä käsiteltiin lähinnä Larryn ja Dannyn kautta. Siitä huolimatta varsinkin nämä lukuisat sivuhahmot (Larryn perheen naispuolisia jäseniä lukuun ottamatta)  tarjosivat paljon hupia olemuksiltaan ja varsinkin tätä Judithin uutta mielitiettyä Sy Ablemania näytellyt Fred Melamed oli aivan hulvaton hahmo, mutta ei sillä, etteikö myös muut Larryn kohtaamat tuttavuudet olisi aiheuttanut monia repsähdyksiä. Kuitenkin Larrya näytellyt Michael Stuhlbarg oli juuri sopivan tavallisen näköinen, keski-ikäinen mies, jotta hän näytti tarpeeksi aidolta.

Pisteitä: 4/5

PS. Tuli hieman tehtyä muutoksia blogisivuiden selailuun, joten palautetta saa heittää, jos siltä tuntuu. Mainittakoon nyt sen verran, että aakkostetun arvostelulistausta jaan useampaan osaan "tasaisin väliajoin", mitä ikinä se sitten lopulta tarkoittaakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti