keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Project 1001, osa 97/1001: Lemmy Caution - piru mieheksi

Alkuperäinen nimi: Alphaville, une étrange aventure de Lemmy Caution
Ohjaus: Jean-Luc Godard
Käsikirjoitus: Jean-luc Godard
Pääosissa: Eddie Constantine, Anna Karina, Akim Tamiroff
Valmistusmaa: Ranska, Italia
Ilmestymisvuosi: 1965

Kesto: 99 min

- Lasken sen puolesta, että epäonnistuminen on mahdotonta.
- Taistelen sen puolesta, että epäonnistuminen on mahdollista.
 
Ivan Johnson (Eddie Constantine) saapuu Alphavilleen, jota johdetaan tietokoneesta käsin, ja jossa on tunteet kiellettyjä. Johnson esittäytyy reportteriksi, mutta on todellisuudessa amerikkalainen yksityisetsivä Lemmy Caution. Ensitöikseen Caution tapaa Natacha von Braunin (Anna Karina), jonka isä von Braun (Howard Vernon), jonka aikaansaannos Alphaville ja sen tiukkaakin tiukemmat lait ovat. Caution tekeekin kaikkensa saadakseen Alphavillessa taas tunteet pintaan...

Tuossa vajaa vuosi sitten tuli kerrottua tästä 1001-projektistani isälleni (ainoa, jolle olen toistaiseksi siitä puhunut), joka suhtautui siihen hieman naureskellen, mutta kertomisesta oli selvästi hyötyä, sillä sen turvin loppuvuodesta sain niin syntymäpäivä- kuin joululahjaksikin ison kasan 1001-elokuvia (yllättäen ja täysin pyytämättä), joiden vuoro on sitten nyt. Toisin kuin sen virallisemman 1001-putken aikana, näiden elokuvien katselu on vähintäänkin katkonaista erinäisistä syistä johtuen. Kuitenkin tämän epävirallisen putken saa aloittaa Lemmy Caution – piru mieheksi, joka tunnetaan nykyään myös nimellä Alphaville.

Nyt osoitan jälleen elokuvasivistymättömyyteni, sillä ennen tämän elokuvan saamista en ollut kuullut Jean-Luc Godardista mitään, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt, sillä sen verran aikaansaava ja arvostettu ohjaaja mies on (1001-listallakin kahdeksan herran elokuvaa). Niinpä myös tämä elokuva oli minulle ennestään täysin tuntematon ja jos totta puhutaan, niin tietyllä varauksella suhtauduin elokuvaan etukäteen, vaikka osoittautuikin lopulta ihan mukavaksi tieteiselokuvaksi.

Elokuvaa kuvaa ehkä eniten adjektiivi outo, sillä vaikka itse päätarina kulkikin kronologisesti ja sitä oli helppo seurata, niin yleistunnelma meni selvästi oudon puolelle. Osasyynä tähän oli itse Alphaville, josta ei nyt ottanut selvää, sijaitsiko se todella toisella planeetalla vai oliko Alphaville ja ”Ulkomaat” kenties samalla planeetalla. Tähän epävarmuuteen osasyynä oli Cautionin tuleminen Alphavilleen autolla tavallista valtatietä pitkin. Tosin kysymyksiä Godard on halunnutkin jättää ilmaan ja katsojan itsensä pääteltäväksi. Kaikki henkilöt kuitenkin puhuvat siihen malliin, että kyseessä olisi vieras planeetta. Kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin kohtausten välissä ja joskus niiden aikanakin nähtiin outoja välähdyksiä neonvalona välkkyvästä suhteellisuusteorian kaavasta sekä muista sanoista/kirjaimista/numeroista ja jos totta puhutaan, niin olisin kyllä voinut tulla toimeen ilman näitä välähdyksiäkin.

Itse tarina oli kuitenkin ihan mukava, vaikka/koska alussa olinkin pihalla elokuvan todellisesta punaisesta langasta, mutta vähitellen tämäkin avautui minulle. Vaikka elokuvan tekniikka onkin todella vanhentunutta (ollakseen tulevaisuuteen sijoittuvaa), niin tarinassa riitti kyllä tietynlaista ajattomuutta, jonka voimin elokuvaa jaksoikin katsoa. Kuten sanoin jo Cubicin arvostelussa, niin tällainen tunnekieltoyhteiskunta on ajatuksena kovin kiehtova, mutta ihan parasta otetta ei Godard mielestäni aiheesta saanut. Kun sitten Cautionin todelliset motiivit Alphavillessä oloon paljastuvat, niin sen jälkeen elokuva ei tarjoa juurikaan yllätyksiä, vaan elokuva etenee (sinänsä ihan hyvin tehdysti) melko tutuin askelin, mitä nyt lopullisen tilinteon jälkeen muuttuu Alphavillen asukkaiden käytös todella oudoksi. Tämä Alpha 60:n ääni oli niin hitaanlainen ja möreä, etten oikein tahtonut pysyä kärryillä sen jutuista, vaikka kaikki sen kertomat jutut oikeasti sainkin tietooni englanninkielisen tekstityksen kautta. Jotenkin se ääni oli vain sellainen, ettei mitenkään kyennyt keskittymään ja siten kun se pääsi jutussaan loppuun, olinkin jo unohtanut, mistä se oli lähtenyt liikkeelle.

Eddie Constantine ei ollut vain hyvä Cautionina, vaan myös kovin tutunoloinen, mutta mitä nyt herran filmografiaa tuosta nopeasti vilkaisin, niin en ainakaan löytänyt sieltä yhtään tuttua elokuvaa. Luulenkin, että sotken Constantinen johonkin toiseen näyttelijään, mutta jos näin on, mieleeni jää luultavasti pitkäksi aikaa vaivaamaan kysymys siitä, että kehen. Roolissaan hän oli kuitenkin juuri sopivan luihu etsivä. Anna Karina jäikin selvästi hänen varjoonsa, vaikka ei hänkääm mielestäni yhtään huono ollutkaan.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Yksi asia, mitä jäin elokuvan jälkeen pohtimaan, oli se, että hotellihuone 344 sijaitsi toisessa kerroksessa, vaikka numero viittaisikin kolmanteen kerrokseen. Onko oikeasti isoja hotelleja, joissa huoneiden numerointi ei noudata ns. hotellistandardeja? Tiedän, keskityn toisinaan ihan epäolennaisuuksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti