maanantai 1. helmikuuta 2010

Rouva Oyu

Alkuperäinen nimi: Oyû-sama
Ohjaus: Kenji Mizogushi
Käsikirjoitus: Yoshikata Yoda
Pääosissa: Kinuyo Tanaka, Nobuto Otawa, Yuji Hori
Valmistusmaa: Japani
Ilmestymisvuosi: 1951

Kesto: 94 min

- Joten uhraat itsesi Oyûlle lopun ikääsi?
- Ei... siskoni on uhrannut itsensä paljon enemmän.

 
Oyû (Kinuyo Tanaka) tulee sisarensa Shizun (Nobuto Otawa) käymään sosiaalisesti aran Shinnosuken (Yuji Hori) ja tämän tädin Osumin (Kiyoko Hirai) luona. Shinnosuke ei ole löytänyt itselleen vielä sitä oikeaa, mutta Osumi ja Oyû pistävät merkille, että Shinnosuke pyörii Shizun ympärillä ja päättelevät, että Shinnosuke on kiinnostunut Shizusta ja alkavat suunnitella häitä, mutta todellisuudessa Shinnosukea kiinnostaa toinen nainen: Oyû...

Ugetsu – kalpean kuun tarinoita -elokuvan kotelon sisällä piili toinenkin Mizogushin elokuva, joka ei kuitenkaan löydy 1001 elokuvaa -kirjasta ja siten katkaiseekin virallisen 1001-putken (kotikatselun osalta), joka tosin pian on muutenkin päättymässä. Yleensähän pyrin välttämään doublepackeja kaikin keinoin, mutta tämä pääsi seulan läpi puhtaasti siitä syystä, että molempien elokuvien nimet olivat niin outoja (näin suomalaisen mieleen), etten tullut huomanneeksi, että tilattua tulikin kaksi elokuvaa yhden sijasta. Sinänsä ihan hyvä, että tuli, sillä muuten olisi saattanut Oyû-saman (vapaasti suomennettuna ilmeisesti Neiti/Rouva Oyû) kaltainen hyvä draamaelokuva jäädä näkemättä, vaikka Ugetsu herättikin mielenkiintoa myös Mizogushin muihin elokuviin.

Elokuva oli kertomus mahdottomasta rakkaudesta ja sellaisena todella surullinen. Enkä nyt tarkoita vain tiettyjä osia elokuvasta, vaan elokuva oli kauttaaltaan surullinen ja siten tämä surumielisyys oli läsnä läpi koko elokuvan. Yhdessä vaiheessa tuntui näkyvän jo pieni valonpilkahdus, mutta sitten sekin sammutettiin hyvin nopeasti. Elokuvassa kulkee mukana eräänlainen kolmiodraama, joka kuitenkin poikkeaa oikeastaan kaikesta ennen (tai jälkeen) nähdyistä ja tämä kolmiodraama oli jokaisen siihen osallistuneen kohdalla surullinen. Kyllä, kulissiliittoja on ennenkin elokuvissa nähty, mutta ei sellaisten motiivien saattelemana kuin mitä tässä elokuvassa. Tarina eteni omalla surullisellaan tavalla johdonmukaisesti ja se oli hyvin mielenkiintoinen monine juonenkäänteineenkin. Tässäkin elokuvassa osa mielenkiinnosta syntyi Japanin perinteisiin tutustumisesta, sillä tämä elokuva valotti osaltaan ainakin paikallisia hää- ja sukuperinteitä. Elokuvan lopetus jatkoi jo nähtyä linjaa eli sekin oli ainakin yhdeltä kantilta katsottuna surua, vaikka toisaalta siihen sisältyikin eräänlainen toivonpilkahdus.

Kinuyo Tanaka, joka oli myös Ugetsussa, oli tässäkin ihan hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin edellä mainitussa elokuvassa. Hän oli kyllä paremmin esillä kuin Ugetsussa, mutta se jokin nyt puuttui. Yuji Hori oli myöskin hyvä, varsinkin kohtauksissaan Nobuto Otawan kanssa.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti