Alkuperäinen nimi: Oyû-sama
Ohjaus: Kenji Mizogushi
Käsikirjoitus: Yoshikata Yoda
Pääosissa: Kinuyo Tanaka, Nobuto Otawa, Yuji Hori
Valmistusmaa: Japani
Ilmestymisvuosi: 1951
Kesto: 94 min
- Joten uhraat itsesi Oyûlle lopun ikääsi?
- Ei... siskoni on uhrannut itsensä paljon enemmän.
Oyû (Kinuyo Tanaka) tulee sisarensa Shizun (Nobuto Otawa) käymään
sosiaalisesti aran Shinnosuken (Yuji Hori) ja tämän tädin Osumin (Kiyoko
Hirai) luona. Shinnosuke ei ole löytänyt itselleen vielä sitä oikeaa,
mutta Osumi ja Oyû pistävät merkille, että Shinnosuke pyörii Shizun
ympärillä ja päättelevät, että Shinnosuke on kiinnostunut Shizusta ja
alkavat suunnitella häitä, mutta todellisuudessa Shinnosukea kiinnostaa
toinen nainen: Oyû...
Ugetsu – kalpean kuun tarinoita -elokuvan kotelon sisällä piili toinenkin Mizogushin elokuva, joka ei kuitenkaan löydy 1001 elokuvaa
-kirjasta ja siten katkaiseekin virallisen 1001-putken (kotikatselun
osalta), joka tosin pian on muutenkin päättymässä. Yleensähän pyrin
välttämään doublepackeja kaikin keinoin, mutta tämä pääsi seulan läpi
puhtaasti siitä syystä, että molempien elokuvien nimet olivat niin
outoja (näin suomalaisen mieleen), etten tullut huomanneeksi, että
tilattua tulikin kaksi elokuvaa yhden sijasta. Sinänsä ihan hyvä, että
tuli, sillä muuten olisi saattanut Oyû-saman (vapaasti
suomennettuna ilmeisesti Neiti/Rouva Oyû) kaltainen hyvä draamaelokuva
jäädä näkemättä, vaikka Ugetsu herättikin mielenkiintoa myös Mizogushin
muihin elokuviin.
Elokuva oli kertomus mahdottomasta rakkaudesta ja sellaisena todella
surullinen. Enkä nyt tarkoita vain tiettyjä osia elokuvasta, vaan
elokuva oli kauttaaltaan surullinen ja siten tämä surumielisyys oli
läsnä läpi koko elokuvan. Yhdessä vaiheessa tuntui näkyvän jo pieni
valonpilkahdus, mutta sitten sekin sammutettiin hyvin nopeasti.
Elokuvassa kulkee mukana eräänlainen kolmiodraama, joka kuitenkin
poikkeaa oikeastaan kaikesta ennen (tai jälkeen) nähdyistä ja tämä
kolmiodraama oli jokaisen siihen osallistuneen kohdalla surullinen.
Kyllä, kulissiliittoja on ennenkin elokuvissa nähty, mutta ei sellaisten
motiivien saattelemana kuin mitä tässä elokuvassa. Tarina eteni omalla
surullisellaan tavalla johdonmukaisesti ja se oli hyvin mielenkiintoinen
monine juonenkäänteineenkin. Tässäkin elokuvassa osa mielenkiinnosta
syntyi Japanin perinteisiin tutustumisesta, sillä tämä elokuva valotti
osaltaan ainakin paikallisia hää- ja sukuperinteitä. Elokuvan lopetus
jatkoi jo nähtyä linjaa eli sekin oli ainakin yhdeltä kantilta
katsottuna surua, vaikka toisaalta siihen sisältyikin eräänlainen
toivonpilkahdus.
Kinuyo Tanaka, joka oli myös Ugetsussa, oli tässäkin ihan hyvä, mutta
ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin edellä mainitussa elokuvassa.
Hän oli kyllä paremmin esillä kuin Ugetsussa, mutta se jokin nyt
puuttui. Yuji Hori oli myöskin hyvä, varsinkin kohtauksissaan Nobuto
Otawan kanssa.
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti