Alkuperäinen nimi: La face cachée de la lune
Ohjaus: Robert Lepage
Käsikirjoitus: Robert Lepage
Pääosissa: Robert Lepage, Marco Poulin, Anne-Marie Cadieux
Valmistusmaa: Kanada
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 102 min
- Tiedämme, että universumi on ääretön, mutta elämme kuin kultakalamaljassa. Emme hyväksy ajatusta, että universumissa voi olla älyllistä elämää. Uimme ympyrää ja tutkiskelemme napaamme.
Phillippe (Robert Lepage) on kiinnostunut tähtitieteestä ja
avaruusmatkoista, mutta on jäänyt tekemään puhelinmyyntihommia. Hän on
yrittänyt tehdä väitöskirjaa, mutta väitöstilaisuudessa hänet torpataan
kerran toisensa jälkeen. Hänen äitinsä on kuollut, hänen pomonsa
hengittää niskaan ja hänellä on huonot välit veljeensä Andréen (niin
ikään Robert Lepage). Sitten eräänä päivänä venäläinen kosmonautti
Alexei Leonov (Sergei Priselkov) saapuu luennoimaan Québeciin ja
Phillippe on päättänyt keskustella Leonovin kanssa teorioistaan
saadakseen pontta seuraavaan väitöstilaisuuteen, mutta meneekö kaikki
sittenkään ihan nappiin...
1001 elokuvaa on sellainen määrä elokuvia, että vaikka olenkin
katsonut 1001 elokuvaa -kirjan elokuvista melkein kymmenesosan, niin ei
puhettakaan, että muistaisin läheskään kaikkia kirjassa olevia elokuvia.
Niinpä tuleekin silloin tällöin tehtyä kaupassa ollessaan eräänlaisia
pistokokeita/-ostoksia, jolloin yritän napata 1001-elokuvia tietämättä
lainkaan, ovatko ne sellaisia ja joskus menee vikaan, kuten nyt tämänkin
elokuvan kohdalla (muita esimerkkejä Uneton Seattlessa ja Punaisen lokakuun metsästys).
Tämä elokuvan kohdalla jo pelkkä kaunis nimi loi pienen epäilyksen
siitä, että se voisi ollakin kirjassa ja kun katsoin kantta, huomasin
tämän kahmineen myös joitain palkintoja, mikä vain nostatti näitä
epäilyksiä entisestään. Ei tämä kuitenkaan löytynytkään edellä
mainitusta kirjasta ja nyt elokuvan katsottuani en itsekään ihan
nostaisi Kuun pimeää puolta kyseisen kirjan listalle, vaikka ihan hyvä elokuva olikin.
Elokuva alkaa kertomuksella venäläisestä keksijästä, joka oli
osaltaan mullistamassa avaruustutkimusta ja jo tämän aikana tuli
sellainen pieni epäilys siitä, että kyseinen elokuva ei ole ihan
tavanomaisimmista päästä ja kuin vahvistukseksi tälle epäilylle
alkutekstitkin kirjoitettiin kyrillisiä kirjaimia apuna käyttäen. Itse
Phillippen tarina oli aika tragikoominen, kun hän yritti saada otettaan
ympäröivästä maailmasta. Elokuva ei missään nimessä ollut komediallinen,
mutta silti jotkin Phillippen edesottamuksista aiheuttivat hauskoja
tilanteita. Esimerkiksi Phillippen monologi hotellin baarissa oli aika
hulvaton ja tätä hulvattomuutta lisäsi baarimikon ilmeet Phillippen
puheen jatkuessa. Muitakin riemastuttavia hetkiä koettiin, vaikka tarina
olikin sävyltään lievästi surullinen, eikä Phillippen matkantekoon
varsinaisia ilonhetkiä koettukaan. Välillä sitten näytettiin takaumia
Phillippen ja Andrén lapsuudesta ja nämä takaumat menivät välillä niin
selvästi fantasian puolelle, ettei kaikista näistä takaumista ottanut
täysin selvää siitä, mitkä olivat ihan aidosti totta. Eihän voi olla
mahdollista, että Phillippe olisi tunkenut pikkuveljensä pesukoneeseen,
eihän? Loppukin meni aikalailla fantasian puolelle ja oli suoraan
sanottua aika outo lopetus. Elokuvan kuitenkin jaksoi ihan hyvin katsoa
läpi, eikä elokuva siten puuduttanutkaan missään vaiheessa, mutta se
paras terä elokuvasta tuntui puuttuvan.
Andrén miesystävä Carl (Marco Poulin) sanoi yhdessä vaiheessa
elokuvaa, että André ja Phillippe muistuttivat selvästi toisiaan, mutta
minä en onnistunut näkemään suoraa yhteyttä. En edes sen jälkeen, kun
Phillippe oli peilin edessä ja pian peilikuva muuttui Andrén naamaksi.
Luulin sitä vain trikkikuvaukseksi ja jätin huomiotta. Sitten alan
kerätä perustietoja tämän kirjoituksen alkuun ja saankin huomata, että
kyseisiä hahmoja esittikin yksi ja sama mies, Robert Lepage. Tästä
pääsemmekin sitten siihen johtopäätökseen, että hän todella oli loistava
kaksoisroolissaan, kun en itse tajunnut tuota yhteyttä ennen kuin
paljon elokuvan jälkeen. Phillippen olemus oli niin surullisen oloinen
(ja sillä oli pitkät hiukset), että vaikka André olikin hyvin
tunnistettava siistin olemuksensa vuoksi, niin en osannut vain yhdistää
näiden esittäjiä yhdeksi ja samaksi näyttelijäksi. Loistavaa työtä,
Lepage!
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti