Kuun pimeä puoli

Alkuperäinen nimi: La face cachée de la lune
Ohjaus: Robert Lepage
Käsikirjoitus: Robert Lepage
Pääosissa: Robert Lepage, Marco Poulin, Anne-Marie Cadieux
Valmistusmaa: Kanada
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 102 min

- Tiedämme, että universumi on ääretön, mutta elämme kuin kultakalamaljassa. Emme hyväksy ajatusta, että universumissa voi olla älyllistä elämää. Uimme ympyrää ja tutkiskelemme napaamme.

 

Phillippe (Robert Lepage) on kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruusmatkoista, mutta on jäänyt tekemään puhelinmyyntihommia. Hän on yrittänyt tehdä väitöskirjaa, mutta väitöstilaisuudessa hänet torpataan kerran toisensa jälkeen. Hänen äitinsä on kuollut, hänen pomonsa hengittää niskaan ja hänellä on huonot välit veljeensä Andréen (niin ikään Robert Lepage). Sitten eräänä päivänä venäläinen kosmonautti Alexei Leonov (Sergei Priselkov) saapuu luennoimaan Québeciin ja Phillippe on päättänyt keskustella Leonovin kanssa teorioistaan saadakseen pontta seuraavaan väitöstilaisuuteen, mutta meneekö kaikki sittenkään ihan nappiin...

1001 elokuvaa on sellainen määrä elokuvia, että vaikka olenkin katsonut 1001 elokuvaa -kirjan elokuvista melkein kymmenesosan, niin ei puhettakaan, että muistaisin läheskään kaikkia kirjassa olevia elokuvia. Niinpä tuleekin silloin tällöin tehtyä kaupassa ollessaan eräänlaisia pistokokeita/-ostoksia, jolloin yritän napata 1001-elokuvia tietämättä lainkaan, ovatko ne sellaisia ja joskus menee vikaan, kuten nyt tämänkin elokuvan kohdalla (muita esimerkkejä Uneton Seattlessa ja Punaisen lokakuun metsästys). Tämä elokuvan kohdalla jo pelkkä kaunis nimi loi pienen epäilyksen siitä, että se voisi ollakin kirjassa ja kun katsoin kantta, huomasin tämän kahmineen myös joitain palkintoja, mikä vain nostatti näitä epäilyksiä entisestään. Ei tämä kuitenkaan löytynytkään edellä mainitusta kirjasta ja nyt elokuvan katsottuani en itsekään ihan nostaisi Kuun pimeää puolta kyseisen kirjan listalle, vaikka ihan hyvä elokuva olikin.

Elokuva alkaa kertomuksella venäläisestä keksijästä, joka oli osaltaan mullistamassa avaruustutkimusta ja jo tämän aikana tuli sellainen pieni epäilys siitä, että kyseinen elokuva ei ole ihan tavanomaisimmista päästä ja kuin vahvistukseksi tälle epäilylle alkutekstitkin kirjoitettiin kyrillisiä kirjaimia apuna käyttäen. Itse Phillippen tarina oli aika tragikoominen, kun hän yritti saada otettaan ympäröivästä maailmasta. Elokuva ei missään nimessä ollut komediallinen, mutta silti jotkin Phillippen edesottamuksista aiheuttivat hauskoja tilanteita. Esimerkiksi Phillippen monologi hotellin baarissa oli aika hulvaton ja tätä hulvattomuutta lisäsi baarimikon ilmeet Phillippen puheen jatkuessa. Muitakin riemastuttavia hetkiä koettiin, vaikka tarina olikin sävyltään lievästi surullinen, eikä Phillippen matkantekoon varsinaisia ilonhetkiä koettukaan. Välillä sitten näytettiin takaumia Phillippen ja Andrén lapsuudesta ja nämä takaumat menivät välillä niin selvästi fantasian puolelle, ettei kaikista näistä takaumista ottanut täysin selvää siitä, mitkä olivat ihan aidosti totta. Eihän voi olla mahdollista, että Phillippe olisi tunkenut pikkuveljensä pesukoneeseen, eihän? Loppukin meni aikalailla fantasian puolelle ja oli suoraan sanottua aika outo lopetus. Elokuvan kuitenkin jaksoi ihan hyvin katsoa läpi, eikä elokuva siten puuduttanutkaan missään vaiheessa, mutta se paras terä elokuvasta tuntui puuttuvan.

Andrén miesystävä Carl (Marco Poulin) sanoi yhdessä vaiheessa elokuvaa, että André ja Phillippe muistuttivat selvästi toisiaan, mutta minä en onnistunut näkemään suoraa yhteyttä. En edes sen jälkeen, kun Phillippe oli peilin edessä ja pian peilikuva muuttui Andrén naamaksi. Luulin sitä vain trikkikuvaukseksi ja jätin huomiotta. Sitten alan kerätä perustietoja tämän kirjoituksen alkuun ja saankin huomata, että kyseisiä hahmoja esittikin yksi ja sama mies, Robert Lepage. Tästä pääsemmekin sitten siihen johtopäätökseen, että hän todella oli loistava kaksoisroolissaan, kun en itse tajunnut tuota yhteyttä ennen kuin paljon elokuvan jälkeen. Phillippen olemus oli niin surullisen oloinen (ja sillä oli pitkät hiukset), että vaikka André olikin hyvin tunnistettava siistin olemuksensa vuoksi, niin en osannut vain yhdistää näiden esittäjiä yhdeksi ja samaksi näyttelijäksi. Loistavaa työtä, Lepage!

Pisteitä: 3,5/5