Alkuperäinen nimi: Equilibrium
Ohjaus: Kurt Wimmer
Käsikirjoitus: Kurt Wimmer
Pääosissa: Christian Bale, Taye Diggs, Christian Kahrmann
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2002
Kesto: 107 min
- I'll do what I can to see they go easy on you.
- We both know they never ”go easy”.
- Then, I'm sorry.
- No, you're not. You don't even know the meaning. It's just a vestigial word for a feeling you've never felt.
Libria on yhteiskunta, jossa tunteet ovat kiellettyjä, sillä vaikka
ne tarjoavatkin paljon iloa, ne tarjoavat myöskin epätoivottuja
ominaisuuksia: surua, katkeruutta, vihaa ja lopulta sotaa. Tunteet
karkoitetaan erityisen Prozium-lääkkeen avulla ja kansalaisia valvoo
erityinen Grammaton-papisto. John Preston (Christian Bale) on yksi
papiston kärkihahmoista ja hän kulkee pääasiassa Alakaupungissa
etsimässä tunnerikollisia, jollaiseksi hänen parinsa Partridge (Sean
Bean) osoittautuu ja Breston joutuu ampumaan tämän. Eräänä aamuna
Prestonin Prozium-putki hajoaa ja hän joutuu menemään Equilibriumiin,
jossa näitä putkia jaetaan, mutta ennen kuin hän saa Proziumia
sisälleen, hän ehtii tehdä jotain, mitä hän ei ole koskaan tehnyt:
tuntea...
Rakkaalla elokuvalla on monta englanninkielistä nimeä. Alkuperäisnimi on Equilibrium, Japanissa elokuva tunnetaan nimellä Rebellion ja täällä Suomessa elokuvan nimi on Cubic.
Heti elokuvan idean tajuttuani myönnän toivoneeni, että elokuva
jättäisi minut tunteettomasti niin hyvässä kuin pahassa, sillä näin
kotisohvallakin olisi voinut eläytyä tähän elokuvan keinomaailmaan
asiaankuuluvalla tavalla, mutta ei auta, pakko se on myöntää: Minä
todella tykkäsin tästä.
Elokuvan maailma on todellinen dystopia, maailma, jollaista ei kukaan
meistä halua kokea, mutta samalla maailma, joka on todella oudolla
tavalla kiehtova. Librian antama maailmankuva antoi todella synkän kuvan
lähitulevaisuudesta ja siitäkö minä pidin ja paljon. Niin paljon, että
iso osa annetuista pisteistä on tyystin hyvin kehitellyn maailman
ansiota. Alakaupunki tarjosi sitten tälle tunteettomalle yhteiskunnalle
vähän vastapainoa, mutta olisin kyllä halunnut nähdä, onko muukin
maailma samanlaisten järjestelmien vanki, nyt keskityttiin ikävä kyllä
vain Librianiin ja Alakaupunkiin. Tarina itsessään oli ihan hyvä,
vaikkakin suurin piirtein kaikki juonenkäänteet arvasikin etukäteen,
mutta kun taustalla oli Librianin kaltainen vetonaula, niin rinnalla
kulki hyvin sitten vähän kliseisempikin tarina. Niinpä yllätyksiä ei
koettu, vaan luvassa oli niin kapinallisia kuin itse
yhteiskuntajärjestelmän kaatamista.
Mietin elokuvaa katsoessa hetken aikaa jopa antaa tälle täydet viisi
pistettä, mutta oli elokuvassa yksi iso vika: taistelut. Kyllä, jossain
määrin ymmärrän sen, että elokuvissa sankari kaataa tuhatpäisen
vihollisjoukon, mutta se ei ollut onnistunut tässä oikein hyvin, joskaan
eipä vihollisia ihan tuhatta ollutkaan kerralla. Kuitenkin Preston oli
useasti vihollisten ympäröivänä ja vaikka nämä tulittivat koko ajan,
niin yksikään luoti ei edes hipaissut Prestonia ja väittäisin peräti,
että pariin otteeseen nämä viholliset saivat ammuttua päin häntä. Sen
sijaan Preston kyllä sai kaadettua ihan jokaisen häntä vastaan
asettuneen vastustajan. Älytöntä ja etenkin todella huonosti kuvattu.
Kuin kaiken kukkuraksi niin sanotut lopputaistelut eivät olleet
taisteluita lainkaan, vaan Preston parilla liikkeellä sai kaadettua nämä
viimeiset vastarannankiiskit.
Christian Balelta kyllä luonnistuu nämä sankarin roolit ja tässäkin
elokuvassa hän oli ihan edukseen. Matthew Harbour oli Prestonin poika
Robbiena niin jäätävän hyvä, että hetken luulin hänen asettuvan jossain
vaiheessa isänsä vastapooliksi. Mukana menossa Angus Macfadyen (Pako) ja Dominic Purcell (Pako ja John Doe).
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti