torstai 28. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 87/1001: Taaloja ja tuuria

Alkuperäinen nimi: The Bank Dick
Ohjaus: Edward F. Cline
Käsikirjoitus: W.C. Fields
Pääosissa: W.C. Fields, Cora Witherspoon, Franklin Pangborn
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1940

Kesto: 69 min

- My uncle, a ballooon ascensionist, Effingham hoofnagle, took a chance. He was three miles and a half up in the air. He jumped out of the basket of the balloon and took a chance of alighting on a load of hay.
- Golly! Did he make it?
- Uh... no. He didn't. Had he been a younger man, he probably would have made it. That's the point. Don't wait too long in life.
 
Egbert Sousè (W.C. Fields) on vitsi perheessään ja oikea skandaali on, jos hän käy silloin tällöin kapakassa. Yhdellä kapakkareissullaan hän suostuu korvaamaan erään juopuneen elokuva-ohjaajan. Kuvauspäivän jälkeen hän ajattelee menevänsä jälleen kapakkaan, mutta koska se on hetkellisesti kiinni, hän istuu penkille odottelemaan ja kuin sattuman oikusta sattuu siinä istuskellessaan saamaan pankkiryöstäjän kiinni. Kiitokseksi tästä pankinjohtaja palkkaa hänet vartijaksi, mutta pankissakin hän kerää vain vaikeuksia itselleen ja läheisilleen...

Yhtä iloinen kuin siitä, että sain mukaan tähän 1001-putkeen Hitchcockia (Sabotaasi), olen siitä, että tähän putkeen mahtui mukaan myös puhdasta komediaakin ilman sen kummempia romansseja. Siitäkin huolimatta, että Taaloja ja tuuria ei nyt ollutkaan sieltä parhaimmasta päästä, vaikka toisaalta tuntui antavan ihan hyvän kuvan W.C. Fieldsin tuotannosta, johon en ollut ennen tätä elokuvaa tutustunutkaan.

Elokuva ratsasti aika halvalla huumorilla, sillä tämä Fieldsin hahmon Sousèn tavaramerkkeihin kuului törmääminen jos jonkinmoisiin esineisiin, yleinen kaatuilu ja porraskaiteen väärältä puolelta nouseminen. Toisin sanoen meno oli aika slapstick-henkistä, mutta silti jotenkin toimivaa... ainakin aluksi. Nimittäin vaikka Sousèn törmäily sinne tänne aluksi kovasti huvittikin, niin jossain vaiheessa tämä huumorinlaji tuntui vain puuduttavan, eikä tarjonnut enää juuri hupia. Itse tarina oli aika köyhänoloinen, sillä Sousè ensin vain on, sitten hän yhtäkkiä hyppää elokuvaohjaajaksi ja sitten sen jälkeen vielä pankin vartijaksi. Okei, elokuvalle on haluttu lisää pituutta ja varmaan joitakin elokuvaviittauksia mukaan, mutta tämä elokuvan ohjaus oli aika turha kohtaus kokonaisuutta ajatellen. Nämä pankkisekoilutkaan eivät tarkastajineen juuri hymähdystä kummempaa saaneet aikaan. Vauhdikas ja absurdiudessaan hauska lopputakaa-ajo nosti kuitenkin elokuvan arvoa silmissäni ja koko takaa-ajolle nauroin lähestulkoon kyyneleet silmissä ja tämän loppukohtauksen vuoksi elokuva sai näinkin hyvät pisteet. Itse loppuratkaisu oli, vaikka absurdi sekin, niin jotenkin kökkö.

Kuten sanoin, niin W.C. Fieldsiin en ollut ennen tämän elokuvan ostamista tutustunut, mutta ilmeisesti kohtuullisen suosittu komediahahmo hän on ollut ja onhan se myönnettävä, että hänen pulskean olemuksensa johdosta elokuva oli hauskempi kuin mitä se olisi saattanut olla jonkun toisen näyttelemänä. Muut jäivätkin sitten Fieldsin varjoon.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti