Alkuperäinen nimi: The Bank Dick
Ohjaus: Edward F. Cline
Käsikirjoitus: W.C. Fields
Pääosissa: W.C. Fields, Cora Witherspoon, Franklin Pangborn
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1940
Kesto: 69 min
- My uncle, a ballooon ascensionist, Effingham hoofnagle, took a chance. He was three miles and a half up in the air. He jumped out of the basket of the balloon and took a chance of alighting on a load of hay.
- Golly! Did he make it?
- Uh... no. He didn't. Had he been a younger man, he probably would have made it. That's the point. Don't wait too long in life.
Egbert Sousè (W.C. Fields) on vitsi perheessään ja oikea skandaali
on, jos hän käy silloin tällöin kapakassa. Yhdellä kapakkareissullaan
hän suostuu korvaamaan erään juopuneen elokuva-ohjaajan. Kuvauspäivän
jälkeen hän ajattelee menevänsä jälleen kapakkaan, mutta koska se on
hetkellisesti kiinni, hän istuu penkille odottelemaan ja kuin sattuman
oikusta sattuu siinä istuskellessaan saamaan pankkiryöstäjän kiinni.
Kiitokseksi tästä pankinjohtaja palkkaa hänet vartijaksi, mutta
pankissakin hän kerää vain vaikeuksia itselleen ja läheisilleen...
Yhtä iloinen kuin siitä, että sain mukaan tähän 1001-putkeen
Hitchcockia (Sabotaasi), olen siitä, että tähän putkeen mahtui mukaan
myös puhdasta komediaakin ilman sen kummempia romansseja. Siitäkin
huolimatta, että Taaloja ja tuuria ei nyt ollutkaan sieltä
parhaimmasta päästä, vaikka toisaalta tuntui antavan ihan hyvän kuvan
W.C. Fieldsin tuotannosta, johon en ollut ennen tätä elokuvaa
tutustunutkaan.
Elokuva ratsasti aika halvalla huumorilla, sillä tämä Fieldsin hahmon
Sousèn tavaramerkkeihin kuului törmääminen jos jonkinmoisiin
esineisiin, yleinen kaatuilu ja porraskaiteen väärältä puolelta
nouseminen. Toisin sanoen meno oli aika slapstick-henkistä, mutta silti
jotenkin toimivaa... ainakin aluksi. Nimittäin vaikka Sousèn törmäily
sinne tänne aluksi kovasti huvittikin, niin jossain vaiheessa tämä
huumorinlaji tuntui vain puuduttavan, eikä tarjonnut enää juuri hupia.
Itse tarina oli aika köyhänoloinen, sillä Sousè ensin vain on, sitten
hän yhtäkkiä hyppää elokuvaohjaajaksi ja sitten sen jälkeen vielä pankin
vartijaksi. Okei, elokuvalle on haluttu lisää pituutta ja varmaan
joitakin elokuvaviittauksia mukaan, mutta tämä elokuvan ohjaus oli aika
turha kohtaus kokonaisuutta ajatellen. Nämä pankkisekoilutkaan eivät
tarkastajineen juuri hymähdystä kummempaa saaneet aikaan. Vauhdikas ja
absurdiudessaan hauska lopputakaa-ajo nosti kuitenkin elokuvan arvoa
silmissäni ja koko takaa-ajolle nauroin lähestulkoon kyyneleet silmissä
ja tämän loppukohtauksen vuoksi elokuva sai näinkin hyvät pisteet. Itse
loppuratkaisu oli, vaikka absurdi sekin, niin jotenkin kökkö.
Kuten sanoin, niin W.C. Fieldsiin en ollut ennen tämän elokuvan
ostamista tutustunut, mutta ilmeisesti kohtuullisen suosittu
komediahahmo hän on ollut ja onhan se myönnettävä, että hänen pulskean
olemuksensa johdosta elokuva oli hauskempi kuin mitä se olisi saattanut
olla jonkun toisen näyttelemänä. Muut jäivätkin sitten Fieldsin varjoon.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti