Ohjaus: Robert Bresson
Käsikirjoitus: Robert Bresson
Pääosissa: Christian Patey, Vincent Risterucci, Caroline Lang
Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi
Ilmestymisvuosi: 1983
Kesto: 85 min
Norbert (Marc-Ernest Fourneau) pyytää vanhemmiltaan rahaa koulumaksuja varten, mutta ei saa kuitenkaan riittävästi, joten hän kääntyy ystävänsä Martialin (Bruno Lapeyre) puoleen. Lainan sijasta Martial tarjoaa hänelle väärennettyä 500 frangin seteliä, jonka he käyvät kuluttamassa valokuvaliikkeeseen yhteen kehykseen, jonka ostettuaan heillä on käsissään hyvin paljon pienempiä seteleitä. Väärennetty seteli sen sijaan jatkaa kulkuaan, kun väärennöksen huomaava liikkeen toinen omistaja maksaa sillä öljymies Yvon Targelle (Christian Patey), mutta mitä kaikkia vaikutuksia tällä yhdellä väärennetyllä setelillä voikaan olla?
Elokuva perustuu ilmeisen löyhästi Leo Tolstoin tarinaan Väärennetty korkolippu, josta myös suomalainen Paha maa (2005) on ideansa ammentanut. Mielleyhtymä Pahaan maahan tuli heti alkuteksteissä, kun huomasin minkä nimiseen tarinaan tämä elokuva perustuu ja hetken ajan ajattelin jo, että Paha maa olisi uusi (suomalainen) versio tästä tarinasta, mutta näin ei ollutkaan, vaikka alku vähän Pahaa maata muistuttikin. En muista ihan tarkalleen, mitä mieltä olin aikoinaan Pahasta maasta, mutta vähän epäilen, etten pitänyt siitä ihan yhtä paljon kuin Rahasta, vaikka tämäkään ei sanalla sanoen mestariteos ollutkaan.
Tarina alkoi siis kovin tutunoloisesti ja
olin jo siltä mieltä jossain vaiheessa, että tämä väärennetty seteli
jatkaa kulkuaan Pahan maan tapaa kädestä toiseen, mutta jossain
vaiheessa kuitenkin rahankierto loppui kuin seinään ja tämä tarjosi
yhden pienen yllätyksen. Tämän kierron päätyttyä jäätiinkin sitten monen
henkilön kautta selvittämään, mitä vaikutuksia tämän rahan
olemassaololla olikaan, mutta kaikkien tulevien tapahtumien pistäminen
tämän yhden väärennetyn setelin piikkiin tuntui ehkä vähän
ylimitoitetulta. Tarina ei tarjonnut mitään järin ihmeellistä ja
varsinkin dialogeissa oli säästetty todella paljon, mutta siitä
huolimatta tarinaa seurasi ihan ilokseen. Kuvaus oli hyvin maltillista
ja näyttelytyöskentely vähäeleistä, mutta silti tarinassa riitti imua
pitämään mielenkiinto yllä loppuun asti, eikä koskettaviltakaan hetkiltä
säästytty, kiitos Yvonin saamien kirjeiden. Lopusta en oikein tykännyt
ja itse asiassa jos ellokuva olisi päättynyt ennen lopun karmeita
tapahtumia, olisi elokuva saanut minulta puoli pistettä enemmän, mutta
nyt kävi näin. Elokuvassa riitti myös hieman mielenkiintoa
oikeudenkäyntitavassa, sillä nyt oli ensimmäinen kerta, kun näin, miten
Ranskassa käydään oikeutta.
Kuten sanoin, niin näyttelytyöskentely
oli hyvin vähäeleistä ja niin päähenkilöistä kuin pienimmistä
sivuhahmoista oikein näki päällepäin, että nämä tiedostivat
näyttelevänsä, joskin epäilen tämän olleen tietoinen tyylikeino, sillä
niin laskelmoidun näköisiä näyttelijöiden liikkeet olivat. Näissä
pojissa oli sen verran samaa näköä, että myönnän hetkeksi menneeni
sekaisin, että kuka on kuka, mutta kyllä ne sitten pian erottuivat
toisistaan.
Pisteitä: 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti