tiistai 26. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 85/1001: Raha

Alkuperäinen nimi: L'Argent
Ohjaus: Robert Bresson
Käsikirjoitus: Robert Bresson
Pääosissa: Christian Patey, Vincent Risterucci, Caroline Lang
Valmistusmaa: Ranska, Sveitsi
Ilmestymisvuosi: 1983

Kesto: 85 min
 
Norbert (Marc-Ernest Fourneau) pyytää vanhemmiltaan rahaa koulumaksuja varten, mutta ei saa kuitenkaan riittävästi, joten hän kääntyy ystävänsä Martialin (Bruno Lapeyre) puoleen. Lainan sijasta Martial tarjoaa hänelle väärennettyä 500 frangin seteliä, jonka he käyvät kuluttamassa valokuvaliikkeeseen yhteen kehykseen, jonka ostettuaan heillä on käsissään hyvin paljon pienempiä seteleitä. Väärennetty seteli sen sijaan jatkaa kulkuaan, kun väärennöksen huomaava liikkeen toinen omistaja maksaa sillä öljymies Yvon Targelle (Christian Patey), mutta mitä kaikkia vaikutuksia tällä yhdellä väärennetyllä setelillä voikaan olla?

Elokuva perustuu ilmeisen löyhästi Leo Tolstoin tarinaan Väärennetty korkolippu, josta myös suomalainen Paha maa (2005) on ideansa ammentanut. Mielleyhtymä Pahaan maahan tuli heti alkuteksteissä, kun huomasin minkä nimiseen tarinaan tämä elokuva perustuu ja hetken ajan ajattelin jo, että Paha maa olisi uusi (suomalainen) versio tästä tarinasta, mutta näin ei ollutkaan, vaikka alku vähän Pahaa maata muistuttikin. En muista ihan tarkalleen, mitä mieltä olin aikoinaan Pahasta maasta, mutta vähän epäilen, etten pitänyt siitä ihan yhtä paljon kuin Rahasta, vaikka tämäkään ei sanalla sanoen mestariteos ollutkaan.

Tarina alkoi siis kovin tutunoloisesti ja olin jo siltä mieltä jossain vaiheessa, että tämä väärennetty seteli jatkaa kulkuaan Pahan maan tapaa kädestä toiseen, mutta jossain vaiheessa kuitenkin rahankierto loppui kuin seinään ja tämä tarjosi yhden pienen yllätyksen. Tämän kierron päätyttyä jäätiinkin sitten monen henkilön kautta selvittämään, mitä vaikutuksia tämän rahan olemassaololla olikaan, mutta kaikkien tulevien tapahtumien pistäminen tämän yhden väärennetyn setelin piikkiin tuntui ehkä vähän ylimitoitetulta. Tarina ei tarjonnut mitään järin ihmeellistä ja varsinkin dialogeissa oli säästetty todella paljon, mutta siitä huolimatta tarinaa seurasi ihan ilokseen. Kuvaus oli hyvin maltillista ja näyttelytyöskentely vähäeleistä, mutta silti tarinassa riitti imua pitämään mielenkiinto yllä loppuun asti, eikä koskettaviltakaan hetkiltä säästytty, kiitos Yvonin saamien kirjeiden. Lopusta en oikein tykännyt ja itse asiassa jos ellokuva olisi päättynyt ennen lopun karmeita tapahtumia, olisi elokuva saanut minulta puoli pistettä enemmän, mutta nyt kävi näin. Elokuvassa riitti myös hieman mielenkiintoa oikeudenkäyntitavassa, sillä nyt oli ensimmäinen kerta, kun näin, miten Ranskassa käydään oikeutta.

Kuten sanoin, niin näyttelytyöskentely oli hyvin vähäeleistä ja niin päähenkilöistä kuin pienimmistä sivuhahmoista oikein näki päällepäin, että nämä tiedostivat näyttelevänsä, joskin epäilen tämän olleen tietoinen tyylikeino, sillä niin laskelmoidun näköisiä näyttelijöiden liikkeet olivat. Näissä pojissa oli sen verran samaa näköä, että myönnän hetkeksi menneeni sekaisin, että kuka on kuka, mutta kyllä ne sitten pian erottuivat toisistaan.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti