Alkuperäinen nimi: Double Indemnity
Ohjaus: Billy Wilder
Käsikirjoitus: Billy Wilder, Raymond Chandler
Pääosissa: Fred MacMurray, Barbara Stanwyck, Edward G. Robinson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1944
Kesto: 103 min
- Yes, I killed him. I killed him for money – and a mwoman – and I didn't get the money and I didn't get the woman. Pretty, isn't it?
Vakuutusmyyjä Walter Neff (Fred MacMurray) saapuu Dietrichsonin
talolle puhumaan autovakuutuksesta talon isännän (Tom Powers) kanssa,
mutta ainoastaan hänen vaimonsa Phyllis (Barbara Stanwyck) sattuu
olemaan kotona. Phyllis kääntää puheen henkivakuutukseen, jonka hän
haluaisi ottaa miehelleen ilman tämän tietämystä, mistä Neff päättelee
Phyllisin suunnittelevan miehensä murhaa ja kieltäytyy. Neff kuitenkin
rakastuu Phyllikseen ja he ryhtyvät yhdessä suunnittelemaan täydellistä
vakuutuspetosta, jonka avulla he saisivat rahat sekä toisensa, mutta
kaikki ei menekään ihan niin kuin olisi pitänyt...
Harvoin elokuvan (suomenkielinen) nimi onnistuu niin kovasti
heikentämään katselunautintoa kuin mitä tämän elokuvan kohdalla
tapahtui, sillä nyt suomenkielinen nimi antoi odottaa juuri tietynlaista
naishahmoa ja niinpä yllätysten mahdollisuudet tässä elokuvassa jäivät
aika pieniksi. Kyllähän nyt Naisen ilman omaatuntoa katsoi, mutta kovin positiivisessa mielessä erikoista kokemusta tästä ei syntynyt.
Tarina siis kertoo vakuutuspetoksesta ja sen seurauksista.
Alkukohtauksessa Neff kertoo jonkinlaiselle nauhoitinlaitteelle
karmeasta teostaan sekä motiiveistaan, jonka jälkeen Neff alkoi kertoa
koko tarinaa, jota seurattiin sitten pitkien takaumajaksojen kautta.
Vaikka Neff ei siinä alussa ihan tarkalleen kertonutkaan, mitä kaikkea
oli itse asiassa tapahtunut, niin tästä elokuvasta olisin varmasti
kyennyt nauttimaan enemmän, jos tarina olisi kerrottu alusta asti
kronologisesti ja katsoja olisi sitten saanut päätellä mahdollisia
tulevia tapahtumia. Myönnän ajatelleeni Phyllisin lopullisen kohtalon
toisenlaiseksi (tähän vaikutti elokuvan suomenkielinen nimikin), mutta
noin muuten elokuva tarjosi hyvin vähän yllätyksiä, kiitos Neffin
alkumonologin. Niinpä tarina ei sisällöllisesti oikein vakuuttanut,
vaikka vakuutuspetostutkinta, joka kyllä tuli sekin yllätyksenä,
itsessään oli ihan mielenkiintoista seurattavaa, varsinkin Keyesin
(Edward G. Robinson) logiikan osalta. Tämä murhahanke loppujen lopuksi
osoittautui melko tavanomaiseksi ja elokuvan lopetus oli Phyllisin
osalta, kuten sanoin, hieman yllättävä, mutta Neffin osalta ei niinkään,
kiitos selostajapitoisuuden.
Barbara Stanwyckin roolisuoritus ei tarjonnut juuri minkäänlaisia
yllätyksiä, vaan hän esitti roolinsa juuri niin kuin olin etukäteen
kuvitellutkin, mutta tämä ei ole varsinaisesti negatiivinen juttu
ainakaan, jos sattuu pitämään tämäntyyppisistä naishahmoista. Sen sijaan
Fred MacMurray edusti elokuvan tekoajalle tyypillistä hyvin jäyhän
olemuksen omaavaksi henkilöksi. Edward G. Robinson sen sijaan oli varsin
hyvä.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti