torstai 21. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 82/1001: Nainen ilman omaatuntoa

Alkuperäinen nimi: Double Indemnity
Ohjaus: Billy Wilder
Käsikirjoitus: Billy Wilder, Raymond Chandler
Pääosissa: Fred MacMurray, Barbara Stanwyck, Edward G. Robinson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1944

Kesto: 103 min

- Yes, I killed him. I killed him for money – and a mwoman – and I didn't get the money and I didn't get the woman. Pretty, isn't it?
 
Vakuutusmyyjä Walter Neff (Fred MacMurray) saapuu Dietrichsonin talolle puhumaan autovakuutuksesta talon isännän (Tom Powers) kanssa, mutta ainoastaan hänen vaimonsa Phyllis (Barbara Stanwyck) sattuu olemaan kotona. Phyllis kääntää puheen henkivakuutukseen, jonka hän haluaisi ottaa miehelleen ilman tämän tietämystä, mistä Neff päättelee Phyllisin suunnittelevan miehensä murhaa ja kieltäytyy. Neff kuitenkin rakastuu Phyllikseen ja he ryhtyvät yhdessä suunnittelemaan täydellistä vakuutuspetosta, jonka avulla he saisivat rahat sekä toisensa, mutta kaikki ei menekään ihan niin kuin olisi pitänyt...

Harvoin elokuvan (suomenkielinen) nimi onnistuu niin kovasti heikentämään katselunautintoa kuin mitä tämän elokuvan kohdalla tapahtui, sillä nyt suomenkielinen nimi antoi odottaa juuri tietynlaista naishahmoa ja niinpä yllätysten mahdollisuudet tässä elokuvassa jäivät aika pieniksi. Kyllähän nyt Naisen ilman omaatuntoa katsoi, mutta kovin positiivisessa mielessä erikoista kokemusta tästä ei syntynyt.

Tarina siis kertoo vakuutuspetoksesta ja sen seurauksista. Alkukohtauksessa Neff kertoo jonkinlaiselle nauhoitinlaitteelle karmeasta teostaan sekä motiiveistaan, jonka jälkeen Neff alkoi kertoa koko tarinaa, jota seurattiin sitten pitkien takaumajaksojen kautta. Vaikka Neff ei siinä alussa ihan tarkalleen kertonutkaan, mitä kaikkea oli itse asiassa tapahtunut, niin tästä elokuvasta olisin varmasti kyennyt nauttimaan enemmän, jos tarina olisi kerrottu alusta asti kronologisesti ja katsoja olisi sitten saanut päätellä mahdollisia tulevia tapahtumia. Myönnän ajatelleeni Phyllisin lopullisen kohtalon toisenlaiseksi (tähän vaikutti elokuvan suomenkielinen nimikin), mutta noin muuten elokuva tarjosi hyvin vähän yllätyksiä, kiitos Neffin alkumonologin. Niinpä tarina ei sisällöllisesti oikein vakuuttanut, vaikka vakuutuspetostutkinta, joka kyllä tuli sekin yllätyksenä, itsessään oli ihan mielenkiintoista seurattavaa, varsinkin Keyesin (Edward G. Robinson) logiikan osalta. Tämä murhahanke loppujen lopuksi osoittautui melko tavanomaiseksi ja elokuvan lopetus oli Phyllisin osalta, kuten sanoin, hieman yllättävä, mutta Neffin osalta ei niinkään, kiitos selostajapitoisuuden.

Barbara Stanwyckin roolisuoritus ei tarjonnut juuri minkäänlaisia yllätyksiä, vaan hän esitti roolinsa juuri niin kuin olin etukäteen kuvitellutkin, mutta tämä ei ole varsinaisesti negatiivinen juttu ainakaan, jos sattuu pitämään tämäntyyppisistä naishahmoista. Sen sijaan Fred MacMurray edusti elokuvan tekoajalle tyypillistä hyvin jäyhän olemuksen omaavaksi henkilöksi. Edward G. Robinson sen sijaan oli varsin hyvä.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti