torstai 14. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 78/1001: Kadonnut

Alkuperäinen nimi: Spoorloos
Ohjaus: George Sluizer
Käsikirjoitus: Tim Krabbé, George Sluizer
Pääosissa: Bernard-Pierre Donnadieu, Gene Bervoets, Johanna ter Steege
Valmistusmaa: Alankomaat, Ranska
Ilmestymisvuosi: 1988

Kesto: 107 min
 

- Näin taas painajaista viime yönä.
- Sitä, jossa olet jumissa kultaisessa munassa ja leijut yksin avaruudessa.
- Yksinäisyys on sietämätöntä. Tällä kertaa avaruudessa leijaili toinenkin kultainen muna. Jos munat törmäisivät, peli olisi pelattu.
 
Amsterdamista kotoisin olevat Rex ja Saskia (Gene Bervoets ja Johanna ter Steege) ovat autolla liikkeellä Ranskassa. Heiltä loppuu bensa keskellä tunnelia ja Rex lähtee yksin hakemaan bensaa. He pysähtyvät huoltoasemalla, jossa Saskia vannottaa Rexiä olemaan jättämättä tätä enää koskaan yksin, jonka jälkeen Saskia lähtee hakemaan juotavaa Rexin jäädessä autolle. Rex odottaa ja odottaa, mutta Saskiaa ei näy takaisin, joten hän lähtee etsimään tätä, mutta huomaakin kauhukseen, että Saskia on kadonnut...
Elokuvan kannessa mainittiin arvostelusta, jonka mukaan elokuva on pelottavin elokuva koskaan, mistä innostuin, sillä näin ollen kuvittelin saaneeni tähän ensimmäiseen ”viralliseen” 1001-putkeen mukaan myös elokuvan suosikkigenrestäni eli kauhusta, mutta ihan näin ei kuitenkaan ollutkaan, ainakaan mitä tulee tähän nimenomaiseen elokuvaan; myöhemmistä elokuvista en ole ihan 100% varma. Tästä huolimatta elokuva ei missään nimessä ollut huono, vaan Kadonnut oli päinvastoin todella mielenkiintoinen trilleri.

Aluksi tutustutaan kunnolla Rexiin ja Saskiaan, ennen kuin päästään kunnolla asiaan, mikä toi näihin henkilöihin sitä tiettyä syvyyttä. Elokuvan alkuhetkillä myös annettiin katsojan jännittää hetken aikaa niin sanotusti turhaan, kun Rex jätti Saskian tunneliin ja tämä oli omiaan luomassa hyytävää tunnelmaa. Kun sitten Saskia lopulta katosi, niin siirrytään seuraamaan oletetun kidnappaajan Lemornen (Bernard-Pierre Donnadieu) – en voinut olla varma pitkään aikaan, että kyseessä oli oikeasti kidnappaaja, eikä suinkaan katsojan vedätys – valmistautumisesta kidnappaajaksi. Lemornen tarinaa oli mielenkiintoista katsoa juuri siksi, että hän näyttää ihan tavalliselta mieheltä, jolla on hyvä ammatti ja perhe, mutta silti hänen pintansa alla kuohuu pahat aikeet, miksi häntä myös sosiopaatiksi luokitellaan. Tähän Lemornen tarinaan sisältyi kyllä pieniä suvantohetkiä; ne hänen sieppausyrityksensä eivät järin kiinnostaneet. Kun sitten vuosia myöhemmin Rex ja Lemorne tapaavat, niin tämä juonenkäänne oli kiinnostava ja heidän yhteinen matkantekonsa suorastaan piinaavan jännittävä, kun Lemorne avaa omaa tarinaansa vielä lisää. Tämän tarinoinnin aikana minulle tuli melkein suru puseroon sen vuoksi, että kaiken piti olla Saskian sieppauksen kohdalla niin pienestä kiinni. Tuo heidän yhteinen matkansa oli jännittävä ensinnäkin siksi, että jännite Rexin ja Lemornen välillä oli olemassa, vaikka osin piilossa, mutta myös siksi, että Lemorne lupaa, että Rex saa määränpäässä tietää Saskian kohtalon ja mitä parasta elokuvan kokonaisuuden ja lopun kannalta, hän myös pitää lupauksensa!

Näyttelijät olivat ihan hyviä ja varsinkin Donnadieu näytteli rauhallista Lemornea hienosti, joskin tämä tunne saattoi johtua puhtaasti tavalla, jolla Lemornen hahmo on kirjoitettu, sillä täysin kylmänviileänä sosiopaattina Lemornen hahmo oli elokuvan ehdoton suola. Ei sillä, olivat Gene Bervoets ja Johanna ter Steegekin ihan söpö näky pariskuntana.

Tästä elokuvastahan ohjaaja George Sluizer on tehnyt myös Hollywood-remaken, jossa ovat mukana niin Kiefer Sutherland kuin myös Sanda Bullock, mutta mitä tuosta hieman tutkailin, niin elokuvan tarinaa on ilmeisesti muokattu enemmän valtavirtaa miellyttäväksi, ainakin mitä loppuun tulee.

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti