Alkuperäinen nimi: Tampopo
Ohjaus: Juzo Itami
Käsikirjoitus: Juzo Itami
Pääosissa: Tsutomu Yamazaki, Nobuko Miyamoto, Ken Watanabe
Valmistusmaa: Japani
Ilmestymisvuosi: 1985Kesto: 114 min
- Tapan sinut, jos inahdatkaan elokuvan aikana. Ymmärsitkö? Ja... en myöskään halua hälytyksen menevän päälle.
Kaksi rekkamiestä, Goro ja Gun (Tsutomu Yamazaki ja Ken Watanabe)
ovat tienpäällä ja lukevat täydellisen nuudelinautinnon kokemisesta ja
heille tulee nälkä. He pysähtyvät syömään pienessä Tampopon (Nobuko
Miyamoto; tampopo = voikukka) ylläpitämässä nuudeliravintolassa ja Goro
joutuu tappeluun. Seuraavana päivänä Goro herää Tampopon hoivatessa
tätä, mutta samalla moittii yhdessä Gunin kanssa Tampopon nuudelisoppaa
huonoksi. Tampopo pyytääkin Goroa opettamaan hänelle nuudelisopan
valmistamisen salat ja Goro lupautuukin, mutta kasvaako Tampopon
nuudelibisnes täyteen kukoistukseensa?
Tärkeä tiedonanto: Söin tätä elokuvaa katsellessa makaronia
ketsupilla. Sitten asiaan. Minulla on sen verran heikko makuaisti, ettei
minusta saisi kulinaristia tekemälläkään, enkä siten tapaa kokatakaan
mitenkään kauheasti erikoisia tai erilaisia ruokia (bravuurini taitaa
olla makkarakastike), joten siksikin olin vähän epäileväinen tämän
elokuvan iskemisestä minuun, sillä mitä nautintoa kaikkea muuta kuin
kulinaristille voisi tarjota elokuva, jossa keskitytään pääasiassa
ruokiin? No, epäilykset karisivat hyvin nopeasti ja itse asiassa elokuva
olikin vallan oivan osoitus siitä, miksi ylipäätään lähdin tämän
1001-projektin kimppuun. Ja sitten syödään nimittäin olisi aivan
taatusti muuten jäänyt kokonaan kokematta, vaikka elokuva osoittautui
lähestulkoon mestariteokseksi. Juuri tällaisia valtaisia yllätyksiä
haluan saada kokea tämän(kin) projektin tiimellyksessä.
Tarina nimittäin oli hillittömän hauska ja oli elokuvan aiheena aika
absurdi. Ei uskoisi, että ruokalajin/-lajien valmistamisyrityksestä
voisi saada toimivaa täyspitkää elokuvaa ja siten olinkin
(positiivisessa mielessä) hämmästynyt elokuvan alkuvaiheessa, että
kertooko tämä elokuva todellakin täydellisen nuudelikeiton tekemisestä
ja kyllä se vain kertoi. Kuin tässä ei olisi kylliksi, niin jok'ikinen
kohtaus varsinkin alkupuoliskolla tuntui tiiviisti liittyvän syömiseen
tai ruoalla leikkimiseen. Tätä päätarinaa olikin varsinkin tämän
mestarin hakemiseen asti, mutta vaikka jatkoakaan ei voi missään nimessä
huonoksi syyttää, niin se ihan kirkkain terä vähän karkasi joksikin
ajaksi, kun tuli myös joitakin näitä ei-ruokapitoisia kohtauksia, mitkä
olivat kyllä ihan hyviä, mutta kun oli tottunut näkemään joka kohtauksen
liittyvän johonkin ruokajuttuun, niin hyvin pieni pettymys iski, kun ei
loppupuolella ihan koko ajan syötykään / puhuttu syömisestä. Loppu oli
päätarinan osalta sinänsä ennalta-arvattava, mutta sitä oli todella
mielenkiintoista seurata ja vaikka lopputuloksen tiesikin, niin ei
voinut kuin ihailla upeaa kohtausta, jossa Tampopon kokintaidot joutuvat
siihen viimeiseen todelliseen testiin. Elokuva on kuvattu IMDB:ssä
eräänlaiseksi nuudeliwesterniksi ja minullekin tuli kyllä elokuvaa
katsoessa mieleen se, kuinka länkkärimainen elokuva loppujen lopuksi
olikaan. Itse asiassa elokuvan olisi kruunannut se, jos Goro ja Gun
olisivat ajaneet rekallaan tietä pitkin kohti auringonlaskua, mutta tämä
auringonlasku jäi nyt kokematta.
Tämän päätarinan lomassa nähtiin sitten pätkiä muiden, päätarinaan
täysin liittymättömien henkilöiden ruokailutottumuksista ja varsinkin
nämä toisiinsa todella löyhin aasinsilloin kytketyt ruokailukohtaukset
aiheuttivat sellaisia nauruja, etten muista milloin olisin nauranut niin
kovin. Varsinkin tämä ensimmäinen ”ruokapotpuri” sai nauramaan oikein
kunnolla. Ainoastaan tämä hammaslääkärikohtaus oli sellainen tylsempi
kohtaus, mutta sekään ei kestänyt kauan ja vaikka loppupuolella myös
koettiin myös hieman surullisempiakin kohtauksia, niin se ei ollut
negatiivista. Tämän rikollispomon, jota näytetitin kimaroiden aikana
useasti, tarina oli ihan mielenkiintoinen, vaikka en nyt ihan täysin
ymmärtänytkään sen mahdollista symbolista merkitystä ja itse asiassa
hänen eteensä kannettiin heti elokuvan alettua elokuvan ensimmäinen
ateria. Hänen viisaat sanansa elokuvateatterissa olivat jotain, jonka
jokaisen elokuvissakävijän kannattaisi huomioida.
Näyttelijät olivat varsin onnistuneita ja jokaisella kärkinäyttelijän
hahmolla tuntui olevan oma persoonansa, jotka tulivat siis hyvin
esiin. Goroa näytellyt Tsutomu Yamazaki varsinkin ansaitsee
erikoismaininnan ja hän olisi hyvin voinut käydä japanilaisesta
lännensankarista, vaikka elokuva tekohetkensä nykyaikaan perustuikin.
Pisteitä: 4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti