Project 1001, osa 77/1001: Ja sitten syödään

Alkuperäinen nimi: Tampopo
Ohjaus: Juzo Itami
Käsikirjoitus: Juzo Itami
Pääosissa: Tsutomu Yamazaki, Nobuko Miyamoto, Ken Watanabe
Valmistusmaa: Japani
Ilmestymisvuosi: 1985Kesto: 114 min

- Tapan sinut, jos inahdatkaan elokuvan aikana. Ymmärsitkö? Ja... en myöskään halua hälytyksen menevän päälle.

 

Kaksi rekkamiestä, Goro ja Gun (Tsutomu Yamazaki ja Ken Watanabe) ovat tienpäällä ja lukevat täydellisen nuudelinautinnon kokemisesta ja heille tulee nälkä. He pysähtyvät syömään pienessä Tampopon (Nobuko Miyamoto; tampopo = voikukka) ylläpitämässä nuudeliravintolassa ja Goro joutuu tappeluun. Seuraavana päivänä Goro herää Tampopon hoivatessa tätä, mutta samalla moittii yhdessä Gunin kanssa Tampopon nuudelisoppaa huonoksi. Tampopo pyytääkin Goroa opettamaan hänelle nuudelisopan valmistamisen salat ja Goro lupautuukin, mutta kasvaako Tampopon nuudelibisnes täyteen kukoistukseensa?

Tärkeä tiedonanto: Söin tätä elokuvaa katsellessa makaronia ketsupilla. Sitten asiaan. Minulla on sen verran heikko makuaisti, ettei minusta saisi kulinaristia tekemälläkään, enkä siten tapaa kokatakaan mitenkään kauheasti erikoisia tai erilaisia ruokia (bravuurini taitaa olla makkarakastike), joten siksikin olin vähän epäileväinen tämän elokuvan iskemisestä minuun, sillä mitä nautintoa kaikkea muuta kuin kulinaristille voisi tarjota elokuva, jossa keskitytään pääasiassa ruokiin? No, epäilykset karisivat hyvin nopeasti ja itse asiassa elokuva olikin vallan oivan osoitus siitä, miksi ylipäätään lähdin tämän 1001-projektin kimppuun. Ja sitten syödään nimittäin olisi aivan taatusti muuten jäänyt kokonaan kokematta, vaikka elokuva osoittautui lähestulkoon mestariteokseksi. Juuri tällaisia valtaisia yllätyksiä haluan saada kokea tämän(kin) projektin tiimellyksessä.

Tarina nimittäin oli hillittömän hauska ja oli elokuvan aiheena aika absurdi. Ei uskoisi, että ruokalajin/-lajien valmistamisyrityksestä voisi saada toimivaa täyspitkää elokuvaa ja siten olinkin (positiivisessa mielessä) hämmästynyt elokuvan alkuvaiheessa, että kertooko tämä elokuva todellakin täydellisen nuudelikeiton tekemisestä ja kyllä se vain kertoi. Kuin tässä ei olisi kylliksi, niin jok'ikinen kohtaus varsinkin alkupuoliskolla tuntui tiiviisti liittyvän syömiseen tai ruoalla leikkimiseen. Tätä päätarinaa olikin varsinkin tämän mestarin hakemiseen asti, mutta vaikka jatkoakaan ei voi missään nimessä huonoksi syyttää, niin se ihan kirkkain terä vähän karkasi joksikin ajaksi, kun tuli myös joitakin näitä ei-ruokapitoisia kohtauksia, mitkä olivat kyllä ihan hyviä, mutta kun oli tottunut näkemään joka kohtauksen liittyvän johonkin ruokajuttuun, niin hyvin pieni pettymys iski, kun ei loppupuolella ihan koko ajan syötykään / puhuttu syömisestä. Loppu oli päätarinan osalta sinänsä ennalta-arvattava, mutta sitä oli todella mielenkiintoista seurata ja vaikka lopputuloksen tiesikin, niin ei voinut kuin ihailla upeaa kohtausta, jossa Tampopon kokintaidot joutuvat siihen viimeiseen todelliseen testiin. Elokuva on kuvattu IMDB:ssä eräänlaiseksi nuudeliwesterniksi ja minullekin tuli kyllä elokuvaa katsoessa mieleen se, kuinka länkkärimainen elokuva loppujen lopuksi olikaan. Itse asiassa elokuvan olisi kruunannut se, jos Goro ja Gun olisivat ajaneet rekallaan tietä pitkin kohti auringonlaskua, mutta tämä auringonlasku jäi nyt kokematta.

Tämän päätarinan lomassa nähtiin sitten pätkiä muiden, päätarinaan täysin liittymättömien henkilöiden ruokailutottumuksista ja varsinkin nämä toisiinsa todella löyhin aasinsilloin kytketyt ruokailukohtaukset aiheuttivat sellaisia nauruja, etten muista milloin olisin nauranut niin kovin. Varsinkin tämä ensimmäinen ”ruokapotpuri” sai nauramaan oikein kunnolla. Ainoastaan tämä hammaslääkärikohtaus oli sellainen tylsempi kohtaus, mutta sekään ei kestänyt kauan ja vaikka loppupuolella myös koettiin myös hieman surullisempiakin kohtauksia, niin se ei ollut negatiivista. Tämän rikollispomon, jota näytetitin kimaroiden aikana useasti, tarina oli ihan mielenkiintoinen, vaikka en nyt ihan täysin ymmärtänytkään sen mahdollista symbolista merkitystä ja itse asiassa hänen eteensä kannettiin heti elokuvan alettua elokuvan ensimmäinen ateria. Hänen viisaat sanansa elokuvateatterissa olivat jotain, jonka jokaisen elokuvissakävijän kannattaisi huomioida.

Näyttelijät olivat varsin onnistuneita ja jokaisella kärkinäyttelijän hahmolla tuntui olevan oma persoonansa, jotka tulivat siis hyvin esiin. Goroa näytellyt Tsutomu Yamazaki varsinkin ansaitsee erikoismaininnan ja hän olisi hyvin voinut käydä japanilaisesta lännensankarista, vaikka elokuva tekohetkensä nykyaikaan perustuikin.

Pisteitä: 4,5/5