Alkuperäinen nimi: Easy Rider
Ohjaus: Dennis Hopper
Käsikirjoitus: Teddy Southern, Dennis Hopper, Peter Fonda
Pääosissa: Peter Fonda, Dennis Hopper, Jack Nicholson
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1969
Kesto: 92 min
- I'm from t he city... Doesn't matter what city. All cities are alike.
- Well, why'd you mention it then?
- 'Cause I'm from the city, a long way from the city, and that's where I wanna be right now.
Wyatt ja Billy (Peter Fonda ja Dennis Hopper) tekevät huumekauppoja
Meksikossa ja saavat niistä sen verran paljon rahaa, että he päättävät
ottaa moottoripyörät alleen ja lähtevät kohti New Orleansia viettämään
Mardi Grasia vain, koska he pystyvät siihen ja ovat näin ollen vapaita
kulkemaan. Matka on pitkä ja sen aikana he kohtaavat jos jonkinlaista
kulkijaa, mutta saavatko he nauttia rahan tuomasta vapaudesta ikuisesti?
Tämä elokuva oli halvalla tehty, mutta sai aikaan suunnattoman
menestyksen ja oli luomassa aivan uudenlaista näkemystä Hollywoodin
mieskuvasta ja miehille suunnatuista elokuvista. Tämä on ilmeisesti
pääasiassa se syy, miksi elokuva on listattu 1001 elokuvaa -kirjaan, eikä suinkaan se, että elokuva olisi ollut jollain tavalla edes lajityyppinsä, road movien, valioita. Sellainen Easy Rider – matkalla nimittäin ei ollut.
En nyt sano, että olisin nähnyt järin monta road moviea, mutta
yleensä niistä näkemistäni sellaisista olen pitänyt ja nimenomaan road
moviemaisuus oli tämänkin elokuvan parasta antia. Kivoja maisemia ja
vuoria siellä täällä, joskin näin suomalaisen katsojan silmiin oli
vaikeuksia tietää, missä kulloinkin oltiin. Mitä tulee sitten itse
tarinaan, niin se puoli elokuvasta oli ihan olematonta, jos sitä nyt oli
ollenkaan. Wyatt ja Billy vain ajoivat sinne tänne ja kun pysähdyttiin,
niin poltettiin ruohoa, eikä heidän välisensä dialoginsa järin
kiinnostavia. Myöskään tämä ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikka eli
hippikommuuni loisti suorastaan tylsyydellään, eikä siellä tahtonut
tapahtua mitään kivaa. Wyattin ja Billyn luonteiden vastakkaisuuskaan ei
oikein toiminut kunnolla, sillä vaikka Wyattin rauhallisuus oli ihan
positiivinen asia, niin Billy puolestaan oli sen verran iso räyhähenki,
että se peitti oikeastaan alleen Wyattin rauhallisuuden. Elokuva sai
hetkeksi lisää eloa, kun he nappasivat kyytiinsä puheliaan ja välillä
myös sinänsä ihan hienoja oivalluksia heittävän George Hansonin (Jack
Nicholson), mutta ei tarpeeksi, jotta siitä olisi kyennyt pitämään
kunnolla. Sitten lopussa New Orleansissa koettiinkin koko elokuvan
eräänlainen antikliimaksi, kun Wyatt ja Billy naisineen viettivät
huumehöyryistä elämää, joka oli kuvattu todella ärsyttävällä tavalla
käyttäen todella lyhyitä välähdyksiä pitkän aikaa. Elokuvan loppu oli
tyly ja vaikka koenkin ymmärtäväni loppuratkaisun symboliikan jollain
tasolla, niin se ei auttanut minua pitämään siitä. Musiikkipuoli oli
ihan kohtalaista, mutta ainoastaan Born to Be Wild nousi elokuvasta positiivisessa mielessä kunnolla esiin.
Tässä elokuvassa kärkinäyttelijöiden ura huipulla oli vielä vasta
edessä päin (Jack Nicholsonkin ilmeisesti ensimmäisessä isossa
roolissa), mutta varsinkin Peter Fondassa oli nähtävillä sitä jotain,
mitä teki hänestä erään aikansa suurimmista näyttelijöistä, puhun siis
noin niin kuin karismaltaan. Dennis Hopper oli liikaa naamakarvojensa
takana, jotta hän olisi tehnyt vaikutuksen. Jack Nicholson oli kuitenkin
elokuvan parasta antia noin niin kuin näyttelijöiden osalta, vaikka
tietyt hänelle ominaiset maneerit vielä olivatkin piilossa.
Pisteitä: 2/5
Easy Rider - matkalla, Easy Rider - The Ride Back
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti