sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 69/1001: Babe - urhea possu

Alkuperäinen nimi: Babe
Ohjaus: Chris Noonan
Käsikirjoitus: George Miller, Chris Noonan
Pääosissa: James Cromwell, Magda Szubanski, Christine Cavanaugh
Valmistusmaa: Australia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 88 min 

- Hey, hey, dad says his little porker's a watchpig.
- Dearie me! If it's not a duck that thinks it's a rooster, it's a pig that thinks it's a dog!

Maatilaa pitävä Arthur Hoggett (James Cromwell) voittaa karnevaaleista itselleen sian, jonka hän aikoo pistää lihoiksi jouluna. Tuo sika on Babe (äänenä Christine Cavanaugh), joka tutustuu määrätietoisella tavalla maatilan muihin eläimiin ja lopulta talon naaraskoira Fly (Miriam Margolyes) ottaa Baben suojiensa alle, vaikka uroskoira Rex (Hugo Weaving) vähän katsoo häntä karsaasti. Hoggettin mieli kuitenkin muuttuu, kun Baben avulla saadaan pelastettua osa Hoggettin lampaista varkailta, vaan mitä kaikkea muuta Hoggettilla onkaan suunnitelmissa Baben varalle?

Muistan, kun tämä tuli ensi-iltaan, enkä mennyt katsomaan tätä sen vuoksi, että pidin tätä liian lapsille suunnattuna elokuvana ja minähän en toki ollut enää lapsi, vaan peräti 12-vuotias. No, aikaa kului, enkä jatkossakaan tullut katsoneeksi tästä kuin pieniä pätkiä, joten nyt oli aika vihdoinkin katsastaa myös tämä elokuva ja vaikka nyt en ehkä kuulukaan siihen tärkeimpään kohdeyleisöön, niin kyllä Babe - Urhea possu minustakin ihan kiva elokuva kuitenkin oli.

Elokuvan alkaessa mietin, mahtaako elokuva kuinka paljon minuun iskeä, kun sisimmässäni tiesin kuitenkin, että Babe tulee selviämään kiipelistä kuin kiipelistä ja olemaan vielä elokuvan lopussakin pystyssä (asia, mitä häiritsee jossain määrin toimintaelokuvissakin). Kuitenkin elokuvasta kuoriutui ihan mukiinmenevä elokuva, jossa riitti paljon hyviä tapahtumia, mutta myös vähän suruakin. Okei, tietenkin tässä oli joitakin selvästi lapsille tarkoitetuillle elokuville tyypillisiä ongelmia, kuten nyt esimerkiksi se helppous, jolla Babe ajoi villikoirat pois sekä Rexin turhan nopea heltyminen Babelle loppuvaiheessa, mutta kyllä tässä oli pääasiassa elokuva, joka saattaisi aikuiskatsojaakin viehättää. Puolessavälissä matkaa (eli siinä vaiheessa, kun Babe oli jo täyspäiväinen lammaspossu kyllä jo vähän pisti mietityttämään, että onko elokuvalla vielä jotain kunnolla annettavaa ja pitää kyllä myöntää, että loppuosa oli jo vähän tylsempi, kun ei tämä kilpailu ja siihen liittyvä Rexin matkanteko oikein jaksanut innostaa, varsinkin kun tosiaan lopputulos nyt oli selvää heti kun kilpailusta kuuli. Näin ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä katsottuna en siis saanut elokuvasta kaikkea irti, mutta veikkaan, että lapset ja (enemmän) lapsenmieliset saanevat tästä enemmän irti kuin mitä minä sain. Nämä hiirulaiset olivat hassuja.

Nämä eläinhahmot tuntuivat pääosin aidoilta liikkeineen kaikkineen ja varsinkin Babestä ja näistä koirista tuntui siltä kuin oikeita koiria olisi katsellutkin, enkä ole nyt täysin varma, etteikö varsinkin koirien kohdalla näin olisi ollut, ne kun pystyy aika hyvin kouluttamaan ja tulevat varmaan halvemmiksi kuin aidonoloiset animaatiot, mene ja tiedä. James Cromwell muistutti kyllä aitoia maalaisisäntää, mutta enemmän kyllä olemuksensa kuin näyttelemisensä ansiosta.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti