sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Project 1001, osa 68/1001: Aamiainen Tiffanylla

Alkuperäinen nimi: Breakfast at Tiffany's
Ohjaus: Blake Edwards
Käsikirjoitus: George Axelrod
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: 110 min
 
- I'll tell you one thing, Fred, darling... I'd marry you for your money in a minute. Would you marry me for my money?
- In a minute.
- I guess it's pretty lucky neither of us is rich, huh?
 
Holly Golightly (Audrey Hepburn) harrastaa rahantuhlausta ja rikkaita miehiä. Eräänä päivänä hänen yläkertaansa muuttaa kirjailija Paul Varjak (George Peppard), jolle hän joutuu avaamaan ulko-oven. He tutustuvat ja lopulta Holly kutsuu Paulin luokseen, mutta vain huomatakseen olevansa isoissa seurapiirijuhlissa (pienehkössä kerrostaloasunnossa). Siellä Holly kertoo Paulille aikovansa naimisiin erään juhlissa olevan rikkaan miehen kanssa, mutta myöhemmin kun hän toteaa miehen olevan tavoitettamattomissa, hän vaihtaa toiseen rikkaaseen mieheen, mutta voisiko Holly koskaan rakastua köyhähköön mieheen?

En ole kai ennen tätä nähnyt yhtäkään Audrey Hepburnin elokuvaa, enkä loppujen lopuksi tiedäkään niitä kovin montaa. Luulisin, etten olisi kuullut tästäkään elokuvasta paljon mitään etukäteen, ellen olisi 1990-luvulla kuullut MTV:ltä Deep Blue Somethingin Breakfast at Tiffany's -kappaletta, josta pidin aikoinaan hyvin paljon ja pidän itse asiassa vieläkin. Niinpä minun Audrey Hepburn -tietämykseni onkin todella heppoisella pohjalla, joten olikin oikeastaan jo aika päästä hänenkin tuotoksiin kiinni ja ei sillä, Aamiainen Tiffanylla oli ihan kelpo ensikosketus hänen elokuviinsa, vaikka ei ollutkaan ihan sitä minulle mieleisintä kamaa.

Tarina nimittäin oli aika hömppää tai jos ei nyt ihan hömppää, niin ainakin todella hassu romanttinen komedia, joka toisaalta etenee melko tavanomaisia polkuja ja siten ei tarjoakaan juuri yllätyksiä. Hollyhan on tässä elokuvassa koko elokuvaa kantava voima ja jos hän olisi oikeastaan yhtään järkevämmän oloinen, niin elokuva olisi saattanut olla hieman heikompikin. Hänen suorastaan kevyehkö elämäntapansa ja persoonansa kun tekivät tästä elokuvasta ihan seurattavan pikkuhauskan komedian. Varsinkin tämä juhlakohtaus oli kovin hauska, vaikka itse en moisissa pukujuhlissa viihtyisikään. Hollyn ja Paulin ensitapaaminen kyllä tapahtui Hollyn huolettomasta persoonastakin huolimatta vähän turhan köykäisin perustein, varsinkin kun Holly niin avuliaasti lähti kertomaan omaa elämäntarinaansa. Myös Hollyn ex-mies (Buddy Ebsen) oli hieman turha lisä elokuvaan, sillä vaikka hän valoittikin Hollyn menneisyyttä ihan kivasti, niin silti hänen visiittinsä oli niin lyhyt, että elokuva olisi melkein voinut tulla toimeen ilman häntäkin. Noin kokonaisuudessaan elokuva oli siis ihan kepeä komedia, mutta ei kuitenkaan mitenkään erikoisen hyvä. Sellaisena yhden illan viihteenä kyllä menee, mutta ei nyt ihan heti tule tarvetta katsoa tätä uudestaan.

Audrey Hepburn on kyllä varsin ihastuttava tapaus, joten ymmärrän hyvin, miksi hän on ollut aikanaan niin suosittu. Hän näytteli Hollya varsin hyvin ja onnistui samaan aikaan olemaan sekä huoleton että tyylikäs ilmestys. Hänen näyttelemänä Holly oikeasti näytti niin kevytkenkäiseltä kuin mitä hän oli ja hänen ajatuksenlentonsa aidoilta. George Peppard (ja muut) kyllä jäivät vähän ikävästi Hepburnin varjoon.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti