lauantai 26. joulukuuta 2009

Project 1001, osa 62/1001: Kansakunnan synty

Alkuperäinen nimi: The Birth of a Nation
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith, Frank E. Woods
Pääosissa: Lillian Gish, Mae Marsh, Henry B. Walthall
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1915
Kesto: 186 min
 
- I am going into that room to my boy. You may shoot if you want to.

Eletään 1860-luvun alkua. Yhdysvallat on räjähtämispisteessä, sillä sota Yhdysvaltain eteläosien ja pohjoisosien välillä on syttymäisillään. Pohjoisosissa asuvan Stonemanin perheen pää ja kongressiedustaja Austin Stoneman (Ralph Lewis) vastustaa rotuerottelua, kun taas eteläosissa asuvalla Cameronien perheellä on lukuisia orjia. Perheet tuntevat toisensa ja niinpä Stonemanin pojat vierailevat Cameroneilla ja ihastuvat Cameronin perheen tyttöihin. Pian tämän jälkeen sisällissota kuitenkin syttyy ja niinpä molempien perheiden poikien on värväydyttävä sotaan mukaan, mutta kumpi osapuoli lopulta viekään sodan jälkimainingeissa voiton?

Tämän elokuvan myötä käynnistyy 1001-putken se "virallinen" osuus. Virallisuus-termi tulee siitä, että saatuani tuon 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirjan käsiini päätin pistää tilaukseen vähintään kerran vuodessa isomman satsin kyseisessä kirjassa olevia elokuvia, jotta projekti pysyisi koko ajan hengissä ja nyt on siis vuorossa se ensimmäinen, tämän vuoden 1001-putki. Tämän "virallisen" 1001-putken aikana kotikatselun osalta putki ei katkea kuin kerran (elokuvissa toki käyn) ja sekin oikeastaan "vahingossa", sillä samoissa koteloissa yhden 1001-elokuvan kanssa tuli yksi projektiin kuulumaton elokuva eli kyseessä on niin sanottu double-pack, mitä en tullut huomanneeksi tilausvaiheessa ja kun katson elokuvat tilausjärjestyksessä (tämän putken elokuvat tilasin kaikki samaan aikaan), niin myös tuo yksi "musta lammas" tulee katsottua tämän putken aikana.

Joka tapauksessa Kansakunnan synty sai luvan aloittaa tämän putken olemalla vanhin kirjassa oleva elokuva, jota en ollut vielä katsonut ja itse asiassa tämän piti jäädä tämän ensimmäisen 1001-putken ainoaksi D.W. Griffithin (aka David W. Griffith) elokuvaksi, mutta kun löysin paketin, jossa oli Kansakunnan synnyn lisäksi neljä muuta Griffithin elokuvaa ja kaikki nämä olivat vielä 1001 elokuvaa -kirjassa, niin en "voinut" muuta kuin pistää nekin tilaukseen. Toisin sanoen 1001-putken aloittaa viiden elokuvan mittainen D.W. Griffith -putki.

Kansakunnan synty on ilmeisesti ensimmäinen Yhdysvalloissa tuotettu täyspitkä elokuva ja jos täyspitkän elokuvan määritelmänä pidetään sitä joskus kuulemaani "vähintään 60 minuuttia", niin silloin tämä elokuva ylittää tuon määritelmän komeasti olemalla yli kolme tuntia pitkä, joskin tämä esitettiin alunperin kahdessa osassa. Elokuva aiheutti ilmestyessään voimakkaan keskustelun sensuurin tärkeydestä sekä myöskin mellakoita ja ylireagointia tahi ei, niin jollain tavalla kykenen ymmärtämään moisen reaktion. Kuitenkin nyt puhutaan elokuvasta, jonka ilmestyessä elokuvateollisuus vasta otti ensiaskeleitaan, joten ihmiset olivat tottumattomia tällaisiin elokuviin ja en minä kiellä, etteikö kritiikillä saattaisi ollakin perusteita.

Elokuvan alussa Griffith vertaa teostaan sensuurinpelossa Shakespeareen ja Raamattuun, millä ei kaikesta päätellen ollut täysin toivottua lopputulosta. Sinänsä tämän alun "tietoiskun" ymmärtää, sillä elokuva käsittelee rasismia sellaisella tavalla, etten minäkään tahtonut ottaa oikein selvää, että kuvasiko Griffith tapahtumat niin kuin ne oikeasti tapahtuivat vai yrittikö Griffith todella halventaa mustia elokuvallaan (alkuperäistarina The Clansman kuulemma oli kuitenkin vielä tätäkin rasistisempi). Elokuva nimittäin ainakin päällisin puolin tuntuisi kuvaavan nimenomaan mustat kaiken pahan aluksi ja juureksi, mutta siitä, mitkä kaikki tapahtumat ovat faktaa ja mitkä fiktiota, ei ota nykyajan eurooppalainen katsoja oikein selkoa, koska elokuva kuitenkin läpikäy Yhdysvaltain sisällissodan sekä jälleenrakennusvaiheen tapahtumia. Elokuvan loppukin antaa ymmärtää, ettei mustilla "kansakunnan syntymisen" kanssa olisi oikein mitään tekemistä.

Niin ja vaikka nyt sanoin edellisessä kappaleessa elokuvan perustuvan (päällisin puolin) todellisiin historiallisiin tapahtumiin, niin elokuvan pääperheet, Stonemanit ja Cameronit, ovat kuitenkin täysin fiktiivisiä ja siten myös niiden väliset keskinäiset tapahtumat. Mykkäelokuvan luonteesta johtuen minun oli alussa vähän vaikea päästä elokuvaan mukaan ja henkilöt tahtoivat monta kertaa sekoittua toisiinsa, vaikka tekstiruudut mielestäni ihan hyvin henkilöitä ja tapahtumia selittivätkin, joskin minua häiritsi tekstiruuduista usein puuttuvat verbit. Niin sisällissodan, jälleenrakennusvaiheen kuin Abraham Lincolnin kuoleman tapahtumia oli kuitenkin ihan mukava seurata, varsinkin kun elokuvan päällä lähes taukoamatta soinut musiikki oli ihan hyvää etenkin sodan vaiheita ja muita taisteluita kuvatessaan. Kuitenkin minulla oli välillä - mykkäelokuviin tottumattomana - vaikeuksia hahmottaa, mitä päätapahtumien lomassa oikein tapahtuu, mikä hieman heikensi elokuvaelämystä, sillä näiden perheiden tapahtumissa ei tahtonut oikein kunnolla riittää mielenkiintoa. Se on kuitenkin sanottava, että ainakin Floran (Mae Marsh) reaktio Gusin (Walter Long) lähentelyihin tuntui hieman ylimitoitetulta. Jos elokuva pohjasi yhtään niin paljon oikeisiin historiallisiin tapahtumiin kuin mitä se halusi antaa ymmärtä, niin minulle ainakin tuli yllätyksenä se, kuinka paljon mustilla olikaan valtaa jälleenrakennusvaiheessa, kun otetaan huomioon myöhemmät asenteet mustia kohtaan 1900-luvun alkupuoliskolla. Elokuva oli selkeästi parhaimmillaan keskivaiheilla ja jos alku- ja loppuosa olisivat olleet yhtä hyviä, olisi lopullinen pistemääräkin ollut hieman suurempi. Onko muuten oikein toivoa tällaista elokuvaa katsoessaan Ku Klux Klanin voittoa mustista?

Näyttelijät eivät oikein tulleet tässä elokuvassa esiin, sillä useimmiten kohtaukset olivat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tyyliin 10-20 sekuntia pitkiä, joiden jälkeen sitten siirryttiin seuraavaan kohtaukseen johonkin muualle. Tuolloin ilmeisesti kuitenkin vähät välitettiin, jos joku näyttelijöistä katsoi suoraan kameraan, sillä varsinkin joissakin joukkokohtauksissa näin tapahtui monesti ja jopa ihan lähellä kameraakin. Pienen hassuhkon huomion tein alkuteksteistä siitä, että vaikka olin yli kolme tuntia kestävän elokuvan äärellä, niin silti tekoaikaan pidettiin huolta siitä, ettei (eittämättä kallista) filmiä tuhlattu turhaan ja siten tuli halvemmaksi teettää jokaiselle elokuvakatsojalle oma lista näyttelijöistä sen sijaan, että ne olisi kerrottu tekstiruuduissa.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti