torstai 24. joulukuuta 2009

Project 1001, osa 61/1001: Texasin moottorisahamurhat

Alkuperäinen nimi: The Texas Chain Saw Massacre
Ohjaus: Tobe Hooper
Käsikirjoitus: Kim Henkel, Tobe Hooper
Pääosissa: Marilyn Burns, Paul A. Partain, Gunnar Hansen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1974

Kesto: 84 min

- Hey, do you know where the old Franklin place is?

- The old Franklin place?
- Yeah, it's an old two-story rock house that sitting up on a hill. I thought it might be back on that road someplace, but I'm not really sure.
- Uh... yeah, maybe I've seen something like that up that way. Well now look, you boys don't want to go messin' around some old house. Those things is dangerous. You're liable to get hurt. You don't want to go fooling around other folks' property. Some folks don't like it, they don't mine showing you.

Joukko nuoria kulkevat hippipakulla Texasin syrjäteitä pitkin tarkoituksenaan mennä kahden näistä, Sallyn ja Franklinin, vanhalle kotitalolle. Matkalla he ottavat kyytiinsä Liftarin (Edwin Neal), joka säikyttää nuoret pahanpäiväisesti ja nämä heittävät tämän lopulta ulos.  Matkalla he pysähtyvät bensa-asemalla ja bensa-asemalla heitä kehoitetaan ajamaan pois, mutta nuoret päättävät kuitenkin mennä talolle, vaikka toisinaan sitä kyllä kannattaisi kuunnella kehoituksia...

Vihdoin ja viimein tuli sitten tämäkin elokuva katsottua. Tästäkään elokuvasta en tiennyt juuri mitään muuta kuin sen, että tässä on moottorisaha ja sen, että tämän on väitetty perustuvan tositapahtumiin, joskaan tämä jälkimmäinen seikkahan ei pidä paikkaansa (tarkistin Wikipediasta). Olin kuullut myös Leatherfacestä (Gunnar Hansen) aiemmin, mutta en tiennyt hänen olevan tässä elokuvassa, kuten en eilen eilistä tiennyt tästä olevan olevan lukuisia jatko-osiakin (uudelleenfilmatisoinnin kyllä tiesin). Niin ja vaikka aika olikin syönyt tämän elokuvan tehoa aika paljon, niin se on kyllä sanottava, että ihan katsottava kauhupätkä tämä kuitenkin oli.

Elokuvahan on kuvattu aika halvalla ja se näkyy kyllä lopputuloksessa, mutta vaikka se paikoin häiritsikin, niin ei kuitenkaan liiaksi. Tarinaan oli nimittäin saatu sen verran potkua, että elokuvan jaksoi katsoa mukisematta läpi. Kun Kirk ja Pam (William Vail ja Teri McMinn) saapuivat naapuritaloon, niin tämä oudosti koristettu puu kyllä sai kyllä kylmät väreet niskaan ja oikeastaan tämä oli tunnelman kannalta eräänlainen käännekohta, sillä juuri tästä kohtauksesta elokuva alkoi kunnolla vetämään puoleensa. Kovasti "halusin" uskoa aluksi, että se teurastaja oli vain valepuvussa oleva Liftari, mutta onneksi näin ei sitten ollutkaan. Noin tarinaltaan tämä kyllä noudatti tyypillisiä kauhuelokuvakliseitä eli jälleen kerran nuoret kuolevat yksi kerrallaan ilman, että jäljelle jääneet aavistavat mitään, mutta toisaalta tämä ei tuntunut vaivaavan minua, ainakaan paljon. Tämän taustalla saattoi olla Leatherfacen olemus, sillä sen lisäksi, että se oli oikea ihminen ilman yliluonnollisia voimia (tällaisessa ei ole vikaa, jos toteutus muuten toimii), niin Leatherface juoksemassa moottorisaha kädessä oli vain niin hupaisa näky, että ei elokuvasta voinut oikein muuta kuin pitää. Tämän naapuritalon asukkaat olivat kokonaisuutena karmivalla tavalla kiinnostava, mutta Sallyn ollessa vieraana talossa pää meinasi haljeta siihen Sallyn jatkuvaan huutamiseen, josta ei meinannut loppua tulla. Loppukohtaus oli (Leatherfacen osalta) aika mieliinjäävä. Kuitenkin täytyy sanoa, että paremmalla kalustolla kuvattuna elokuvasta olisi voinut nauttia vieläkin enemmän.

Edwin Neil oli Liftarina omalla tavallaan varsin karmiva ilmestys, jonka todellisista tarkoitusperistä ei oikein tahtonut ottaa selvää, mutta noin muuten näyttelijäkasti oli jotenkin tavanomaista, eikä siten kovinkaan mieleenjäävää. Gunnar Hansen oli kuitenkin niin usein sen maskinsa takana, joten hänestäkään ei jäänyt selvää mielikuvaa.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti