Alkuperäinen nimi: Saw VI
Ohjaus: Kevin Greutert
Käsikirjoitus: Marcus Dunstan, Patrick Melton
Pääosissa: Tobin Bell, Costas Mandylor, Betsy Russell
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 90 min
- You think it's the living who will have ultimate judgment on you, because the dead will have no claim over your soul. But you may be mistaken.
Agentti Strahm on kuollut ja agentti Hoffman (Costas Mandylor) jatkaa
Jigsawin (Tobin Bell) ohjeiden mukaisesti sairasta leikkiä, jossa
kukaan ei ole turvassa. Nyt hän saa Jigsaw'n vaimolta Jilliltä (Betsy
Russell) viisi kirjekuorta, jotka sisältävät ohjeet seuraavaan peliin.
Uuden pelin keskiössä onkin vakuutuspäätöksiä tehtaileva William Easton
(Peter Outerbridge), jolla on tietenkin ollut yhteyksiä Jigsawiin eli
John Krameriin, mutta selviytyykö hän pelistä hengissä...
Ei syksyä ilman uutta Saw-elokuvaa, joskin tiukille tämä kyllä
veti. Alunperinhän elokuvan ei pitänyt tulla Suomessa teattereihin
lainkaan, mutta kun tämä selvisi elokuvasarjan faneille, nämä
(ilmeisestikin) nostivat äläkän ja Finnkino otti kuin ottikin elokuvan
ohjelmistoon, joskin ilman tekstityksiä (vaikka pärjään ilmankin, niin
toivottavasti tästä ei tule tapa). Minä olen tykännyt päällisin puolin
tästä sarjasta, vaikka pari heikompaakin osaa mukaan mahtuu. Kuitenkin
pieni epäilys minulla aina on uusimman Sawin tullessa elokuviin, mutta
ainakin Saw VI:n kohdalla epäilykset osoittautuivat aiheettomiksi.
Tarina on sinänsä aika perinteikäs Saw-tarina eli jälleen kerran
jossain on ansajärjestelmä, jonka uhriksi joku elämän tarkoituksen
hukannut saa käydä läpi. Ansajärjestelmä oli ihan kiva, mutta hieman
tahtoi jäädä sieluttomaksi uhrien osalta, kun ne tuppasivat lähes
poikkeuksetta olemaan vain Williamin työkavereita, joihin ei oikeastaan
missään vaiheessa kunnolla tutustuta ja jotka tosiaan ovatkin olleet
lähinnä vain työtovereita. Samalla jälleen kerran tutustutaan
takaumien kanssa John Kramerin elämään (näin saadaan Tobin Bell pidettyä
mukana sarjassa), mutta täytyy myöntää, että tämänkertaiset takaumat
eivät tuoneet Jigsawin hahmoon mitään varsinaisesti kiinnostavaa
valaistusta. Agentti Hoffmanin näennäinen Jigsaw-tutkintakaan ei ihan
täysin vedä mukaansa. Sen verran heikosti muistan vanhempien
Saw-elokuvien tapahtumia, että en aina tiennyt, mitkä takaumista oli
täysin uusia ja mitkä oli otettu aiemmista osista. Kuitenkin elokuvassa
riittää mielenkiintoa, sillä jo varhaisessa vaiheessa (ainakin minulle)
kävi ilmi, että Hoffman ei tiedä ihan kaikkea ja Jillin roolikaan ei ole
niin pieni kuin Hoffman haluaisi. Ansarakennuksessa Williamin lisäksi
olevat muut ”pitkäaikaisvangit” toivat myös oman positiivisen lisänsä
elokuvaan, sillä näillä oli häkeissään omat virityksensä. Lisäksi
elokuva onnistui jälleen höynäyttämään minua ainakin jossain määrin,
sillä Williamin pelin todellinen laita kaikkine taustoineen tuli lopussa
lähes täytenä yllätyksenä. Mitä tulee sitten tarinan loppuun agentti
Hoffmanin osalta, niin mikäpä muutakaan voisi sanoa kuin että
seitsemättä osaa odotellessa... vaikka jälleen kerran jäin pohtimaan
sitä, kuinka tarina voisi jatkua enää niin, että Jigsawin tahto
toteutuisi myös jatkossa.
Tobin Bell oli jälleen hyvä, mutta ihan liian pienessä roolissa,
vaikka toisaalta tämä oli olosuhteisiin nähden aika ymmärrettävää; itse
asiassa tätä roolia olisi voinut hieman lisääkin pienentää, sillä nämä
Jillin hallusinaatiot olivat selvästi mukana lähinnä Tobin Bell -fanien
iloksi. Agentti Hoffmania näytelleestä Costas Mandylorista puolestaan
tuli jatkuvasti mieleen se ennen tätäkin elokuvaa nähty Soneran mainos,
jossa tältä Posse-elokuvan näyttelijältä kysytään, että miksi hän
puhuu niin matalalla äänellä ja tämä vastaa ”Roistot puhuu tällä
tavalla”. Ei sillä, Mandylor oli ihan hyvä kuitenkin, eikä muissakaan
näyttelijöissä liiemmin valittamista ollut.
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti