Alkuperäinen nimi: Night of the Living Dead
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero
Pääosissa: Duane Jones, Judith O'Dea, Karl Hardman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1968
Kesto: 98 min
- Chief, if I were surrounded by eight or ten of these things, would I stand a chance with them?
- Well, there's no problem. If you have a gun, shoot' em in the head. That's a sure way to kill 'em. If you don't, get yourself a club or torch. Beat' em or burn 'em. They go up pretty easy.
Johnny ja Barbra (Russell Steiner ja Judith O'Dea) ovat matkustaneet
kolme tuntia vain viedäkseen kukkaseppeleen isänsä haudalle, mutta
lähteneet verrattain myöhään liikkeelle. Heidän palatessaan autolle
heidän kimppuunsa hyökkää hieman hitaasti kävelevä mies, joka tappaa
Johnnyn. Barbra pakenee miestä hylättyyn taloon. Taloon tulee hetken
päästä myös näitä ihmisiä pakeneva Ben (Duane Jones), joka laudoittaa
ovet ja ikkunat. Nämä heitä takaa ajavat ihmiset eivät kuitenkaan taida
olla sitä elävintä sorttia...
Aah, vaihteeksi todellisen kauhuklassikon vuoro. Muistan nähneeni
tämän elokuvan joskus pikkupenskana ja pitäneeni tätä kaikin puolin
naurettavana elokuvana (olematta hauska), joka ei pelottanut yhtään.
Nyt, ainakin yksi vuosikymmen myöhemmin elokuvasta löytyi kuin löytyikin
jännitettävää, vaikka elokuva onkin yli 40 vuotta vanha, enkä minä Elävien kuolleiden yötä missään nimessä sanoisi huonoksi elokuvaksi.
Tai no, alku ei kyllä luvannut, sillä vähän tuli fiiliksiä
tahattomasta komediasta, varsinkin Barbran juoksentelusta sinne tänne.
Oikeastaan Benin ilmaantumiseen asti elokuva tuntui puoliksi mykältä
kauhuelokuvalta, sillä siihen asti todella säästeltiin repliikeissä ja
käytetty musiikki, joka kyllä oivasti loi tunnelmaa, toi mieleen
mykkäelokuvien musiikit. Benin tullessa ruutuun elokuva kohosi kuitenkin
arvoasteikossa hieman ylöspäin, sillä siitä lähtien elokuva muuttuikin
kauhuelokuvamaisemmaksi ja niinpä sitä olikin ihan mukava katsella,
vaikka varsinaisesti pelottava elokuva ei ollut oikeastaan missään
vaiheessa. Potentiaalia elokuvassa kuitenkin selvästi oli, enkä kiellä,
etteikö elokuva olisi pelottanut, jos olisin nähnyt tämän ilmestyessään;
nyt lähes kaiken nähneenä se paras teho jäi saavuttamatta. Ei sillä,
olihan se ihan kivaa jännitettävää, mitä kaikille näille zombeja vastaan
taisteleville oikein käy, varsinkin kun kyseessä ei ollut vain talon
lähellä hiippailevista zombeista, vaan radion ja television kautta
saatiin tietää, että zombiongelma on paljon isompi. Zombien
syntyselitys kyllä oli aika typerä, kuten myös Benin kohtalo. Niin ja en
nyt tiedä, voiko tästä oikeastaan antaa miinusta, kun kyseessä
kuitenkin on yksi (kauhuelokuvien) kliseistä, mutta Barbran tehtävänä
tuntui olevan kovin stereotyyppinen nainen, sillä ison osan elokuvasta
hän tuntui olevan vain järkyttynyt, sekaisin ja puolikatatonisessa
tilassa, eikä hänestä tuntunut olevan mitään hyötyä itse zombeja vastaan
taistellessa, vaikka lopussa vähän paranikin.
Näyttelijät olivat aika amatöörejä ja siten karikatyyrimaisia, eikä
yhdestäkään olisi voinut uskoa, että tässä on nyt tosi kyseessä. Itse
zombiet olivat kyllä ihan huvittavan näköisiä, mistä oli ihan pakko
antaa pojoja, vaikka pelottavilta eivät sinänsä näyttäneet.
Pisteitä: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti