Alkuperäinen nimi: Misery
Ohjaus: Rob Reiner
Käsikirjoitus: William Goldman
Pääosissa: James Caan, Kathy Bates, Richard Farnsworth
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 103 min
- God came to me last night and told me your purpose for being here. I am going to help you write a new book.
- You think I can just whip one out?
- Oh, but I don't think Paul. I know.
Suosittujen Misery-kirjojen kirjoittaja Paul Sheldon (James Caan)
joutuu liukkaalla tiellä auto-onnettomuuteen ja entinen sairaanhoitaja
Annie Wilkes (Kathy Bates) pelastaa hänet kuolemalta. Hän vie Paulin
kotiinsa ja hoitaa tätä antaumuksella, sillä hän on omien sanojensa
mukaan Sheldonin ykkösfani. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta pian Paul
saa huomata, että Anniessa on myös hyvin pimeitä puolia...
Kuukauden WANHAn katson nyt poikkeuksellisesti vasta loppukuusta ja poikkeuksellista on myös se, että tällä kertaa se ei ole 1001-elokuva.
Luultavasti kadun tämän sanomista seuraavan puolentoista kuukauden
aikana*, mutta kävin tuossa lauantaina katsomassa tämän Stephen Kingin
kirjaan perustuvan Piinan
teatteriversion Uudenkaupungin teatterissa (suosittelen!), joten
ajattelin, että nyt voisi samaan syssyyn katsoa myös tämän
elokuvaversionkin. Itse kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, etten
millään voi muistaa ihan kaikkea, mutta ainakin päällisin Piina tuntui
seuraavan kirjan tarinaa.
Tarinan lähtötilanne on suorastaan
herkullisen karmiva: kirjailija jää ”suurimman” faninsa vangiksi ja
tekee kaikkensa päästäkseen pois tukalasta tilanteesta. Elokuva ei
kuitenkaan ihan saanut vangittua kirjan tunnelmaa (tässä suhteessa
teatteriversiokin onnistui paremmin), mutta toisaalta eipä elokuvan
katsominenkaan työstä katsonut, vaan pienen pieni jännityksen poikanen
oli myös tässä koko ajan läsnä. Tarinaan oli kuitenkin ympätty sinänsä
turhalta tuntuva Sheldonin metsästys (en muista, kuinka paljon tätä
käsiteltiin kirjassa), joka tuntui vain ja ainoastaan täytteeltä, jotta
elokuvalle saataisiin lisää pituutta, ja jotta kohtausten vaihdos ja
siten ajan kuluminen kävisi paremmin selväksi. Ei hyvä. Itse Sheldonin
ja Annien väliset kohtaukset olivat kyllä varsin antoisia ja varsinkin
Annien käytös ja sen muutokset olivat riemastuttavaa katseltavaa
kaikessa kauheudessakin.
Kathy Bates sai tästä
roolisuorituksesta Oscarin, eikä syyttä, sillä hänen muuntautumiskykynsä
herttaisesta erakosta säälimättömäksi sadistiksi oli aivan uskomaton ja
koko ajan uskoi siihen, että Bates on oikeasti hullu (nimi on enne?).
James Caan oli myöskin ihan hyvä, mutta ei Batesin tasoinen kuitenkaan.
Pisteitä. 3,5/5
*Ette arvaakaan, kuinka useasti
minun blogini on löydetty Googlen kautta, kun Pienen kauhukaupan
arvostelussa totesin Tampereella menevän elokuvasta tehdyn
elokuvamusikaalin teatteriversio, josta kiinnostuneet ovat sitten
hakukoneen kautta päätyneet minun blogiini. No, tässä tapauksessa on
toki myönnettävä, että Uusikaupunki on sen verran pienempi kaupunki,
että tuskin ihan yhtä paljon tulee osumia, mutta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti