maanantai 30. marraskuuta 2009

Piina

Alkuperäinen nimi: Misery
Ohjaus: Rob Reiner
Käsikirjoitus: William Goldman
Pääosissa: James Caan, Kathy Bates, Richard Farnsworth
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990

Kesto: 103 min

- God came to me last night and told me your purpose for being here. I am going to help you write a new book.
- You think I can just whip one out?
- Oh, but I don't think Paul. I know.
 
Suosittujen Misery-kirjojen kirjoittaja Paul Sheldon (James Caan) joutuu liukkaalla tiellä auto-onnettomuuteen ja entinen sairaanhoitaja Annie Wilkes (Kathy Bates) pelastaa hänet kuolemalta. Hän vie Paulin kotiinsa ja hoitaa tätä antaumuksella, sillä hän on omien sanojensa mukaan Sheldonin ykkösfani. Aluksi kaikki menee hyvin, mutta pian Paul saa huomata, että Anniessa on myös hyvin pimeitä puolia...

Kuukauden WANHAn katson nyt poikkeuksellisesti vasta loppukuusta ja poikkeuksellista on myös se, että tällä kertaa se ei ole 1001-elokuva. Luultavasti kadun tämän sanomista seuraavan puolentoista kuukauden aikana*, mutta kävin tuossa lauantaina katsomassa tämän Stephen Kingin kirjaan perustuvan Piinan teatteriversion Uudenkaupungin teatterissa (suosittelen!), joten ajattelin, että nyt voisi samaan syssyyn katsoa myös tämän elokuvaversionkin. Itse kirjan lukemisesta on sen verran aikaa, etten millään voi muistaa ihan kaikkea, mutta ainakin päällisin Piina tuntui seuraavan kirjan tarinaa.

Tarinan lähtötilanne on suorastaan herkullisen karmiva: kirjailija jää ”suurimman” faninsa vangiksi ja tekee kaikkensa päästäkseen pois tukalasta tilanteesta. Elokuva ei kuitenkaan ihan saanut vangittua kirjan tunnelmaa (tässä suhteessa teatteriversiokin onnistui paremmin), mutta toisaalta eipä elokuvan katsominenkaan työstä katsonut, vaan pienen pieni jännityksen poikanen oli myös tässä koko ajan läsnä. Tarinaan oli kuitenkin ympätty sinänsä turhalta tuntuva Sheldonin metsästys (en muista, kuinka paljon tätä käsiteltiin kirjassa), joka tuntui vain ja ainoastaan täytteeltä, jotta elokuvalle saataisiin lisää pituutta, ja jotta kohtausten vaihdos ja siten ajan kuluminen kävisi paremmin selväksi. Ei hyvä. Itse Sheldonin ja Annien väliset kohtaukset olivat kyllä varsin antoisia ja varsinkin Annien käytös ja sen muutokset olivat riemastuttavaa katseltavaa kaikessa kauheudessakin.

Kathy Bates sai tästä roolisuorituksesta Oscarin, eikä syyttä, sillä hänen muuntautumiskykynsä herttaisesta erakosta säälimättömäksi sadistiksi oli aivan uskomaton ja koko ajan uskoi siihen, että Bates on oikeasti hullu (nimi on enne?). James Caan oli myöskin ihan hyvä, mutta ei Batesin tasoinen kuitenkaan.

Pisteitä. 3,5/5

*Ette arvaakaan, kuinka useasti minun blogini on löydetty Googlen kautta, kun Pienen kauhukaupan arvostelussa totesin Tampereella menevän elokuvasta tehdyn elokuvamusikaalin teatteriversio, josta kiinnostuneet ovat sitten hakukoneen kautta päätyneet minun blogiini. No, tässä tapauksessa on toki myönnettävä, että Uusikaupunki on sen verran pienempi kaupunki, että tuskin ihan yhtä paljon tulee osumia, mutta silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti