Operaatio atomisukellusvene

Alkuperäinen nimi: Voyage to the Bottom of the Sea
Ohjaus: Irwin Allen
Käsikirjoitus: Irwin Allen, Charles Bennett
Pääosissa: Walter Pidgeon, Joan Fontaine, Barbara Eden
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: 100 min

- Alvarez... are you saying that Man must accept destruction even though it's in his power to prevent it?
- It's not for us to judge, Admiral.
- Not to judge, maybe; but we can reason. If God ordains that Man should die without a fight, then why does He give us the will to live?

Seaview on Yhdysvaltain armeijan uusin menestys; atomisukellusvene, josta kohistaan joka paikassa. Kun sukellusvene on jossain Grönlannin tienoilla, avaruudessa jonkinlainen säteilyvyö (radiation belt) kuumentaa maapallon lähes sietämättömäksi ja päivä päivältä elo Maassa muuttuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Sukellusveneen kapteeni Harriman Nelson keksii, että hänen kipparoimansa Seaview voisi pelastaa koko maapallon ja useista vastustuksista ja vaaroista piittaamatta hän päättää lähteä epätoivoiselle matkalle, jonka panoksena on koko maapallon tulevaisuus...

Silloin tällöin sitä kaipaa isolla budjetilla tehtyjen elokuvien välissä jotain selvästi halvalla tehtyä ja siihen tarkoitettuun muutamalla eurolla ostettu Operaatio atomisukellusvene soveltui mitä parhaimmin. Tämä elokuva nimittäin edustaa sitä taattua 60-luvun alun elokuvaa, josta ei oikein voi sanoa, onko kyseessä niin sanotusti "vakavalla naamalla tehty" elokuva vai vain b-elokuva, jolta se nyt näyttää, ja vaikka lopputulos oli (odotetun) kehno, niin kyllä tämän nyt aika vaivatta katsoi loppuun asti (vaikka väsymys painoikin, mutta se ei johtunut tästä elokuvasta).

Jos lyhyesti tiivistäisi elokuvan, niin tarina oli kehnohko ja lavasteetkin aika halpiskamaa. Vähän pidemmin kerrottuna tarina sisälsi sukellusvene-elokuvaksi suurin piirtein kaikkea: yleistä vastustusta hankkeen suhteen, kapinointia itse laivassa ja sitä myötä sabotaasia, taistelua niin mereneläviä kuin vihollisia vastaan sekä tietenkin sukeltelua planeetallamme puolelta toiselle. Oikeastaan tarina oli vedetty niin perinteisen kaavan mukaan, että jo alusta asti oli selvää, että kaikkea edellä mainittua saadaan kokea. Sitä en vain tajunnut, että  miksi vastustus oli niin lujaa, että vastustusta löytyi niinkin paljon kuin löytyi, kun kuitenkin kaikki saattoivat olla kuolemassa ilman heitä. Ei kuitenkaan vastustavan tahon pääpuhuja Zucco (Henry Daniell) niin vakuuttava ollut. Mitä tulee sitten lavasteisiin ja etenkin kaikkiin sukellusvenettä koetteleviin täristyksiin, niin olo oli kuin olisi katsonut alkuperäistä Star Trek -sarjan spin offia, jossa avaruuden sijasta seikkaillaankin vain sukellusveneessä, sillä nämä ihmisten heilumiset veneessä toivat elävästi mieleen Star Trekin vastaavat. Noin muutenkin lavastus oli tämäntyyppisille elokuville tyypillistä eli veneen sisukset näyttivät nimenomaan lavasteilta ja veden elävätkin olivat kaikkea muuta kuin uskottavan näköisiä, mutta tämä ei juuri haitannut katsomista. Itse asiassa vaikka tarina olikin aika mitätön ja lavaistuksenkin puolella oltiin siellä b-luokassa, niin silti tämä onnistui viihdyttämään siinä määrin, että aika kului kuin siivillä, mistä ainakin pisteet kotiin.

Näyttelijät olivat kaikki aika samanlaisia pökkelöitä, eikä yhdestäkään oikein saanut mitään muuta irti kuin "näyttelenpäs tämän kohtauksen ja sitten siirryn näyttelemään seuraavan" -ilmeitä, mutta totta puhuakseni olisivat nämä voineet kehnomminkin suoriutua.

Pisteitä: 2,5/5