Alkuperäinen nimi: Voyage to the Bottom of the Sea
Ohjaus: Irwin Allen
Käsikirjoitus: Irwin Allen, Charles Bennett
Pääosissa: Walter Pidgeon, Joan Fontaine, Barbara Eden
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1961
Kesto: 100 min
- Alvarez... are you saying that Man must accept destruction even though it's in his power to prevent it?
- It's not for us to judge, Admiral.
- Not to judge, maybe; but we can reason. If God ordains that Man should die without a fight, then why does He give us the will to live?
Seaview on Yhdysvaltain armeijan uusin menestys; atomisukellusvene,
josta kohistaan joka paikassa. Kun sukellusvene on jossain Grönlannin
tienoilla, avaruudessa jonkinlainen säteilyvyö (radiation belt)
kuumentaa maapallon lähes sietämättömäksi ja päivä päivältä elo Maassa
muuttuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Sukellusveneen kapteeni Harriman
Nelson keksii, että hänen kipparoimansa Seaview voisi pelastaa koko
maapallon ja useista vastustuksista ja vaaroista piittaamatta hän
päättää lähteä epätoivoiselle matkalle, jonka panoksena on koko
maapallon tulevaisuus...
Silloin tällöin sitä kaipaa isolla budjetilla tehtyjen elokuvien
välissä jotain selvästi halvalla tehtyä ja siihen tarkoitettuun
muutamalla eurolla ostettu Operaatio atomisukellusvene soveltui
mitä parhaimmin. Tämä elokuva nimittäin edustaa sitä taattua 60-luvun
alun elokuvaa, josta ei oikein voi sanoa, onko kyseessä niin sanotusti
"vakavalla naamalla tehty" elokuva vai vain b-elokuva, jolta se nyt
näyttää, ja vaikka lopputulos oli (odotetun) kehno, niin kyllä tämän nyt
aika vaivatta katsoi loppuun asti (vaikka väsymys painoikin, mutta se
ei johtunut tästä elokuvasta).
Jos lyhyesti tiivistäisi elokuvan, niin tarina oli kehnohko ja
lavasteetkin aika halpiskamaa. Vähän pidemmin kerrottuna tarina sisälsi
sukellusvene-elokuvaksi suurin piirtein kaikkea: yleistä vastustusta
hankkeen suhteen, kapinointia itse laivassa ja sitä myötä sabotaasia,
taistelua niin mereneläviä kuin vihollisia vastaan sekä tietenkin
sukeltelua planeetallamme puolelta toiselle. Oikeastaan tarina oli
vedetty niin perinteisen kaavan mukaan, että jo alusta asti oli selvää,
että kaikkea edellä mainittua saadaan kokea. Sitä en vain tajunnut,
että miksi vastustus oli niin lujaa, että vastustusta löytyi niinkin
paljon kuin löytyi, kun kuitenkin kaikki saattoivat olla kuolemassa
ilman heitä. Ei kuitenkaan vastustavan tahon pääpuhuja Zucco (Henry
Daniell) niin vakuuttava ollut. Mitä tulee sitten lavasteisiin ja
etenkin kaikkiin sukellusvenettä koetteleviin täristyksiin, niin olo oli
kuin olisi katsonut alkuperäistä Star Trek -sarjan spin offia, jossa
avaruuden sijasta seikkaillaankin vain sukellusveneessä, sillä nämä
ihmisten heilumiset veneessä toivat elävästi mieleen Star Trekin
vastaavat. Noin muutenkin lavastus oli tämäntyyppisille elokuville
tyypillistä eli veneen sisukset näyttivät nimenomaan lavasteilta ja
veden elävätkin olivat kaikkea muuta kuin uskottavan näköisiä, mutta
tämä ei juuri haitannut katsomista. Itse asiassa vaikka tarina olikin
aika mitätön ja lavaistuksenkin puolella oltiin siellä b-luokassa, niin
silti tämä onnistui viihdyttämään siinä määrin, että aika kului kuin
siivillä, mistä ainakin pisteet kotiin.
Näyttelijät olivat kaikki aika samanlaisia pökkelöitä, eikä
yhdestäkään oikein saanut mitään muuta irti kuin "näyttelenpäs tämän
kohtauksen ja sitten siirryn näyttelemään seuraavan" -ilmeitä, mutta
totta puhuakseni olisivat nämä voineet kehnomminkin suoriutua.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti