Kummisetä III

Alkuperäinen nimi: The Godfather Part III
Ohjaus: Francis Ford Coppola
Käsikirjoitus: Mario Puzo, Francis Ford Coppola
Pääosissa: Al Pacino, Talia Shire, Andy Garcia
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 163 min

- Don Lucchesi, you are a man of finance and politics. These things I don't understand.
- You understand guns?
- Yes.
- Finance is a gun. Politics is knowing when to pull the trigger.

Michael Corleone (Al Pacino) on palannut New Yorkiin ja yrittää tehdä pesäeroa entisaikojen gansteri-imagoon. Hän saa jonkinlaisen katolisen kirkon tunnustuksen ja tunnustuksen hänelle antaa tietenkin lahjottu pappi. Tunnustuksesta seuraa juhlat, joiden aikana Michaelin poika Anthony (Franc D'Ambrosio) kertoo luopuvansa lakiopinnoista ja keskittyvänsä musiikkiin. Samaisissa juhlissa Michael saa todistaa veljenpoikansa Vincentin ja Corleonen mafian lihaksista vastaavan Joey Zasan (Joey Mantegna) välistä nahistelua ja käskee näiden sopia riitansa, mutta laihoin tuloksin. Seuraavana yönä kaksi Zasan miehistä murtautuu Vincentin kotiin ja yrittävät tappaa tämän kuitenkaan onnistumatta siinä. Tässä ei ollut kuitenkaan Zasan viimeiset tempaukset, joten Vincent päättää Michaelin tietämättä kostaa Zasalle...

Tulipas vihdoin ja viimein tämäkin trilogia saatettua päätökseen. Täytyy sanoa, että elokuvien taso on tippunut sitä mukaan kuin trilogiassa on menty eteenpäin. Ensimmäinen oli loistava elokuva, toinen oli hyvä, mutta ei lähellä mestariteosta, eikä tämä kolmas osa pääse edes toisen osan tasolle, vaan Kummisetä III:ssä riittää selvästi aiempia osia enemmän tylsiä kohtauksia ja jos rehellisiä ollaan, niin hieman jäi sellaien sillisalaattimainen maku tästä.

Tarinassa ei tahtonut riittää imua entiseen malliin, vaikka periaatteessa perusasiat olivatkin hallussa. Nyt tähän elokuvaan oli onnistuttu sotkemaan turhan monta sivuhaaraa, mikä kyllä hieman haittasi seuraamista. Välillä oltiin Vincentin perässä, välillä seurattiin puolestaan Michaelia ja välillä liikuttiin sitten kirkollisessa maailmassa. Ei tämä mitään, jos hommassa olisi ollut jokin kunnon järki, mutta en tiedä, johtuiko flunssaisuudesta, mutta jotenkin en tahtonut löytää tarinan punaista lankaa, vaikka sen verran älysinkin jo alkuvaiheessa, että nyt oltiin viemässä Michaelin tarinaa kohti loppuaan. Varsinkin tämä kirkkomaailmassa "seikkailu" oli jotenkin hieman sekavaa ja vaikka jotenkin käsitinkin Michaelin motiivit (suvun vallan kasvattaminen?), niin en oikein ymmärtänyt sitä, miten tämä valta olisi kasvanut, jos kauppa olisi onnistunut. Mitä tulee sitten tähän salamurhaaja Moscaan (Mario Donatone), niin ok: hänen toimiensa näyttäminen oopperatalolla oli ihan ok, mutta Tommasinon (Francesco Paolo Bellante) murha olisi voitu hyvin sivuuttaa muutamalla sivulauseella. Nyt tuntui siltä, että haluttiin vääntää oikein rautalangasta, että Mosca on nimenomaan Micahelin perässä. Kaikessa tästä jäkätyksestä huolimatta elokuvaan kyllä riitti hyviäkin hetkiä ja kokonaisuutta ajatellen ehdottomasti parhaat hetket koettiin edellä mainitussa oopperatalossa ja myös katujuhlaakin katseli mielenkiinto silmissä, kun tiesi, että kohta tapahtuisi jotain.

Näyttelijät Al Pacino etunenässä olivat jälleen loistavia, vaikka Talia Shire Conniena tuntuikin olevan koko ajan sen näköinen, että hänelle ei kelpaa sitten ei mikään. Tämä elokuva oli tehty niin paljon kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen, että nyt useimmat näyttelijät jopa tunnisti selvästi, kun olivat saaneet vähän ikää lisää. Ehkä hieman liikaa oli kyllä sivuhahmoja mukana tällä kertaa tai sitten vain kuvittelin.

Pisteitä: 2,5/5

P.S. Mutta joo, nyt on Kummisetä-trilogia viimein nähty kokonaisuudessaan ja oli kyllä sellainen kokemus, ettei tätä joka tai edes joka toinen vuosi jaksaisi katsoa. Jotenkin sen verran massiivisesta katsomiskokemuksesta oli kyse, olihan kuvaustyyli todella raskasta ja koko trilogiakin kesti lähemmäs yhdeksän tuntia. Ei sillä, että trilogia olisi varsinaisesti huono ollut, kunhan vain turhan tiukkaa tavaraa. Myönnän oikeasti olevan iloinen siitä, että tästä eteenpäin vuorossa on selvästi Kummisetiä kevyempiä elokuvia katseluvuorossa; ei sillä, etteikö näin  raskassointuisia elokuvia voisi silloin tällöin katsoa, mutta ei kuitenkaan liian usein.