Alkuperäinen nimi: Låt den rätte komma in
Ohjaus: Tomas Alfredson
Käsikirjoitus: John Ajvide Linqvist
Pääosissa: Kåre Hedebrant, Lina Leandersson, Per Ragnar
Valmistusmaa: Ruotsi
Ilmestymisvuosi: 2008
Käsikirjoitus: John Ajvide Linqvist
Pääosissa: Kåre Hedebrant, Lina Leandersson, Per Ragnar
Valmistusmaa: Ruotsi
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 115 min
- Oletko todellakin 12-vuotias?
- Kyllä. Olen ollut 12-vuotias hyvin kauan.
Oskar (Kåre Hedebrant) on koulukiusattu nuori
1980-luvun alussa jossain päin Ruotsia. Eräänä iltana hän tutustuu
suunnilleen samanikäiseen tyttöön Eliin (Lina Leandersson), joka on
kuitenkin kovin salaperäisen oloinen. He tutustuvat yhä enenevissä
määrin toisiinsa, mutta Elillä on eräs suuri salaisuus, jota hän ei ole
kertonut Oskarille: hän on vampyyri...
Huomasin tuossa jokin aika sitten, että tämän
elokuvan näkemisestä elokuvateatterissa oli ehtinyt muodostua jo
pieneksi pakkomielteeksi. Kun kuulin tästä elokuvasta ensimmäistä
kertaa, olin valtavan innostunut tästä (ei-jenkkikauhuja ei koskaan ole
liikaa, varsinkaan teatterilevityksessä) ja odotinkin elokuvaa pitkään,
pitkään ja vielä vähän pidempään. Poriin asti tämä elokuva ei kuitenkaan
koskaan ehtinyt tulla, vaikka muistelin nähneeni tästä trailerinkin
Porin Finnkinossa. No, jokunen viikko sitten bongasin elokuvan
Sokoksella, mutta koska jo tiesin, että Porin Kinokellarissa tämä esitetään lauantaimatineana, niin päätin mennä katsomaan tämän Kinokellarissa. Ei sillä, kyllä Ystävät hämärän jälkeen oli sen verran hyvä elokuva, että kyllä minä DVD:nkin jossain vaiheessa vielä hommaan.
Elokuva oli oikeastaan hyvin kuvattua draamaa, jossa
oli kauhuelementtejä, ei siis täysin puhdas kauhuelokuva. Elokuva seuraa
Oskarin taivalta koulukiusatun maailmassa, Elin ja hoitajansa Håkanin
(Per Ragnar) yhteiseloa sekä Elin uhrin läheisten tunnelmia. Tämä kaikki
on koottu hyvin tunnelmalliseksi paketiksi, josta ei puutu jännitystä,
draamaa eikä koskettavia hetkiä. Draamankaarta kehitetään huolellisesti
ja rauhallisesti, eikä elokuvassa todellakaan pidetä liian kiirettä.
Oskariin pystyin samastumaan entisenä koulukiusattuna ja Oskarin tunnot
tulivatkin hyvin esille ja olinkin hyvin iloinen siitä, että Oskar
kasvaa henkisesti vahvemmaksi elokuvan aikana. Loppujen lopuksi Elin ja
Håkanin välisiä kohtauksia oli kuitenkin aika vähän ja minulle ainakin
jäi epäselväksi, miten ja miksi Håkan oli ottanut Elin siipiensä
suojaan. Näiden nuorten tekemisiin tuo hyvin vastapainoa sitten Elin
uhriksi joutuneen Jocken (Mikael Rahm) lähipiirin reaktiot vampyyrin
tappaman toverinsa kuolemaan. Sitä en kyllä ymmärrä, mikseivät he
kutsuneet poliisia. Vaikka vampyyreita elokuvassa onkin, niin verellä
mässäilyksi elokuva ei onneksi varsinaisesti mene missään vaiheessa,
vaikka Eli hieman sillä verellä mässäileekin. Elokuvana aikana sitä
huomasi jännittävänsä ihan koko ajan, että miten tässä lopulta käy, mikä
teki tästä vain entistä nautittavamman; tämä elokuva kun olisi voinut
periaatteessa päättyä melkein miten vain. Itse kehittelin sellaista
loppua, jossa Oskar olisi pyytänyt tekemään hänestä itsestään vamppyyrin
ja elokuva olisi päättynyt rakkauden puraisuun; ratkaisu ei olisi ollut
ehkä sieltä omaperäisimmistä päästä, mutta tässä elokuvasa sekin olisi
varmasti onnistuttu kuvaamaan hyvin koskettavalla tavalla. Ei sillä,
nytkin loppu oli hyvä, vaikka pienen kysymyksen jättikin ilmaan.
Hyvää ja tunnelmallista elokuvaa tähdittivät todella
hyvin näytelleet näyttelijät. Niin Kåre Hedebrant kuin Lina
Leanderssonkin olivat molemmat hyvin uskottavia rooleissaan ja
jälkimmäiseltä onnistui hyvin niin tavallisen tytön kuin vampyyrinakin.
Myös aikuisnäyttelijät olivat onnistuneita kautta linjan.
Kuten sanoin, tuli odotettua tätä elokuvaa melkein
vuosi, mutta odotukset toden totta palkittiin, sillä Ystävät hämärän
jälkeen on todella hienosti kuvattua kauhudraamaa, jota voin suositella
ihan jokaiselle.
Pisteitä: 4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti