Lost - 5. kausi

Alkuperäinen nimi: Lost – Season 5

Ohjaus: Stephen Williams, Jack Bender, Rod Holcomb, ym.
Käsikirjoitus: Damon Lindelof, Carlton Cuse, Adam Horowitz, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009

- I gave you this?

- Yes.

- After you chopped a leg and I wandered out into the jungle to chop you up.

- That's right.

- Then why don't I remember, well, any of this?

- Because it hasn't happened yet.

 

Saarelta selviytyneet Sayid, Jack, Hurley, Sun, Kate ja Aaron (tässä järjestyksessä Naveen Andrews, Matthew Fox, Jorge Garcia, Yunjin Kim, Evangeline Lilly ja William Blanchette (vanhempi Aaron)) tai Oceanic Six, kuten heitä kutsutaan, ovat palanneet hiljalleen enemmän tai vähemmän normaalielämään. Kolmen vuoden jälkeen Ben (Michael Emerson) alkaa kerätä heitä takaisin kasaan saadakseen heidät ja Locken (Terry O'Quinn) ruumiin takaisin saarelle. Samaan aikaan saarella koetaan iso joukko välähdyksiä, joiden vuoksi saaren asukkaat matkaavat ajassa sinne tänne, vaan mihin aikaan he joutuvat ja pääsevätkö Oceanic Six takaisin saarelle?

Lostin viides kausi eli vuoden odotetuin tv-sarjaboksi tuli vihdoin ja viimein kauppoihin viime viikolla, joten pitihän tämä käydä heti nappaamassa mukaansa. Neljännen kauden arvostelussa totesin, etten ollut onnistunut näkemään yhtään kautta kokonaan televisiosta erinäisistä syistä johtuen, mutta tänä vuonna tein sitten päätöksen, että jätän tarkoituksella kauden katsomatta tv:n välityksellä ja odotan suosiolla DVD-julkaisua, niin säilyy perinne sitten. Yllättävää kyllä, mutta en onnistunut spoilaantumaan tätä julkaisua odottaessa muuten kuin sillä tiedolla, että kausi päättyy ”WTF?-cliffhangeriin” ja tämähän ei varsinaisesti ollut mitään yllätys. Niinpä sain vapaasti katsoa kautta tietämättä tulevista tapahtumista tuon taivaallista, mikä oli vain ja ainoastaan positiivista ja niinpä kausi menikin oikein rattoisasti, joskin ihan liian nopeasti.
Alussa huomasin, kuinka vähän oikeastaan muistan neljännen kauden lopun tapahtumista, mutta alkukoosteiden ja dialogien avulla asiat pikku hiljaa palautuivat mieleen. Itse asiassa täytyy myöntää, että kauden alku oli hivenen tylsähkö, mutta sitten kun ensimmäistä jaksoa oli kulunut 10 minuuttia, pääsi viimein kunnon Lost-fiilikseen. Saari itsessään ei sillä tapaa tarjonnut varsinaisesti yllättäviä tapahtumia kuin aiemmat kaudet, kun saari kuitenkin oli jo sen verran tuttu, että kaikki juonenkäänteet eivät tarjonneetkaan mitään suuria yllätysfiiliksiä.

Mitä tulee sitten kauden kantavaan teemaan eli aikamatkailuun, niin minulle tämä ainakin maittoi. Aina uuden väläyksen tullessa sitä oikein herkutteli sillä kysymyksellä, että missä ajassa kulloinkin ollaan. Minusta myös oli hyvä, että aikamatkustus ei kestänyt koko kautta, vaan jossain vaiheessa jäätiin pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan. Se vähän kyllä häiritsi, että päähahmot seikkailivat eri ajoissa, mutta sen yli pääsi melko vaivattomasti. Kaikkia näitä eri aikahyppyjä sotketaan hienosti eri tavoin toisiinsa (esimerkkinä Locken haavoittuminen) ilman havaittavia aikaparadokseja. Itse asiassa ainoa (tarkoituksellinen) paradoksinomainen hetki koettiin aivan kauden lopussa, mutta tästä hetken päästä enemmän.

Muut tapahtumat rullasivat Lostille melko tutulla tavalla eli välillä seurattiin tapahtumia nykyajassa, välillä takaumissa ja missä milloinkin. Varsinkin kauden alussa häiritsi hieman se, että hahmot olivat ikään kuin pirstaloituneet sinne tänne eri aikoihin, mikä hieman aikaansai sellaista pientä sillisalaattimaisuutta. Pääosin kautta oli kuitenkin hauska seurata ja varsinkin 1970-luvulla seikkailu (tai muualla menneisyydessä) tarjosi paljon viitteitä aiempiin kausiin ja näitä viitteitä oli hauska bongailla, joitakin viitteitä takuuvarmasti jäi tajuamattakin. Oikeastaan kauden heikoimmat hetket koettiin viimeisissä jaksoissa, kun nämä päähenkilöt alkoivat räiskiä siellä täällä kuitenkin selviten aina kaikesta, vaikka vastassa oli selvästi isompi joukko. Jotenkin nämä räiskintäkohtaukset eivät vain istuneet tähän sarjaan ja varsinkin Jack oli kaikkea muuta kuin uskottava aseella heiluja. Mitä tulee sitten varsinaiseen loppuun, niin suurin yllätys siinä oli se, ettei se yllättänyt lainkaan. Nimittäin kun siitä loppupamauksesta alettiin puhua, niin jotenkin se oli arvattavissa, että se vietäisiin loppuun asti näin tarjoten suuren WTF-elämyksen katsojille. Toki, myönnän itsekin muiden lailla pohtivani sitä, miten tarina voisi tästä enää jatkua niin, että saari olisi jollain tapaa läsnä, mutta varsinaisesti säväyttävä loppu se ei oikein ollut. Jos säväyttävyydestä puhutaan, niin ainoastaan tapaus Locke sai aikaan todellisen halun päästä jo seuraavan kauden kimppuun. Mitä tulee suureen loppupamaukseen, niin tämä jätti ilmoille aikamoisen aikaparadoksin. Kun nyt kävi niin kuin kävi, niin tämä toki tarkoittaa sitä, että Ocanic 815 ei putoakaan, vaan pääsee Los Angelesiin, mikä taas johtaa siihen, että selviytyjät eivät olleetkaan saarella, mitä puolestaan johtaa taas sitä, että he eivät matkaakaan ajassa taaksepäin vuoteen 1977, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät olisi voineetkaan räjäyttää paikkaa, mikä taas johtaisi siihen, että Oceanic 815 putoaisikin jne. No, aina asiat voisi kuitata rinnakkaisilla todellisuuksilla, jos muuta ei keksi. Itse asiassa kauden ekstroissa annettiin jo pieni vihje siitä asian todellisesta laidasta, mutta ei siitä tämän enempää.

Täytyy myöntää, että kautta katsoessa tuli ikävä sarjasta jo poistuneita henkilöitä, varsinkin Michaelia, Charliea ja Booneakin. Myös Clairea kaipailin takaisin, mutta kaikesta päätellen hän on taas mukana sarjan viimeisellä kaudella, ainakin yhdessä jaksossa. Tuntui vain tuo sarjassa alusta asti ollut ydintiimi jollain tavalla pieneltä. Ei sillä, he sentään hoitivat homman kotiin ja varsinkin Hurleyn ja/tai Sawyerin (Josh Holloway) sisältävät kohtaukset tarjosivat ajoittain paljon hupia. Niin ja kuten sanoin, Matthew Fox ei oikein tuntunut istuvan toimintakohtauksiin, mutta veikkaan kyllä, että tämä mielikuva johtui enemmänkin Jackin hahmosta kuin Foxista itsestään. Yhdessä sivuosassa nähdään muuten allekirjoittaneen suosikkinäyttelijä (Kiefer Sutherlandin jälkeen tietenkin) 24-sarjasta jälkeen eli Reiko Aylesworth, tosin taisi olla vain yhdessä jaksossa.

Ekstroista nyt sen verran, että en tiedä, kultaako aika muistot, mutta tuntuu siltä kuin aiemmissa kausissa olisi ollut enemmän ekstroja kuin mitä nyt oli. Kuitenkin samat tutut ekstrakokonaisuudet oli tarjolla kuin aikaisemminkin eli eri kohtausten kuvauksista kertova Lost on Location, poistetut kohtaukset sekä tietenkin kuvausmokat. Näistä Lost on Location oli selkeästi kiinnostavin, kun se päästää katsojan hyvin kulissien taakse katsomaan, miten erilaiset erikoistilanteet oli saatu aikaan; erityisesti tämä merikohtaus oli hurjan hauska. Poistetuissa kohtauksissa oikeastaan yhden kohdalla vain tuli sellainen tunne, että saikin jäädä pois ja Lost Bloopers nyt kärsi samasta ongelmasta kuin aiemminkin eli reilun kolmen minuutin koosteessa oli ihan liian monta parin sekunnin ottoa, jossa näytetään vain näyttelijä naamaa. Tämä ei oikeasti ole hauskaa katsojast.a. Näiden vakiojuttujen lisäksi oli jälleen kerran yksi muka 1980-luvulla tehty mukadokumentti Dharma-yhtiöstä ja sen toimintatavoista, näytettiin käsikirjoittajien päämajaa sekä vietettiin aikaa Richardia näytelleen Nestor Carbonellin kanssa. Myös piilotettuja kohtauksia oli, mutta onnistuin löytämään niitä vain kaksi.

Pisteitä: 4/5

PS. Niin ja kunhan kuudennen kauden jaksot alkavat Jenkkilässä, niin viimeistään siinä vaiheessa alan täydelliseen Lost-pimentoon siinä määrin, etten lue edes Ampparien otsikoita ennen kuin kuudennen kauden DVD-julkaisu on käsissäni ja katsottuna; en uskalla lukea edes tähän tai edellisen kauden arvostelupostin kommentteja tuona aikana, jos sellaisia tulee. Tästä tulee yksi vaativimmista jutuista koskaan, varsinkin kun hengaan myös netin erinäisillä sosiaallisilla sivuilla. Joka tapauksessa vähän ennen kuudetta kautta aion katsoa nämä varhaisemmat kaudet uudelleen, joten myös kolmen ensimmäisen kauden arvostelut tipahtavat tänne jossain vaiheessa.

PS2. Ja kun minä aloittelin tämän postin kirjoittamista, ajattelin, etten saa varmaan kovinkaan paljon kirjoitettua kaudesta ja sitten tulikin näinkin paljon tekstiä. No, nyt kävi näin.