Alkuperäinen nimi: Lost – Season 5
Ohjaus: Stephen Williams, Jack Bender, Rod Holcomb, ym.
Käsikirjoitus: Damon Lindelof, Carlton Cuse, Adam Horowitz, ym.
Pääosissa: Matthew Fox, Evangeline Lilly, Josh Holloway, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
- I gave you this?
- Yes.
- After you chopped a leg and I wandered out into the jungle to chop you up.
- That's right.
- Then why don't I remember, well, any of this?
- Because it hasn't happened yet.
Saarelta selviytyneet Sayid, Jack, Hurley, Sun, Kate ja Aaron (tässä
järjestyksessä Naveen Andrews, Matthew Fox, Jorge Garcia, Yunjin Kim,
Evangeline Lilly ja William Blanchette (vanhempi Aaron)) tai Oceanic
Six, kuten heitä kutsutaan, ovat palanneet hiljalleen enemmän tai
vähemmän normaalielämään. Kolmen vuoden jälkeen Ben (Michael Emerson)
alkaa kerätä heitä takaisin kasaan saadakseen heidät ja Locken (Terry
O'Quinn) ruumiin takaisin saarelle. Samaan aikaan saarella koetaan iso
joukko välähdyksiä, joiden vuoksi saaren asukkaat matkaavat ajassa sinne
tänne, vaan mihin aikaan he joutuvat ja pääsevätkö Oceanic Six takaisin
saarelle?
Lostin viides kausi eli vuoden odotetuin tv-sarjaboksi tuli
vihdoin ja viimein kauppoihin viime viikolla, joten pitihän tämä käydä
heti nappaamassa mukaansa. Neljännen kauden arvostelussa
totesin, etten ollut onnistunut näkemään yhtään kautta kokonaan
televisiosta erinäisistä syistä johtuen, mutta tänä vuonna tein sitten
päätöksen, että jätän tarkoituksella kauden katsomatta tv:n välityksellä
ja odotan suosiolla DVD-julkaisua, niin säilyy perinne sitten.
Yllättävää kyllä, mutta en onnistunut spoilaantumaan tätä julkaisua
odottaessa muuten kuin sillä tiedolla, että kausi päättyy
”WTF?-cliffhangeriin” ja tämähän ei varsinaisesti ollut mitään yllätys.
Niinpä sain vapaasti katsoa kautta tietämättä tulevista tapahtumista
tuon taivaallista, mikä oli vain ja ainoastaan positiivista ja niinpä
kausi menikin oikein rattoisasti, joskin ihan liian nopeasti.
Alussa huomasin, kuinka vähän oikeastaan muistan neljännen kauden
lopun tapahtumista, mutta alkukoosteiden ja dialogien avulla asiat pikku
hiljaa palautuivat mieleen. Itse asiassa täytyy myöntää, että kauden
alku oli hivenen tylsähkö, mutta sitten kun ensimmäistä jaksoa oli
kulunut 10 minuuttia, pääsi viimein kunnon Lost-fiilikseen. Saari
itsessään ei sillä tapaa tarjonnut varsinaisesti yllättäviä tapahtumia
kuin aiemmat kaudet, kun saari kuitenkin oli jo sen verran tuttu, että
kaikki juonenkäänteet eivät tarjonneetkaan mitään suuria
yllätysfiiliksiä.
Mitä tulee sitten kauden kantavaan teemaan eli aikamatkailuun, niin
minulle tämä ainakin maittoi. Aina uuden väläyksen tullessa sitä oikein
herkutteli sillä kysymyksellä, että missä ajassa kulloinkin ollaan.
Minusta myös oli hyvä, että aikamatkustus ei kestänyt koko kautta, vaan
jossain vaiheessa jäätiin pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan. Se vähän
kyllä häiritsi, että päähahmot seikkailivat eri ajoissa, mutta sen yli
pääsi melko vaivattomasti. Kaikkia näitä eri aikahyppyjä sotketaan
hienosti eri tavoin toisiinsa (esimerkkinä Locken haavoittuminen) ilman
havaittavia aikaparadokseja. Itse asiassa ainoa (tarkoituksellinen)
paradoksinomainen hetki koettiin aivan kauden lopussa, mutta tästä
hetken päästä enemmän.
Muut tapahtumat rullasivat Lostille melko tutulla tavalla eli välillä
seurattiin tapahtumia nykyajassa, välillä takaumissa ja missä
milloinkin. Varsinkin kauden alussa häiritsi hieman se, että hahmot
olivat ikään kuin pirstaloituneet sinne tänne eri aikoihin, mikä hieman
aikaansai sellaista pientä sillisalaattimaisuutta. Pääosin kautta oli
kuitenkin hauska seurata ja varsinkin 1970-luvulla seikkailu (tai
muualla menneisyydessä) tarjosi paljon viitteitä aiempiin kausiin ja
näitä viitteitä oli hauska bongailla, joitakin viitteitä takuuvarmasti
jäi tajuamattakin. Oikeastaan kauden heikoimmat hetket koettiin
viimeisissä jaksoissa, kun nämä päähenkilöt alkoivat räiskiä siellä
täällä kuitenkin selviten aina kaikesta, vaikka vastassa oli selvästi
isompi joukko. Jotenkin nämä räiskintäkohtaukset eivät vain istuneet
tähän sarjaan ja varsinkin Jack oli kaikkea muuta kuin uskottava aseella
heiluja. Mitä tulee sitten varsinaiseen loppuun, niin suurin yllätys
siinä oli se, ettei se yllättänyt lainkaan. Nimittäin kun siitä
loppupamauksesta alettiin puhua, niin jotenkin se oli arvattavissa, että
se vietäisiin loppuun asti näin tarjoten suuren WTF-elämyksen
katsojille. Toki, myönnän itsekin muiden lailla pohtivani sitä, miten
tarina voisi tästä enää jatkua niin, että saari olisi jollain tapaa
läsnä, mutta varsinaisesti säväyttävä loppu se ei oikein ollut. Jos
säväyttävyydestä puhutaan, niin ainoastaan tapaus Locke sai aikaan
todellisen halun päästä jo seuraavan kauden kimppuun. Mitä tulee suureen
loppupamaukseen, niin tämä jätti ilmoille aikamoisen aikaparadoksin.
Kun nyt kävi niin kuin kävi, niin tämä toki tarkoittaa sitä, että Ocanic
815 ei putoakaan, vaan pääsee Los Angelesiin, mikä taas johtaa siihen,
että selviytyjät eivät olleetkaan saarella, mitä puolestaan johtaa taas
sitä, että he eivät matkaakaan ajassa taaksepäin vuoteen 1977, mikä
tarkoittaa sitä, että he eivät olisi voineetkaan räjäyttää paikkaa, mikä
taas johtaisi siihen, että Oceanic 815 putoaisikin jne. No, aina asiat
voisi kuitata rinnakkaisilla todellisuuksilla, jos muuta ei keksi. Itse
asiassa kauden ekstroissa annettiin jo pieni vihje siitä asian
todellisesta laidasta, mutta ei siitä tämän enempää.
Täytyy myöntää, että kautta katsoessa tuli ikävä sarjasta jo
poistuneita henkilöitä, varsinkin Michaelia, Charliea ja Booneakin. Myös
Clairea kaipailin takaisin, mutta kaikesta päätellen hän on taas mukana
sarjan viimeisellä kaudella, ainakin yhdessä jaksossa. Tuntui vain tuo
sarjassa alusta asti ollut ydintiimi jollain tavalla pieneltä. Ei sillä,
he sentään hoitivat homman kotiin ja varsinkin Hurleyn ja/tai Sawyerin
(Josh Holloway) sisältävät kohtaukset tarjosivat ajoittain paljon hupia.
Niin ja kuten sanoin, Matthew Fox ei oikein tuntunut istuvan
toimintakohtauksiin, mutta veikkaan kyllä, että tämä mielikuva johtui
enemmänkin Jackin hahmosta kuin Foxista itsestään. Yhdessä sivuosassa
nähdään muuten allekirjoittaneen suosikkinäyttelijä (Kiefer Sutherlandin
jälkeen tietenkin) 24-sarjasta jälkeen eli Reiko Aylesworth, tosin taisi olla vain yhdessä jaksossa.
Ekstroista nyt sen verran, että en tiedä, kultaako aika muistot,
mutta tuntuu siltä kuin aiemmissa kausissa olisi ollut enemmän ekstroja
kuin mitä nyt oli. Kuitenkin samat tutut ekstrakokonaisuudet oli
tarjolla kuin aikaisemminkin eli eri kohtausten kuvauksista kertova Lost
on Location, poistetut kohtaukset sekä tietenkin kuvausmokat. Näistä
Lost on Location oli selkeästi kiinnostavin, kun se päästää katsojan
hyvin kulissien taakse katsomaan, miten erilaiset erikoistilanteet oli
saatu aikaan; erityisesti tämä merikohtaus oli hurjan hauska.
Poistetuissa kohtauksissa oikeastaan yhden kohdalla vain tuli sellainen
tunne, että saikin jäädä pois ja Lost Bloopers nyt kärsi samasta
ongelmasta kuin aiemminkin eli reilun kolmen minuutin koosteessa oli
ihan liian monta parin sekunnin ottoa, jossa näytetään vain näyttelijä
naamaa. Tämä ei oikeasti ole hauskaa katsojast.a. Näiden vakiojuttujen
lisäksi oli jälleen kerran yksi muka 1980-luvulla tehty mukadokumentti
Dharma-yhtiöstä ja sen toimintatavoista, näytettiin käsikirjoittajien
päämajaa sekä vietettiin aikaa Richardia näytelleen Nestor Carbonellin
kanssa. Myös piilotettuja kohtauksia oli, mutta onnistuin löytämään
niitä vain kaksi.
Pisteitä: 4/5
PS. Niin ja kunhan kuudennen kauden jaksot alkavat Jenkkilässä, niin
viimeistään siinä vaiheessa alan täydelliseen Lost-pimentoon siinä
määrin, etten lue edes Ampparien otsikoita ennen kuin kuudennen kauden
DVD-julkaisu on käsissäni ja katsottuna; en uskalla lukea edes tähän tai
edellisen kauden arvostelupostin kommentteja tuona aikana, jos
sellaisia tulee. Tästä tulee yksi vaativimmista jutuista koskaan,
varsinkin kun hengaan myös netin erinäisillä sosiaallisilla sivuilla.
Joka tapauksessa vähän ennen kuudetta kautta aion katsoa nämä
varhaisemmat kaudet uudelleen, joten myös kolmen ensimmäisen kauden
arvostelut tipahtavat tänne jossain vaiheessa.
PS2. Ja kun minä aloittelin tämän postin kirjoittamista, ajattelin,
etten saa varmaan kovinkaan paljon kirjoitettua kaudesta ja sitten
tulikin näinkin paljon tekstiä. No, nyt kävi näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti