maanantai 12. lokakuuta 2009

Julie & Julia

Alkuperäinen nimi: Julie & Julia
Ohjaus: Nora Ephron
Käsikirjoitus: Nora Ephron
Pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams, Stanley Tucci
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 125 min

- I'm Julia Child. Bon appetit!
 
Tässä tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa 1950-luvulla Julia Child (Meryl Streep) on suurlähetystössä töissä olevan miehen (Stanley Tucci) vaimo, joka on myös hyvin tylsistynyt. Hän saa idean opetella kokkaamaan oikein kunnolla, mikä lopulta johtaa (melkein) omaan keittokirjaan ja tv-ohjelmaan. Nykyajassa (tai oikeastaan vuodessa 2002) sitten Julie Powell (Amy Adams) työskentelee WTC-iskujen jälkimaininkien kriisipuhelimessa samalla kun hänen ystävänsä menestyvät omilla urillaan. Hän haluaa itsekin saavuttaa jotain ja keksii yrittää kokata kaikki Julia Childin menestyneessä keittokirjassa olevat reseptit vuodessa ja pitää siitä samalla blogia, mutta onnistuuko hän käymään vuodessa kaikki yli 500 reseptiä läpi?

Minä en ole kokki-ihmisiä sitten millään ja minulle makaroni ja jauheliha käy melkein gourmet-ateriasta. Niinpä olen siis täysin tämän elokuvan kohdeyleisöä... NOT! Tässä oli kuitenkin suosikkinäyttelijäni Meryl Streep, joten olihan tämä käytävä katsomassa... enkä ehkä hiukan yllättäen edes pettynyt, sillä Julie & Julia oli ihan maukas elokuva, ehkä hieman eri syistä kuin monille muille.

Elokuvassa siis liikutaan kahdella eri aikatasolla ja tarinassa. Toisessa tarinassa seurataan Julian kokkausharrastuksen ja kirjan tekemisen vaiheita ja toisessa tarinassa seurataan Julien edistymistä omassa projektissaan. Julian kehittymistä oli hauska seurata ja minusta tarjosi ihan kivanoloista ajankuvaa 1950-luvun Pariisista. Se ehkä vähän latisti tätä tarinaa, että Julien avulla tiesi, miten sen kirjahankkeen lopulta käy jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Ei sillä, etteikö tapahtumien edistymistä jo ennaltatiedettyä "kohtaloa" kohti matkaamisen katsominen olisi ihan kivaa ollut. Mitä tulee sitten taas Julien tarinaan, niin tietyllä tasolla tämän tarinan seuraaminen oli jopa mielenkiintoisempaa kuin Julian puoli. Tämä johtui puhtaasti tästä blogin pitämisestä, sillä minäkin bloggaan (tuliko tämä teille yllätyksenä?) ja onhan mulla vielä oma projektikin (Project 1001). Vaikka aavistinkin Julien projektin lopputuloksen etukäteen, niin kyllä taustalla pieni epävarmuus koko ajan oli. Myös tähän oli saatu sellaista kivaa lämpöä Julien ja miehensä välille, mitä oli kivaa seurata, vaikka käänteet olivatkin tietyllä tavalla ennattavasti; minä oikeasti toivoin, että edes kerran se toinen puolisko olisi ollut toisen projektin takana alusta loppuun, mutta ei sitten. Tositapahtumiin perustuvana tämän seikan voi antaa anteeksi. Loppupuolella huomasin, että minulla oli melkein ihan sama, kumpi tarina oli menossa; molempia oli kiva seurata.

Näin hiukan ohi aiheen sanottakoon, että Julien projektissa muuten kulminoituu hyvin ne syyt, miksen omalle 1001 -projektille aseta minkäänlaisia aikarajoja. Minä katson elokuvia juuri silloin kuin tuppaa huvittamaan ja enemmän tai vähemmän tiukka aikataulu aiheuttaisikin vain (turhaa) stressiä, mitä en halua tapahtuvan, varsinkin kun en voisi kuvitellakaan keskittyväni vain niihin elokuviin. Julien tapauksessa kyllä epäonnistumiset nostivat sitä verenpainetta, mutta omassa projektissa ei ole silleen mahdollisuutta epäonnistua yksittäisten elokuvien katsomisen suhteen; koko projekti onkin sitten eri juttu.

Isoin syy Julian tarinan seuraamisen mukavuus kuuluu tietenkin itseoikeutetusti Meryl Streep, joka loistaa tässä roolissa oikein kunnolla. Tsekkasin (Tähtihetken innoittamana) Youtubesta pätkän oikean Julia Childin ohjelmasta ja hyvin Streep oli vanginnut Childin maneerit.  Varsinkin Streepin puhetapa oli varsin hurmaava. Julian tarinassa nimenomaan suurin mielenkiinto kohdistuu nimenomaan Streepin näyttelemään Juliaan eikä niinkään tarinaan itseensä. Julien tarinassa puolestaan on päinvastoin: tarina on mielenkiintoisempi kuin Amy Adamsin näyttelemä Julie. Ei sillä, että Adams huono olisi ollut. Itse asiassa tykkäsin aikalailla tavasta, jolla (Streepiin verrattuna) nuorehko Adams näytteli rooliaan, se oli jotenkin positiivisella tavalla moderni, mutta en osaa oikein avata, mitä tällä tarkoitan. Sivuosassa nähdään muun muassa Mary Lynn Radjskub, jonka hahmo oli täysin erilainen kuin hänen 24:stä tuttu Chloen hahmonsa, mikä oli ihan kiintoisaa.

Pisteitä: 4/5

PS. Mulla on nälkä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti