House - 2. kausi

Alkuperäinen nimi: House M.D. - Season 2
Ohjaus: Daniel Attias Deran Sarafian, Peter O'Fallon, ym.
Käsikirjoitus: David Shore, Russel Friend, Lawrence Kaplow, ym.
Pääosissa: Hugh Laurie, Omar Epps, Lisa Edelstein
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2006

- How am I supposed to practice medicine with a lawyer sitting on my shoulder?
- Responsibly.
- You know I can't do that!

Housen (Hugh Laurie) tarina sen kuin vain jatkuu ja mikäs siinä, kun jatkuu entiseen malliin eli hyvin. Tällä kertaa piehtaroidaan ex-vaimon kimpussa, taistellaan HIViä vastaan, joudutaan ammutuiksi ja taistellaan parin aluksi aivan naurattavaa tautia vastaan. Myöskin tavataan vastentahtoisesti omia vanhempia, ruvetaan kämppiksiksi, koetaan väliaikaisia ylennyksiä ja alennuksia. Näin siis Princeton-Plainsboron sairaalan henkilökunnan osalta. Potilaina nähdään muun muassa kuolemaantuomittu, syöpäsairas pieni tyttö, huumeita käyttävä pyöräilijä, palovammapotilas, teiniparantaja sekä monia muita toinen mielenkiintoisempia tapauksia. Näiden keskellä siis House alaisineen setvivät omia sotkujaan ja samalla hoitaa sairauksia, mikä ei aina ole niin helppoa...

Housen toinen kausi tarjoaa edelleen taattua viihdettä. Jälleen kerran siis House ratkoo tiiminsä kanssa sairauksia suurin piirtein salapoliisimenetelmin ja jälleen kerran onnistuvat siinä... ainakin useimmissa tapauksissa. En tajua, miten tekijät ovatkin onnistuneet luomaan sarjan, jota jaksaa katsoa, vaikka sisällön tärkeimmistä osista eli taudeista ei ymmärrä yhtään mitään. Tietenkin osasyynä on Housea näyttelevä Hugh Laurien ja tämän hahmon todella nasevat repliikit, mutta ei tämä ihan kaikkea selitä. Tuntuu kuin sarjan yllä vain leijailisi jokin hypnoottinen henki, joka pistää katsomaan, vaikka samalla onkin aika pihalla (lääketieteellisistä) tapahtumista. Mitä dialogeihin tulee, niin nyt tällä kaudella House ei ollut ainoa, jolta irtosi hauskoja heittoja, vaan nyt niitä oli mahtunut niin Wilsonille (Robert Sean Leonard) kuin muun muassa Foremanille (Omar Epps), ei tietenkään yhtä laajalti kuin Houselle, mutta kuitenkin. Se on muuten kumma, että vaikka hyvin tietää päähenkilöidemme selviävän suurin piirtein mistä vain, mutta silti sitä huomasi jännittävänsä näiden kohtaloita, kun sen aika koitti. Mitä tulee "normipotilaisiin", niin erityisesti nämä jaksot, joissa pienille lapsille tapahtuu jotain, ovat jotenkin hyvin rankkoja kokemuksia myös katsojalle, mikä toki sopii tällaiseen sarjaan. Jos nyt jostain haluaa valittaa, niin koko House/Stacy -kuvio oli hieman tylsähkö ja olisi saanut jäädä kokonaan tekemättä; onneksi Stacy (Sela Ward) ei ollutkaan sarjassa yhtään pidempään kuin oli, kauden loppupuolesta olisi saattanut tulla hivenen tylsempi.  Ei sillä, etteikö Sela Wardkin olisi ollut hyvä näyttelijä (kuten muukin ydintiimi), mutta hahmo ei tuonut sarjaan oikein mitään todella mielenkiintoista.

Pisteitä: 4/5

PS. DVD:ltä löytyvät "vaihtoehtoiset kohtaukset" ovat kyllä hulvattoman hauskoja.