lauantai 10. lokakuuta 2009

Beverly Hills kyttä III

Alkuperäinen nimi: Beverly Hills Cop III
Ohjaus: John Landis
Käsikirjoitus: Steven E. de Souza
Pääosissa: Eddie Murphy, Judge Reinhold, Timothy Carhart
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 100 min


- I understand that you were with him at the end.

- Yeah, his last words were about you.
- That does not sound like my Douglas, Axel. Try again.
- Actually his last words were 'Axel are you on a coffee break, go and get that son of a bitch.' Those were his last words.
- That sounds like my Douglas.
- Yeah, sounds like a good idea, too.
 
Autonryöstäjien nappaamisen yhteydessä asiat riistäytyvät käsistä ja Axel Foleyn (Eddie Murphy) pomo Douglas Todd (Gilberth R. Hill). Murhaajan jäljet johtavat Beverly Hillsissä sijaitsevaan huvipuistoon Wonder Worldiin, joten Foleyn ei auta muu kuin lähteä jälleen kerran paikan päälle. Siellä hän tapaa jälleen kerran Rosewoodin (Judge Reinhold), josta on nyt tullut jonkinlainen iso kiho. Foleylle selviää, että Toddin murhaaja on hyvin arvostettu henkilö Beverly Hillsissä ja vieläpä vastaa Wonder Worldin turvallisuudesta, joten Foley päättää lähteä vähän huvittelemaan...

Katsottuani kaksi ensimmäistä Beverly Hills kyttää en voinut kuvitellakaan, että tällä porukalla (no, lähinnä Murphylla ja Reinholdilla) voitaisiin mokata, mutta niin vain on, ettei Beverly Hills kyttä III millään yllä samalle tasolle kuin kaksi ensimmäistä elokuvaa. Siinä missä aiemmista osista paistoi läpi tekemisen ilo, niin tämä tuntui enemmänkin tehdyn rutiininomaisesti.

Tarina oli ihan ok, mutta sen potentiaaleja ei hyödynnetty kunnolla ja siten elokuvassa riitti vähän turhankin paljon tylsiä vaiheita. Huvipuistomiljööstä olisi voinut saada enemmänkin (ja parempaa) aikaan hyvää viihdettä, mutta ei niin ei.  Lisäksi Foleyn ja Janicen (Theresa Randle) yhteisen sävelen löytyminen oli ajoitettu niin pieleen ja teennäisesti kuin mahdollista. Myös näiden välinen sanailu varsinkin niiden pohjapiirustuksen parissa herätti lähinnä myötähäpeän tunteita käsikirjoittajaa kohti. Huumoriakaan ei ollut samalla tavalla kuin ennen, mikä myös latisti vähäsen. Ei sillä, oli tässä jotain hyvääkin. Kun sitä huumoria oli, niin se oli pääasissa ihan kivaa, varsinkin Foleyn repliikit olivat jälleen kerran rautaa ja Serge-kohtaus oli myöskin varsin maukasta katsottavaa. Jotenkin tuntui, että elokuvassa oli paljon vähemmän improvisointia kuin aiemmissa osissa, mikä sitten näkyi hieman väkinäisenä näyttelemisenä.

Eddie Murphy oli edelleen hauska, mutta selvästi vakavampi kuin kahdessa aiemmassa osassa. Judge Reinholdkaan ei oikein kunnolla päässyt tällä kertaa esille ja Hector Elizondo oli mielessäni huono korvaaja John Ashtonille. Bronson Pinchot oli sentään varsin hulvaton Sergenä, mutta hänenkin kohtauksensa jäivät vain pariin.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti