Alkuperäinen nimi: Inglourious Basterds
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Brad Pitt, Mélanie Laurent, Christoph Waltz
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 153 min
- What the fuck are we supposed to do?
- It looks like we're supposed to have a Nazi premiere.
- Like I said, what the fuck are we supposed to do?
Toisessa maailmansodassa natsien miehittämässä Ranskassa juutalaisen
Shosannan (Mélanie Laurent) perhe tapetaan brutaalin, mutta älykkään
natsin Hans Landan (Christoph Waltz) toimesta. Shosanna pääsee kuitenkin
pakoon ja ryhtyy hoitamaan elokuvateatteria. Hän saa riesakseen
sankarinatsin, josta Joseph Goebbels (Sylvester Groth) on tehnyt
elokuvan ja tuon elokuvan ensi-ilta tullaan pitämään Shosannan
elokuvateatterissa. Toisaalla luutnantti Aldo Rainen (Brad Pitt) johtama
ryhmä Paskiaiset tappaa natseja ja skalpeeraa uhrit niin, että
natsitkin heitä pelkäävät. Kun he kuulevat, että natsien sotajohto
kokoontuu samaan elokuvateatteriin, he päättävät puuttua asiaan, eikä
Shosannakaan ole sanonut vielä viimeistä sanaansa...
Quentin Tarantino on minusta ihan hyvä ohjaaja, mutta ei sen enempää. Herran tähän mennessä parhaallekin elokuvallekin Pulp Fictionille kykenin antamaan vain neljä tähteä ja myöhemmät elokuvat ovat olleet sitten heikompia. Tosin täytyy myöntää, että Reservoir Dogsin ja Jackie Brownin näkemisestä
on sen verran aikaa, etten täysin muista, kuinka hyviä ne on, vaikka
ensin mainitusta ainakin muistaakseni pidinkin. Niinpä en Kunniattomista paskiaisista
kuullessani ollutkaan kovin innoissani, mutta kun tämä alkoi saada
oikeastaan mediasta riippumatta lähinnä vain ylistäviä arvosteluja, niin
olihan tämä käytävä katsomassa, ja täytyy myöntää: Kunniattomat
paskiaiset on kuin onkin ehkä se paras Tarantinon elokuva, jopa Pulp
Fictioniakin parempi.
Elokuva etenee luvuittain ja luvuissa seurataan niin Shosannaa,
Paskiaisia kuin yleisemminkin Goebbelsin elokuvan ensi-iltavalmisteluja
puolin ja toisin. Yksikään näistä luvuista ei kuitenkaan nouse toista
ylemmäksi, vaan kaikki luvut ovat tasaisen vahvoja. Tähän vahvasti
vaikuttaa elokuvan dialogi, joka on Tarantinolle tyypillisesti loistavaa
läpi elokuvan. Varsinkin kohtauksissa, joissa oli Hans Landa, dialogi
on suorastaan nerokasta. Tapahtumat ei myöskään jääneet junnaamaan
paikoilleen, vaan hyvää ja takuuvarmaa viihdettä riitti alusta loppuun.
Elokuva ei myöskään ollut mitenkään erityisen väkivaltainen, vaikka
Tarantinon elokuvasta onkin kyse. Ainahan toki sotaelokuvassa
väkivaltaakin on, ja vaikka elokuvan väkivaltakuvaus oli erilaista kuin
"perinteisessä" sotaelokuvassa, ei väkivalta noussut samalla tavalla
pintaan kuin monissa muissa Tarantinon elokuvissa. Tässä elokuvassa
Tarantino todella pisti historiankirjat uusiksi, eikä se haitannut
tippaakaan. Itse asiassa sitä oikein huomasi jännittävänsä, selviääkö
natsijohto ensi-illasta elävänä. Vaikka elokuva kestikin yli kaksi ja
puoli tuntia, niin sitä tuskin huomasi, sillä tapahtumat vei mennessään
ja mielellään tätä olisi katsonut vieläkin kauemmin.
Jos dialogi ja tapahtumat olivat mahtavia, niin sitä olivat myös
elokuvan hahmot. Paras hahmo on ehdottomasti jo mainittu Hans Landa,
jota Christoph Waltz tulkitsee täydellisesti. Hänen hahmonsa on samaan
aikaan julma, mutta älykäs ja jopa hienostunut, joten häntä on ilo
katsella. Brad Pittin näyttelemä Aldo Raine on hauska hahmo hänkin,
pääosin (tarkoituksella) ylivedetyn aksentinsa vuoksi. Raine ei vain
murra englantia/italiaa hauskastii, vaan hän on myös muutenkin
mielenkiintoinen hahmo. Mélanie Laurentin roolisuoritus oli perusvahva,
mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen loistelias. Landan lisäksi myös
muut natsihahmot oli kuvattu onnistuneesti ja erityisen hauskasti aina
Goebbelsia ja Hitleriä myöten ja näiden kahden yhteiskohtaus sai
kunnolla nauramaan. Hitlerin kohdalla ehdottomasti repeilyttävin kohtaus
kuitenkin oli niinkin minimalistinen kohtaus kuin purkan pyytäminen
häntä vartioivilta sotilailta.
Oli Tarantinosta yleisesti mitä mieltä tahansa, Kunniattomat
paskiaiset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. En voi tietenkään
täysin taata, että elokuva olisi "kaikkien" mieleen, mutta hyvät
edellytyksen nautittavaan elokuvakokemukseen on kyllä olemassa. Itsekin
teki mieli katsoa elokuva heti uudestaan, sen verran hienosta elokuvasta
kuitenkin oli kyse.
Pisteitä: 4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti