Kunniattomat paskiaiset

Alkuperäinen nimi: Inglourious Basterds
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Brad Pitt, Mélanie Laurent, Christoph Waltz
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2009
Kesto: 153 min

- What the fuck are we supposed to do? 
- It looks like we're supposed to have a Nazi premiere.
- Like I said, what the fuck are we supposed to do?

 

Toisessa maailmansodassa natsien miehittämässä Ranskassa juutalaisen Shosannan (Mélanie Laurent) perhe tapetaan brutaalin, mutta älykkään natsin Hans Landan (Christoph Waltz) toimesta. Shosanna pääsee kuitenkin pakoon ja ryhtyy hoitamaan elokuvateatteria. Hän saa riesakseen sankarinatsin, josta Joseph Goebbels (Sylvester Groth) on tehnyt elokuvan ja tuon elokuvan ensi-ilta tullaan pitämään Shosannan elokuvateatterissa. Toisaalla luutnantti Aldo Rainen (Brad Pitt) johtama ryhmä Paskiaiset tappaa natseja ja skalpeeraa uhrit niin, että natsitkin heitä pelkäävät. Kun he kuulevat, että natsien sotajohto kokoontuu samaan elokuvateatteriin, he päättävät puuttua asiaan, eikä Shosannakaan ole sanonut vielä viimeistä sanaansa...

Quentin Tarantino on minusta ihan hyvä ohjaaja, mutta ei sen enempää. Herran tähän mennessä parhaallekin elokuvallekin Pulp Fictionille kykenin antamaan vain neljä tähteä ja myöhemmät elokuvat ovat olleet sitten heikompia. Tosin täytyy myöntää, että Reservoir Dogsin ja Jackie Brownin näkemisestä on sen verran aikaa, etten täysin muista, kuinka hyviä ne on, vaikka ensin mainitusta ainakin muistaakseni pidinkin. Niinpä en Kunniattomista paskiaisista kuullessani ollutkaan kovin innoissani, mutta kun tämä alkoi saada oikeastaan mediasta riippumatta lähinnä vain ylistäviä arvosteluja, niin olihan tämä käytävä katsomassa, ja täytyy myöntää: Kunniattomat paskiaiset on kuin onkin ehkä se paras Tarantinon elokuva, jopa Pulp Fictioniakin parempi.

Elokuva etenee luvuittain ja luvuissa seurataan niin Shosannaa, Paskiaisia kuin yleisemminkin Goebbelsin elokuvan ensi-iltavalmisteluja puolin ja toisin. Yksikään näistä luvuista ei kuitenkaan nouse toista ylemmäksi, vaan kaikki luvut ovat tasaisen vahvoja. Tähän vahvasti vaikuttaa elokuvan dialogi, joka on Tarantinolle tyypillisesti loistavaa läpi elokuvan. Varsinkin kohtauksissa, joissa oli Hans Landa, dialogi on suorastaan nerokasta. Tapahtumat ei myöskään jääneet junnaamaan paikoilleen, vaan hyvää ja takuuvarmaa viihdettä riitti alusta loppuun. Elokuva ei myöskään ollut mitenkään erityisen väkivaltainen, vaikka Tarantinon elokuvasta onkin kyse. Ainahan toki sotaelokuvassa väkivaltaakin on, ja vaikka elokuvan väkivaltakuvaus oli erilaista kuin "perinteisessä" sotaelokuvassa, ei väkivalta noussut samalla tavalla pintaan kuin monissa muissa Tarantinon elokuvissa. Tässä elokuvassa Tarantino todella pisti historiankirjat uusiksi, eikä se haitannut tippaakaan. Itse asiassa sitä oikein huomasi jännittävänsä, selviääkö natsijohto ensi-illasta elävänä. Vaikka elokuva kestikin yli kaksi ja puoli tuntia, niin sitä tuskin huomasi, sillä tapahtumat vei mennessään ja mielellään tätä olisi katsonut vieläkin kauemmin.

Jos dialogi ja tapahtumat olivat mahtavia, niin sitä olivat myös elokuvan hahmot. Paras hahmo on ehdottomasti jo mainittu Hans Landa, jota Christoph Waltz tulkitsee täydellisesti. Hänen hahmonsa on samaan aikaan julma, mutta älykäs ja jopa hienostunut, joten häntä on ilo katsella. Brad Pittin näyttelemä Aldo Raine on hauska hahmo hänkin, pääosin (tarkoituksella) ylivedetyn aksentinsa vuoksi. Raine ei vain murra englantia/italiaa hauskastii, vaan hän on myös muutenkin mielenkiintoinen hahmo. Mélanie Laurentin roolisuoritus oli perusvahva, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityisen loistelias. Landan lisäksi myös muut natsihahmot oli kuvattu onnistuneesti ja erityisen hauskasti aina Goebbelsia ja Hitleriä myöten ja näiden kahden yhteiskohtaus sai kunnolla nauramaan. Hitlerin kohdalla ehdottomasti repeilyttävin kohtaus kuitenkin oli niinkin minimalistinen kohtaus kuin purkan pyytäminen häntä vartioivilta sotilailta.

Oli Tarantinosta yleisesti mitä mieltä tahansa, Kunniattomat paskiaiset kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. En voi tietenkään täysin taata, että elokuva olisi "kaikkien" mieleen, mutta hyvät edellytyksen nautittavaan elokuvakokemukseen on kyllä olemassa. Itsekin teki mieli katsoa elokuva heti uudestaan, sen verran hienosta elokuvasta kuitenkin oli kyse.

Pisteitä: 4,5/5