sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Barbarella

Alkuperäinen nimi: Barbarella
Ohjaus: Roger Vadim
Käsikirjoitus: Terry Southern, Roger Vadim
Pääosissa: Jane Fonda, John Phillip Law, Anita Pallenberg
Valmistusmaa: Ranska, Italia
Ilmestymisvuosi: 1968
Kesto: 94 min

- And our password will be... Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.
- You mean the secret password is Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch?
- Exactly.
 
Barbarella (Jana Fonda) on kaukana tulevaisuudessa jonkinlainen avaruusagentti, joka saa tehtäväkseen mennä syrjäiselle planeetalle, jossa on kehitelty jotain aivan karmeaa: ASE! Samalla Barbarellan tulisi pelastaa sinne joutunut tohtori Durand-Durand (Milo O'Shea), mutta kun hän pääsee planeetalle, niin hän saa huomata, ettei kaikki olekaan ihan sitä, mitä hän on etukäteen kuvitellut...

Minulla on joskus hyviä syitä hommata leffoja. Esimerkiksi Barbarellan DVD:n hankin puhtaasti siitä syystä, että pidin sen etukannen kuvasta (vain tuo kuva). Ei pelkästään se, että tämä piirrostyyli miellyttää silmään, mutta yleensä samanhenkiset kannet ovat merkki hyvästä b-scifeilystä tai sitten hyvällä tavalla huonosta scifistä, tosin löytyyhän niitä aidosti huonojakin elokuvia. Barbarella kuuluu nimenomaan sarjaan hyvällä tavalla huono. Itse asiassa juuri sellainen elokuva, josta ei oikein tiedä, pitäisikö tämä haukkua ihan pystyyn vai kehua maasta taivaisiin. No, päätin sijoittaa tämän johonkin siihen keskivaiheille.

Tarina itsessään oli lopulta ihan kohtuullinen. Barbarella on ylväs sankari, joka lähtee valovuosien päähän pelastusoperaatiota suorittamaan. Ihan peruskauraa sinänsä siis... mutta kun kaikki muu siinä sivussa on niin naurettavan huonosti tehtyä, niin eipä sillä tarinalla niin väliä ole. Lavasteet ovat sitä taattua ö-luokkaa, eikä aidosti uskottavia lavasteita löytynyt mistään. Dialogi oli juuri niin huonoa, että se nauratti aidosti ja kylläpä ne jotkut tapahtumatkin saivat aikaan repeilyä niin ennen kuin jälkeenkin planeetalle laskeutuessa. Niinpä tätä ei voinut mitenkään jättää jumbopisteille, varsinkin kun musiikki, jotka toi mieleen paikoitellen NES-pelit, elokuvassa oli kyllä hyviä.

Tämä elokuvahan on selkeästi rakennettu Jane Fondan ympärille (no, olihan ohjaajakin Fondan vaimo) ja pääseepä hän nakuilemaan heti alkuteksteissä ja ainakin kerran myöhemminkin. Ehkä johtuu elokuvan laadusta, mutta jotenkin Fondalla ei tuntunutkaan välillä olevan muuta annettavaa kuin kehonsa; minkä tosiseikan tekijätkin ovat ilmeisesti huomanneet, sillä Fonda pääsee varsin estottomasti esittelemään kroppaansa niin vaatteet päällä kuin ilmankin. John Phillip Law Durand-Durandina oli vähän pahiksen stereotyyppi ja oikeastaan Anita Pallenberg oli ainoa, jonka näyttelijäsuoritus edes vähän säväytti.
Mutta joo, eipä ollut tämä elokuva mikään merkkiteos, mutta jos tämän katsomisesta jotain hyvää oli, niin ainakin sen, että nyt ainakin tiedän, mistä Duran Duran on ottanut nimensä.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti