torstai 20. elokuuta 2009

Project 1001, osa 43/1001: Batman

Alkuperäinen nimi: Batman
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Sam Hamm, Warren Skaaren
Pääosissa: Michael Keaton, Jack Nicholson, Kim Basinger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1989
Kesto: 121 min


- Don't kill me! Don't kill me, man! Don't kill me! Don't kill me, man!

- I'm not going to kill you. I want you to do me a favor. I want you to tell all your friends about me.
- What are you?
- I'm Batman.
 
Gotham Cityn taivaalle ilmestyy uusi synkkä hahmo: Batman (Michael Keaton), joka taistelee kaikin voimin kaupungin rikollisuutta vastaan, mutta kuka hän on? Siitä toimittajat Alexander Know (Robert Wuhl) ja Vicki Vale (Kim Basinger) yrittävät ottaa selvää ja jälkimmäinen näistä iskee silmänsä yksinelävään miljonääriin Bruce Wayneen. Batmanin yrittäessä puhdistaa kaupunkia rikollisuudesta kaupunki saa pian uuden superrikollisen Jokerin (Jack Nicholson), jonka hymy ei todellakaan tiedä hyvää...

Kaikista supersankareista pidän ehdottomasti eniten Batmanista, sillä hänessä ja hänen alter egossaan Bruce Waynessa on sellaista tietynlaista haavoittuvuutta, jollaista ei muilla supersankareilla ole. Lisäksi Batman on selvästi ihminen ja hänen apuvälineensä ihmisen tekemiä; ei ole radioaktiivisuudesta johtuvia tai avaruudesta tulleita voimia. Niinpä olen aina viihtynyt Batman-elokuvien parissa oli kyseessä sitten 1960-luvun, 1990-luvun , 2000-luvun tai nyt katsottavana ollut vuoden 1989 Batman. Näistä elokuvista eniten olen pitänyt tästä ja tätä seuranneista 1990-luvun Batmaneista.

Batmanin viimeisestä näkemisestä on kohta jo kymmenen vuotta aikaa, eikä muistikuvat siten tästä elokuvasta olleetkaan järin suuret, mutta muistin kyllä pitäneeni tästä aikalailla. Myönnän kyllä, että pelkäsin, että ajan hammas on purrut tätä elokuvaa, enkä osaisi enää nauttia tästä, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä Batman on edelleen, jos ei nyt ihan laatuteos, niin ainakin todella hyvä elokuva.

Tarina ja sen sivujuonteet olivat varsin mielenkiintoisia. Niin Batmanin tulemine tutuksi Gotham Cityn asukkaille, Batmanin ja Jokerin keskinäinen nahistelu kuin Vicki Valen ja Bruce Waynen suhteen kiemuratkin jaksoivat viihdyttää koko elokuvan ajan ja muodostivatkin kokonaisuuden, joka ei missään vaiheessa jäänyt tylsäksi, vaikka eipä vanginnutkaan ruudun eteen ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä kunnioitan liikaa supersankarien yksityisyyttä, mutta mielestäni Batmanin henkilöllisyyden paljastumisen Vicki Valelle olisi voitu jättää pois. Lisäksi Bruce Waynen taustat ohitettiin mielestäni turhan vähin maininnoin, mistä myös pieni miinus.

Kuvaus on synkkää, mutta ei liian synkkä minun makuuni, vaan juuri niin synkkä kuin Batmanilta sopiikin odottaa. Itse asiassa minulle tuli elokuvasta hyvin sarjakuvamainen kuvaus mieleen. Tällä en tarkoita sitä, että elokuva olisi uskollinen Batman-sarjakuville, sillä en tunne niitä voidakseni sanoa näin. Ei, tarkoitan tällä puhtaasti sitä, että lavastus oli kuin napattu sarjakuvaruuduista ja olen aika varma, että niin Tim Burton on halunnutkin lavastuksen hahmotettavan.

1960-luvun Batman hahmona oli (ainakin nykyvalossa katsottuna) aika koominen hahmo ja 2000-luvun Batman ehkä turhankin synkkä, mutta silti pidän myös niistä. Kuitenkin tämän ja jatko-osiensa tarjoama Batman on eniten mieleeni, sillä jos tämän elokuvan Batmania pitäisi jollakin sanalla kuvata, niin se olisi cool. Kun tämän elokuvan Batmanin yhdistää hyvään tarinaan ja sopivan synkkään ja sarjakuvamaiseen tarinaan, niin avot. Michael Keaton onnistui olemaan hyvä niin viileänä Batmanina kuin hieman nössön oloisena Bruce Waynenakin.

Nämä 1990-luvun vaihteen molemmin puolin tehdyt Batmanit olivat kuuluisia myös siitä, että ne houkuttelivat kunnon supertähtiä mukaansa, mistä jo tämä ensimmäinen "uusi" Batman on hyvä esimerkki. Keatonin lisäksi elokuvassa nähdään niin Kim Basinger kuin Jack Nicholsonkin. Kaikki kunnia toki Heath Ledgerille, joka teki mielestäni loistavan roolin Jokerina Yön ritarissa (enkä sano näin siksi, että kyseessä on kuollut näyttelijä), mutta kyllä minusta se kaikkein paras Jokeri löytyy tästä elokuvasta. Jack Nicholson nimittäin tulkitsee Jokeria ikimuistettavasti ja onkin ehdottomasti tämän elokuvan paras hahmo. Nicholsonin kyky esittää hieman vinksahtanutta nimittäin sopii paremmin kuin hyvin, kun Jokerin roolista on kyse.

Pisteitä: 4/5

PS. Tätä kirjoitettaessani löysin tiedon siitä, että ensimmäinen Batman-filmatisointi on tehty jo vuonna 1943. Tuo on NIIN saatava kokoelmiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti