Alkuperäinen nimi: Batman
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Sam Hamm, Warren Skaaren
Pääosissa: Michael Keaton, Jack Nicholson, Kim Basinger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1989
Kesto: 121 min
- Don't kill me! Don't kill me, man! Don't kill me! Don't kill me, man!
- I'm not going to kill you. I want you to do me a favor. I want you to tell all your friends about me.
- What are you?
- I'm Batman.
Gotham Cityn taivaalle ilmestyy uusi synkkä hahmo: Batman (Michael
Keaton), joka taistelee kaikin voimin kaupungin rikollisuutta vastaan,
mutta kuka hän on? Siitä toimittajat Alexander Know (Robert Wuhl) ja
Vicki Vale (Kim Basinger) yrittävät ottaa selvää ja jälkimmäinen näistä
iskee silmänsä yksinelävään miljonääriin Bruce Wayneen. Batmanin
yrittäessä puhdistaa kaupunkia rikollisuudesta kaupunki saa pian uuden
superrikollisen Jokerin (Jack Nicholson), jonka hymy ei todellakaan
tiedä hyvää...
Kaikista supersankareista pidän ehdottomasti eniten Batmanista, sillä
hänessä ja hänen alter egossaan Bruce Waynessa on sellaista
tietynlaista haavoittuvuutta, jollaista ei muilla supersankareilla ole.
Lisäksi Batman on selvästi ihminen ja hänen apuvälineensä ihmisen
tekemiä; ei ole radioaktiivisuudesta johtuvia tai avaruudesta tulleita
voimia. Niinpä olen aina viihtynyt Batman-elokuvien parissa oli kyseessä
sitten 1960-luvun, 1990-luvun , 2000-luvun tai nyt katsottavana ollut
vuoden 1989 Batman. Näistä elokuvista eniten olen pitänyt tästä ja tätä
seuranneista 1990-luvun Batmaneista.
Batmanin viimeisestä näkemisestä on kohta jo kymmenen vuotta
aikaa, eikä muistikuvat siten tästä elokuvasta olleetkaan järin suuret,
mutta muistin kyllä pitäneeni tästä aikalailla. Myönnän kyllä, että
pelkäsin, että ajan hammas on purrut tätä elokuvaa, enkä osaisi enää
nauttia tästä, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä Batman on
edelleen, jos ei nyt ihan laatuteos, niin ainakin todella hyvä elokuva.
Tarina ja sen sivujuonteet olivat varsin mielenkiintoisia. Niin
Batmanin tulemine tutuksi Gotham Cityn asukkaille, Batmanin ja Jokerin
keskinäinen nahistelu kuin Vicki Valen ja Bruce Waynen suhteen
kiemuratkin jaksoivat viihdyttää koko elokuvan ajan ja muodostivatkin
kokonaisuuden, joka ei missään vaiheessa jäänyt tylsäksi, vaikka eipä
vanginnutkaan ruudun eteen ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä
kunnioitan liikaa supersankarien yksityisyyttä, mutta mielestäni
Batmanin henkilöllisyyden paljastumisen Vicki Valelle olisi voitu jättää
pois. Lisäksi Bruce Waynen taustat ohitettiin mielestäni turhan vähin
maininnoin, mistä myös pieni miinus.
Kuvaus on synkkää, mutta ei liian synkkä minun makuuni, vaan juuri
niin synkkä kuin Batmanilta sopiikin odottaa. Itse asiassa minulle tuli
elokuvasta hyvin sarjakuvamainen kuvaus mieleen. Tällä en tarkoita sitä,
että elokuva olisi uskollinen Batman-sarjakuville, sillä en tunne niitä
voidakseni sanoa näin. Ei, tarkoitan tällä puhtaasti sitä, että
lavastus oli kuin napattu sarjakuvaruuduista ja olen aika varma, että
niin Tim Burton on halunnutkin lavastuksen hahmotettavan.
1960-luvun Batman hahmona oli (ainakin nykyvalossa katsottuna) aika
koominen hahmo ja 2000-luvun Batman ehkä turhankin synkkä, mutta silti
pidän myös niistä. Kuitenkin tämän ja jatko-osiensa tarjoama Batman on
eniten mieleeni, sillä jos tämän elokuvan Batmania pitäisi jollakin
sanalla kuvata, niin se olisi cool. Kun tämän elokuvan Batmanin
yhdistää hyvään tarinaan ja sopivan synkkään ja sarjakuvamaiseen
tarinaan, niin avot. Michael Keaton onnistui olemaan hyvä niin viileänä
Batmanina kuin hieman nössön oloisena Bruce Waynenakin.
Nämä 1990-luvun vaihteen molemmin puolin tehdyt Batmanit olivat
kuuluisia myös siitä, että ne houkuttelivat kunnon supertähtiä mukaansa,
mistä jo tämä ensimmäinen "uusi" Batman on hyvä esimerkki. Keatonin
lisäksi elokuvassa nähdään niin Kim Basinger kuin Jack Nicholsonkin.
Kaikki kunnia toki Heath Ledgerille, joka teki mielestäni loistavan
roolin Jokerina Yön ritarissa (enkä sano näin siksi, että
kyseessä on kuollut näyttelijä), mutta kyllä minusta se kaikkein paras
Jokeri löytyy tästä elokuvasta. Jack Nicholson nimittäin tulkitsee
Jokeria ikimuistettavasti ja onkin ehdottomasti tämän elokuvan paras
hahmo. Nicholsonin kyky esittää hieman vinksahtanutta nimittäin sopii
paremmin kuin hyvin, kun Jokerin roolista on kyse.
Pisteitä: 4/5
PS. Tätä kirjoitettaessani löysin tiedon siitä, että ensimmäinen
Batman-filmatisointi on tehty jo vuonna 1943. Tuo on NIIN saatava
kokoelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti