Alkuperäinen nimi: Ghostbusters
Ohjaus: Ivan Reitman
Käsikirjoitus: Dan Aykroyd, Harold Ramis, Rick Moranis
Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984
Kesto: 101 min
- Where do these stairs go?
- They go up.
Kirjastossa tapahtuu outoja asioita ja tohtorit Peter Venkman (Bill
Murray), Raymond Stantz (Dan Aykroyd) ja Egon Spengler (Harold Ramis)
lähtevät ottamaan asiasta selvää. He törmäävät kummitukseen, joka ajaa
heidät tiehensa. Tästä he saavat intoa perustaa oma haamuja metsästävän
yrityksen, varsinkin kun yliopisto lakkauttaa heidän määrärahansa.
Ghostbusters-yrityksen alku on aika takkuista, kun asiakkaita ei tahdo
riittää, mutta kun erään Dana Barretin (Sigourney Weaver) jääkaapissa
pistää esiin muinainen jumalolento, alkaa kummituksia tulla esiin sieltä
täältä...
Olen arvioinut nyt kuukauden WANHAna katsomani Ghostbusters - Haamujengin jo aiemmin,
mutta tämä toinen arvio on eräänlainen Project 1001 -päivitys siihen.
Ensimmäisen kerran tämän katsoessani annoin tälle elokuvalle 3 pistettä,
enkä nyt tällä toisellakaan kerralla voi antaa enempää, vaikka alussa
jopa tuntui kolmen ja puolen pisteen elokuvalta.
Elokuva nimittäin alkaa minusta mainiosti ja tähän vaikutti paljon
Peter Venkmanin hyvin skeptinen asenne. Myös Ghostbustersin perustaminen
on ihan hauskaa katsottavaa, kuten myös ne ensimmäiset aavetapaukset
(pääosin siksi, että taustalla soi Ghostbusters-tunnusmusiikki), mutta
sitten kun päästään tähän Gatekeeper-Keymaster -vaiheeseen, niin
jotenkin elokuvasta katoaa se suurin mielenkiinto. Oikeasti tämän
Gozerin kukistamisvaihe ei jaksa täysin innostaa, vaikka joitain
nokkelia sananvaihtoja tämänkin aikana nähtiin. Stay Puft Marshmallow
Man on ehdottomasti aika unohtumaton ilmestys. Joka tapauksessa on
sanottava, että ehdottomasti parasta koko elokuvassa on jo mainittu
Ghostbusters-tunnari.
Ei sillä, on elokuvassa muutakin hyvää... nimittäin Bill Murray.
Vaikkeivät Aykroyd tai Ramis huonoja ole, niin kyllä Murray on se, joka
tekee tästä elokuvasta näinkin hyvän. Hän on (jälleen kerran) aivan
loistava roolissaan ja hän pitää tätä elokuvaa koossa loppuun asti.
Sigourney Weaverkin on hyvä, mutta en voinut välttyä pieniltä
Ripley-viboilta.
Onhan tämä ihan pikkukiva komedia, mutta en minä ihan täysin ymmärrä tämän löytymistä 1001 elokuvaa
-kirjasta. Suuria elokuvallisia ansioita en tästä elokuvasta löytänyt,
joten ainoaksi selitykseksi jäänee elokuvan menestyminen lippukassoilla.
Pisteitä: 3/5
PS. Tämä on nyt ensimmäinen elokuva, jonka arvostelin nyt
toistamiseen, eikä tämä viimeiseksi jää. Toisen arvostelun saavat vielä
ainakin Naisia hermoromahduksen partaalla, Uhrilampaat sekä jokunen
Hitchcock. Syynä tähän on tietenkin se, että kaikki nämä elokuvat on
arvosteltu ennen viime joulua eli toisin sanoen ennen kuin olin
hommannut itselleni 1001 elokuvaa -kirjaa ja kaikki nämä elokuvat
löytyvät kyseisestä kirjasta. Näin jälkiviisaana sanottuna olisin
silloin kirjan saamisen aikoihin voinut tietenkin käydä läpi kaikki
arvostelemani elokuvat läpi ja lisätä Project 1001 -merkinnän jo silloin
otsikoihin, jolloin ne katsotut 1001-leffat olisivat olleet
katsomisjärjestyksessä, mutta kun ei tullut tehtyä, niin minkäs teet. Ei
puhettakaan, että vasta nyt olisin lisännyt tuon "Project 1001, osa
42/1001:" -merkinnän, kun vasta sen jälkeen (aikajanalla) olisi tulleet
osat 1-41. Uudelleenarvioinnin puolesta puhuu kuitenkin se, että olin
päättänyt yrittää katsoa kaikki 1001 elokuvaa -kirjan elokuvat
nimenomaan kirjan omistamisen aikana. Niin ja kun kuitenkin vielä viime
vuoden arvostelut olivat selvästi vielä etsimässä sitä oikeaa muotoaan,
niin minulle itselleni on ihan kiva nähdä, että kuinka paljon uusi
arvostelu poikkeaa siitä vanhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti