maanantai 3. elokuuta 2009

Frankenström

Alkuperäinen nimi: Frankenström
Ohjaus: Markus Staaf
Käsikirjoitus: Markus Staaf, Aki Hahto
Pääosissa: Niklas Österholm, Aki Hahto, Esa Uusimaa
Valmistusmaa: Suomi

Ilmestymisvuosi: 2001

- Mitä me nyt tehään?
- No, en mä nyt voi tietää vittu mitä tehään. Soitetaan vittu ambulanssi tai jotain. 

Vihtori Frankenströmillä (Niklas Österholm) on syntymäpäivä, joten hänen ystävänsä Teemu ja Aleksi (Aki Hahto ja Esa Uusimaa) ovat tulleet Vihtorin luokse juhlimaan sitä. Kaljaa ja huumeita kuluu ja Vihtori-parka ottaa yliannostuksen. Teemu ja Aleksi menevät paniikkiin, mutta keksivät viedä tämän ystävänsä Aapo Lovecraftin (Marko Perälä) luo, joka saa herätettyä Vihtorin henkiin. Henkiinherätyksestä ei kuitenkaan kaikki mene ihan putkeen, sillä Aapo sattui vahingossa syömään palan Vihtorin aivoista...

En enää muista, miten törmäsin tähän elokuvaan ensimmäisen kerran, mutta kun tämän olemassaolon sisäistin, tiesin, että tämä elokuva on saatava kokoelmiin ja pienten vaikeuksien jälkeen sainkin tämän käsiini. Frankenström on suomalaista indie-kauhua, jota ei todellakaan kannata lähteä otsa rypyssä katsomaan, sillä siten menettää elokuvasta sen parhaan tehon ja jos totta puhutaan, niin en minä tätä itse ihan kauhuksi ehkä lähtisi luokittelemaan, eikä tätä oikein voi arvostella perusleffan asteikolla.

Elokuva oli niin amatöörikamaa kuin elokuva voi olla, mutta todella viihdyttävää sellaista. Kauhua tässä ei ole juuri nimeksikään, vaikka kauhuaineksia toki onkin viljelty siellä täällä. Kyllä tämä enemmän komediaksi pitäisi luokitella, sillä elokuvan aikana todella näki, että se oli tarkoitettu otettavaksi pilke silmäkulmassa. Mukana oli kauhun ja komedian lisäksi toki myös toimintakohtauksia ja nähtiinpä elokuvassa myös hyvin hellyyttävä rakastelukohtaus. Tarina oli taattua ö-luokkaa, josta ei voinut todellakaan teitää, mihin suuntaan elokuva oli oikein menossa, mutta joka onnistui kuitenkin viihdyttämään. Mahtui elokuvaan jonkin verran huonoakin, nimittäin lopun ammuskelu meni vähän turhan pitkäksi, eikä muutenkaan jaksanut kiinnostaa. Viitteitä muihin elokuviin oli useita, muun muassa Pulp Fictioniin ja Matrixiin.

Näyttelijät oli samaa amatööritasoa kuin itse elokuvakin, joten heistä on sinänsä paha lähteä sanomaan mitään. Olivat kuitenkin juuri niin viihdyttäviä kuin tällaiselta elokuvalta voi odottaa, joten valittamista ei juuri jäänyt. Välillä näytelijöiden repliikit tahtoivat hukkua taustameluun tai muuten vaan ne oli lausuttu epäselvästi.

Frankenström oli piristävää vaihtelua perus-ammattitaidolla tehtyihin elokuviin, mutta eipä näitä nyt niin usein okein viitsi katsoa. Kuitenkin täytyy sanoa, että Frankenström herätti mielenkiinnon suomalaisiin indie-leffoihin, ja ainakin Bad Egg Filmsin toinen elokuva Bugi Fiction pitää jossain vaiheessa hankkia.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti