maanantai 17. elokuuta 2009

Child's Play 3

Alkuperäinen nimi: Child's Play 3
Ohjaus: Jack Bender
Käsikirjoitus: Don Mancini
Pääosissa: Justin Whalin, Perrey Reeves, Jeremy Sylvers
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1991
Kesto: 85 min

- Barclay was right. You're not a good guy.
- Sorry, kid, you got me. I'm bad.
 
On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun tapaus Chucky sai Pay Pal -leluyhtiön polvilleen. Nyt monen vuoden tauon jälkeen Good Guy -nuken valmistus alkaa taas, mutta materiaalina käytetään vanhoja nukkeja, mikä takaa Chuckyn uudelleensynnyn. Hän lähetyttää itsensä Andylle (Justin Whalin), joka on päässyt sotakouluun, mutta päätyykin nuorelle Tylerille (Jeremy Sylvers). Chucky tajuaakin, ettei tarvitsekaan Andya, sillä nyt Tyler on nähnyt elävän Chuckyn ensimmäisenä uudessa nukkekehossaan...

Child's Play -elokuvien sarjan katsomisen toistaiseksi päättävä Child's Play 3 on tähän astisista elokuvista ehkä juuri ja juuri se heikoin. Ei tämä hirveästi kahdelle ensimmäiselle elokuvalle häviä, mutta vähän kuitenkin. Kyllä mä luulen, että elokuvasarjan ystäville tämäkin maistuu ihan hyvältä, mutta itse en saanut tästä ihan kaikkea irti. Mainittakoon nyt vielä se, että pohdin pitkään, antaisinko tälle elokuvalle puoli pistettä enemmän, mutta jäi nyt antamatta.

Jos lähetään liikkeelle elokuvan suurimmasta ongelmasta: Chucky ja Tyler. Chucky tajuaa, että Tyler on ensimmäinen, joka on nähnyt hänen elävän uudessa kehossaan, minkä vuoksi Chucky yrittää ottaa haltuunsa Tylerin ruumiin. Motiivit ovat tyystin väärät, sillä todellisuudessahan Chuckyn näki ensimmäisenä lelufirman johtaja. Muuten tarina sitten tapaileekin samoja polkuja kuin aiemmat osat, mikä nyt tosiaan nyt Andy on se kahdeksan vuotta vanhempi ja nyt ollaan sotakoulussa. Tämä jälkimmäinen seikka sitten takaa sen, että elokuvassa riittää kovaa kuria, mutta myös taisteluharjoituksia (lipunryöstön muodossa), mikä antaa Chuckylle uutta maastoa tallattavaksi. Chuckyn toilailut menivät välillä naurettavuuksien puolelle, mutta noin pääosin kuitenkin ihan kivaa menoa. Se, että Chuckyn manaus keskeytyi aina ennen aikojaan, oli kyllä kaikkea muuta kuin yllättävää ja siten hieman ärsyttävääkin. Loppukohtaukselle oli löydetty jälleen kerran mielenkiintoiset puitteet.

Näyttelijät olivat ihan mukiinmeneviä. Vaikka Andy hahmona olikin tässä elokuvassa epäuskottavan oloinen, niin se johtui enemmän käsikirjoituksesta kuin Justin Whalinista itsestään. Jeremy Sylvers oli selvästi aiemmissa osissa nähtyä Alex Vincentiä moni-ilmeisempi ja siten parempi. Noin kokonaisuudessaan elokuvassa oli ehkä hivenen liikaa kliseisen oloisia hahmoja.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti