Alkuperäinen nimi: Batman Forever
Ohjaus: Joel Schumacher
Käsikirjoitus: Lee Batchler, Janet Scott Batcler, Akiva Goldman
Pääosissa: Val Kilmer, Tommy Lee Jones, Jim Carrey
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 117 min
- I'm afraid Master Dick has... gone traveling.
- He ran away?
- Actually, he took the car.
- He boosted the Jag?
- Not the Jaguar. The other car.
- The Bentley?
- No, sir. The other car.
Kaksinaama (Tommy Lee Jones) terrorisoi joukkoineen Gotham Cityä ja
yrittää saada Batmania (Val Kilmer) hengiltä. Kaksinaamaa jahdatessa
Batman tutustuu psykologi Chase Meredithiin (Nicole Kidman), joka ei saa
Batmania mielestään. Samaan aikaan Bruce Waynen firmassa työskentelevä
Edward Nygma (Jim Carrey) kehittelee jonkin sortin
aivomanipulaatiolaitetta, mutta Bruce Wayne torppaa idean
mielipuolisena. Nygma suuttuu Waynelle ja haluaa kostaa, joten hän luo
itselleen uuden identiteetin, Arvuuttajan, joka lyöttäytyy yhteen
Kaksinaaman kanssa saadakseen Batmanin hengiltä, mutta he eivät ole
ottaneet huomioon, että nyt myös Batmanilla on sidekick, perheensä
Kaksinaaman vuoksi menettänyt Dick Grayson, josta ennen pitkää tulee
Robin...
Tim Burton on siirtynyt nyt kokonaan tuottajaksi ja Joel Schumacher
on istunut ohjaajan pallille. Tämä ratkaisu osoittautuu varsin hyväksi
ratkaisuksi, sillä minusta Batman Forever on Batman-elokuvien aatelia ja mielestäni ehkä jopa se kaikkien aikojen paras Batman-elokuva.
Elokuva on varsin monitahoinen, mutta toisin kuin edeltäjässään, tämä
ei haittaa lainkaan, vaan eri sivupolkuja seuraa vain ilokseen.
Arvuuttajan ja Kaksinaama vaiheita jaksaa katsoa läpi elokuvan, eikä
Bruce Waynen/Batmanin ja tohtori Chase Meredithin keskinäisen suhteen
edistyminen tuntunut millään lailla imelältä. No, ehkä koko Robin-kuvio
käydään läpi vähän turhan heiveröisesti, mutta noin muuten tarina oli
kyllä huippuluokkaa, eikä käynyt tylsäksi missään vaiheessa, vaan
elokuva oli nautittava kokemus oikeastaan alusta loppuun asti. No, jätti
elokuva kyllä sellaisen kysymyksen ilmaan, että mistä Kaksinaamalle
riitti niitä apureita oikein, kun iso joukko apureita räjähtää autojensa
mukana, mutta se ei vain näy missään.
Vaikka Batman Forever mielletäänkin kolmanneksi uudeksi Batmaniksi,
niin yhtä synkkä tapaus tämä ei ole kuin edeltäjänsä. Itse asiassa
tuntui, kuin elokuvan todelliset esikuvat olisi löytynyt 60-luvun
Batmaneista ottaen niistä ne parhaat ominaisuudet ja lisäten vielä vähän
lisää omia juttujaan. Ei sillä, lavastus oli edellisten Batmanien
tavoin varsin sarjakuvamaista, mutta nytkin jollain tavalla värikkäämpää
(ja parempaa) kuin aiemmissa Batmaneissa. Kuvauksesta ja kaikesta
oikeastaan tuntui huokuvan se, että tekijöillä on ollut oikeasti hauskaa
tätä tehdessään ja ainakin minä oikeasti haluaisin nähdä tämän elokuvan
pieleen menneet otokset ja miksei vaikka sen making ofinkin.
Jos viihdytti tarina paljon, niin eipä minulla juuri jäänyt
valittamista elokuvan musiikeistakaan. En ole soundtrackien suuri
ystävä, mutta niitä parhaimpia soundtrackeja kyllä keräilen pikku hiljaa
hyllyyni ja Batman Foreverin soundtrack on ehdottomasti
hankintalistalla. Niin Sealin Kiss from the rose kuin myös U2:n Hold Me Thrill Me Kiss Me Kiss Me
on molemmat aivan loistavia kappaleita. Tuo U2:n kappale oli
ensimmäinen, jonka kuulin bändiltä ja kun sitten kuulin myöhemmin bändin
muita kappaleita, olin pettynyt, kun ne eivät olleet yhtä repäiseviä
kappaleita kuin edellä mainittu laulu.
Val Kilmer oli ihan hyvä valinta Batmaniksi, vaikkei omaakaan ihan
yhtä suurta karismaa kuin Michael Keaton aiemmissa Batmaneissa. Myös
Nicole Kidman oli vakuuttava, mutta elokuvan todelliset tähdet löytyvät
pahisten puolelta. Kaksinaama ja Arvuuttaja eivät ole ehkä
Batman-universumissa ne kaikkein parhaimmat konnat, mutta Tommy Lee
Jones ja Jim Carrey saavat ne tuntumaan sellaisilta. Varsinkin Jim
Carrey on Arvuuttajana aivan yliveto ja melkein varastaakin koko shown.
Hänen liikehtimensä, elehtiminen, ilmeensä ja repliikit ovat vain
todellakin puoleensavetäviä ominaisuuksia ja tätä kaikkea vain paransi
entisestään Arvuuttajan puku, joka sopi Carreylle kuin valettu. Chris
O'Donnel Robinia olikin sitten vähän tavanomaisempi tapaus.
Tiedän, että varsinkin Tim Burtonin Batmanien ystävät suorastaan
vihaavat tätä elokuvaa, mutta allekirjoittaneelle tämä kelpasi paremmin
kuin hyvin ja itse asiassa Batman Forever lähenteli niin täydellistä
viihdepakettia, että oksat pois.
Pisteitä: 4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti