lauantai 22. elokuuta 2009

Batman Forever

Alkuperäinen nimi: Batman Forever
Ohjaus: Joel Schumacher
Käsikirjoitus: Lee Batchler, Janet Scott Batcler, Akiva Goldman
Pääosissa: Val Kilmer, Tommy Lee Jones, Jim Carrey
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 117 min


- I'm afraid Master Dick has... gone traveling.

- He ran away?
- Actually, he took the car.
- He boosted the Jag?
- Not the Jaguar. The other car.
- The Bentley?
- No, sir. The other car.
 
Kaksinaama (Tommy Lee Jones) terrorisoi joukkoineen Gotham Cityä ja yrittää saada Batmania (Val Kilmer) hengiltä. Kaksinaamaa jahdatessa Batman tutustuu psykologi Chase Meredithiin (Nicole Kidman), joka ei saa Batmania mielestään. Samaan aikaan Bruce Waynen firmassa työskentelevä Edward Nygma (Jim Carrey) kehittelee jonkin sortin aivomanipulaatiolaitetta, mutta Bruce Wayne torppaa idean mielipuolisena. Nygma suuttuu Waynelle ja haluaa kostaa, joten hän luo itselleen uuden identiteetin, Arvuuttajan, joka lyöttäytyy yhteen Kaksinaaman kanssa saadakseen Batmanin hengiltä, mutta he eivät ole ottaneet huomioon, että nyt myös Batmanilla on sidekick, perheensä Kaksinaaman vuoksi menettänyt Dick Grayson, josta ennen pitkää tulee Robin...

Tim Burton on siirtynyt nyt kokonaan tuottajaksi ja Joel Schumacher on istunut ohjaajan pallille. Tämä ratkaisu osoittautuu varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä minusta Batman Forever on Batman-elokuvien aatelia ja mielestäni ehkä jopa se kaikkien aikojen paras Batman-elokuva.

Elokuva on varsin monitahoinen, mutta toisin kuin edeltäjässään, tämä ei haittaa lainkaan, vaan eri sivupolkuja seuraa vain ilokseen. Arvuuttajan ja Kaksinaama vaiheita jaksaa katsoa läpi elokuvan, eikä Bruce Waynen/Batmanin ja tohtori Chase Meredithin keskinäisen suhteen edistyminen tuntunut millään lailla imelältä. No, ehkä koko Robin-kuvio käydään läpi vähän turhan heiveröisesti, mutta noin muuten tarina oli kyllä huippuluokkaa, eikä käynyt tylsäksi missään vaiheessa, vaan elokuva oli nautittava kokemus oikeastaan alusta loppuun asti. No, jätti elokuva kyllä sellaisen kysymyksen ilmaan, että mistä Kaksinaamalle riitti niitä apureita oikein, kun iso joukko apureita räjähtää autojensa mukana, mutta se ei vain näy missään.

Vaikka Batman Forever mielletäänkin kolmanneksi uudeksi Batmaniksi, niin yhtä synkkä tapaus tämä ei ole kuin edeltäjänsä. Itse asiassa tuntui, kuin elokuvan todelliset esikuvat olisi löytynyt 60-luvun Batmaneista ottaen niistä ne parhaat ominaisuudet ja lisäten vielä vähän lisää omia juttujaan. Ei sillä, lavastus oli edellisten Batmanien tavoin varsin sarjakuvamaista, mutta nytkin jollain tavalla värikkäämpää (ja parempaa) kuin aiemmissa Batmaneissa. Kuvauksesta ja kaikesta oikeastaan tuntui huokuvan se, että tekijöillä on ollut oikeasti hauskaa tätä tehdessään ja ainakin minä oikeasti haluaisin nähdä tämän elokuvan pieleen menneet otokset ja miksei vaikka sen making ofinkin.

Jos viihdytti tarina paljon, niin eipä minulla juuri jäänyt valittamista elokuvan musiikeistakaan. En ole soundtrackien suuri ystävä, mutta niitä parhaimpia soundtrackeja kyllä keräilen pikku hiljaa hyllyyni ja Batman Foreverin soundtrack on ehdottomasti hankintalistalla. Niin Sealin Kiss from the rose kuin myös U2:n Hold Me Thrill Me Kiss Me Kiss Me on molemmat aivan loistavia kappaleita. Tuo U2:n kappale oli ensimmäinen, jonka kuulin bändiltä ja kun sitten kuulin myöhemmin bändin muita kappaleita, olin pettynyt, kun ne eivät olleet yhtä repäiseviä kappaleita kuin edellä mainittu laulu.

Val Kilmer oli ihan hyvä valinta Batmaniksi, vaikkei omaakaan ihan yhtä suurta karismaa kuin Michael Keaton aiemmissa Batmaneissa. Myös Nicole Kidman oli vakuuttava, mutta elokuvan todelliset tähdet löytyvät pahisten puolelta. Kaksinaama ja Arvuuttaja eivät ole ehkä Batman-universumissa ne kaikkein parhaimmat konnat, mutta Tommy Lee Jones ja Jim Carrey saavat ne tuntumaan sellaisilta. Varsinkin Jim Carrey on Arvuuttajana aivan yliveto ja melkein varastaakin koko shown. Hänen liikehtimensä, elehtiminen, ilmeensä ja repliikit ovat vain todellakin puoleensavetäviä ominaisuuksia ja tätä kaikkea vain paransi entisestään Arvuuttajan puku, joka sopi Carreylle kuin valettu. Chris O'Donnel Robinia olikin sitten vähän tavanomaisempi tapaus.

Tiedän, että varsinkin Tim Burtonin Batmanien ystävät suorastaan vihaavat tätä elokuvaa, mutta allekirjoittaneelle tämä kelpasi paremmin kuin hyvin ja itse asiassa Batman Forever lähenteli niin täydellistä viihdepakettia, että oksat pois.

Pisteitä: 4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti