tiistai 25. elokuuta 2009

24 - 2. kausi

Alkuperäinen nimi: 24 - Season 2
Ohjaus: Jon Cassar, James Whitmore Jr., Rodney Carters ym.
Käsikirjoitus: Joel Surnow, Michael Loceff, Howard Gordon ym.
Pääosissa: Kiefer Sutherland, Sarah Wynte, Elisha Cuthbert ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2003


- Right now you are the best chance we have of intercepting that nuclear weapon. I suggest you do your job. - I'll do my job! You people better start doing yours! 

 
On kulunut vuosi aika siitä, kun Nina Myers (Sarah Clarke) tappoi Jack Bauerin (Kiefer Sutherland) vaimon Terin. Bauer on vetäytynyt pois CTU:sta ja tyttärensä Kim (Elisha Cuthbert) ei pysty katsomaan isäänsä ilman muistutusta äitinsä kuolemasta ja niinpä hän asuukin Mathesoneilla, joiden lasta Megania (Skye McCole Bartusiak) hän hoitaa. Kimille selviää, että Meganin isä Gary (Billy Burke) pahoinpitelee niin vaimoaan kuin Meganiakin ja tekee kaikkensa suojellakseen Megania. Samaan aikaan Bauer kutsutaan takaisin hommiin, kun presidentti David Palmer (Dennis Haysbert) saa tietää terroristien aikeista räjäyttää ydinpommi Los Angelesissa. Kuka on tämän kaiken takana ja minkä vuoksi ja kuka on auttanut terroristeja saamaan tietoa CTU:n Los Angelesin toimistosta, jota myös uhataan terrori-iskulla?

Minulla oli joitakin tv-sarjoja katseluvuorossa ennen tätä, mutta koska Big Brother painaa päälle ja koska halusin kuitenkin katsoa tämän toisenkin kauden niin yhteen putkeen kuin minulla oli mahdollisuus (aloitin kyllä jo sunnuntai-iltana), niin oli ohitettava nuo muut, jotta saisin kunnolla keskittyä tähän ennen Big Brotheria. Noita muita voikin sitten katsoa pienempinä annoksina. Tämä 24:n toinen kausi oli lähestulkoon yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinenkin kausi, vaikka suvantovaiheita tähänkin vähän mahtui.

Juoni oli jälleen kerran kiinnostavuusasteeltaan lähestulkoon täysi kymppi. Okei, Los Angelesia uhataan terrori-iskulla, mutta miten tämän selvittelyä jaksaa seurata 24:n tunnin ajan? No, täytyy sanoa, että melkoisen hyvin, vaikka kauden loppupuoliskolla jo pikku hiljaa keskitytäänkin ydinpommin olemassaolon aiheuttamiin jälkiseurauksiin, mutta yhtälailla tämä loppupuoliskokin oli kovin maukasta katseltavaa. Itse asiassa kun tarkemmin ajattelee, niin alku on melko tavallista jännittävän tunnelman luontia, kun katsojaa johdatellaan sinne tänne. Sitten taas loppupuolella jännitys on suorastaan käsinkosketeltavaa, kun tietää, että homman pitäisi päättyä pian, mutta ei tiedä miten. Olen nähnyt tätä sarjaa ilmeisesti viidennelle tuotantokaudelle asti, joten tiesin, että David Palmer selviytyy lopun "kukkulan kuningas -leikistä" voittajana ja tietenkin tiesin Bauerin selviävän kuten myös taustatiiminsä, mutta silti viimeiset neljä jaksoa oli todella piinaavan jännittävää seurattavaa ja oikein manasin sitä, että miksi aika kuluu niin hitaasti. En siis muistanut, mitä kaikkea tässä oli tapahtumassa, joten minun oli loppuvaiheessa hyvinkin vaikea pysyä nahoissani. Toisin sanoen tälläkin kaudella olivat kyllä onnistuneet tehtävässään paremmin paremmin kuin hyvin. Kaikki itse ydinpommiin liittyvät sivujuonteet olivat todella mielenkiintoisia niin Bauerin, presidentti Palmerin kuin myös terroristien ja vehkeilijöidenkin näkökulmasta katsottuna ja vähän väliä esiin tulevat yllätykset ja (useimmat) uudet henkilöt vain paransivat tätä entisestään.

Tosin, koko tämä Kim&Megan -juonikuvio oli vähän tylsä, kun sillä ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä kauden varsinaisten juonikuvioiden kanssa, vaan oli lähestulkoon täysin irrallinen ja siten ei yhtä mielenkiintoinen kuin päätarina. Muistin etukäteen kyllä, että tässä oli jokin kissa ja hiiri -leikki menossa, mutta en sen enempää, joten siinä mielessä tässäkin kyllä riitti seurattavaa, mutta vähän tuntui siltä, että koko juonikuvio oli ympätty mukaan vain, koska haluttiin pitää Elisha Cuthbert mukana sarjassa.

Taisin mainita tässä edellisen kauden ketjussakin, mutta minua oikeasti hämää se, kun tämä ei ole aidosti reaaliaikainen. Ei, minua ei haittaa mainoskatkot lainkaan, sillä niiden mukanaolo on täysin ymmärrettävää, mutta kun ensimmäisen mainoskatkon alkaessa kello näyttää esim. 12 minuuttia, niin siinä vaiheessa oikeasti (dvd-soittimen kellon mukaan) on mennyt vasta 11 minuuttia ja rapiat... ja tähän aikaan sisältyy myös alun puolitoistaminuuttinen kooste, joten oikeastaan ennen ensimmäistä mainoskatkoa on mennyt edellä mainitun esimerkkiajan tapauksessa ehkä 10 minuuttia.

Mitä tulee sitten näyttelijöihin, niin Kiefer Sutherland tuntuu edelleenkin aivan nappivalinnalta Jack Baueriksi ja hänen näyttelemisensä sopii paremmin kuin hyvin Jack Bauerin hahmoon. Elisha Cuthbert on myös hyvä, mutta kuten sanoin, hänen roolinsa tällä kaudella oli aika väkinäinen, vaikka riittävän uskottavasti hommansa suorittikin. Myös CTU:n ydintiimiä näytelleet suoriutuivat hommistaan kunnialla ja tällä kaudella mukaan tulikin minun kaikkien aikojen "Bauerin apuri" -suosikkini eli Michelle Dressleriä näytellyt Reyko Aylesworth. Sivuosissa nähtiin kauden mittaan muun muassa OC:stä tuttu Alan Dale sekä Saw-elokuvista tuttu Tobin Bell.

Pisteitä: 4/5

lauantai 22. elokuuta 2009

Batman Forever

Alkuperäinen nimi: Batman Forever
Ohjaus: Joel Schumacher
Käsikirjoitus: Lee Batchler, Janet Scott Batcler, Akiva Goldman
Pääosissa: Val Kilmer, Tommy Lee Jones, Jim Carrey
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 117 min


- I'm afraid Master Dick has... gone traveling.

- He ran away?
- Actually, he took the car.
- He boosted the Jag?
- Not the Jaguar. The other car.
- The Bentley?
- No, sir. The other car.
 
Kaksinaama (Tommy Lee Jones) terrorisoi joukkoineen Gotham Cityä ja yrittää saada Batmania (Val Kilmer) hengiltä. Kaksinaamaa jahdatessa Batman tutustuu psykologi Chase Meredithiin (Nicole Kidman), joka ei saa Batmania mielestään. Samaan aikaan Bruce Waynen firmassa työskentelevä Edward Nygma (Jim Carrey) kehittelee jonkin sortin aivomanipulaatiolaitetta, mutta Bruce Wayne torppaa idean mielipuolisena. Nygma suuttuu Waynelle ja haluaa kostaa, joten hän luo itselleen uuden identiteetin, Arvuuttajan, joka lyöttäytyy yhteen Kaksinaaman kanssa saadakseen Batmanin hengiltä, mutta he eivät ole ottaneet huomioon, että nyt myös Batmanilla on sidekick, perheensä Kaksinaaman vuoksi menettänyt Dick Grayson, josta ennen pitkää tulee Robin...

Tim Burton on siirtynyt nyt kokonaan tuottajaksi ja Joel Schumacher on istunut ohjaajan pallille. Tämä ratkaisu osoittautuu varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä minusta Batman Forever on Batman-elokuvien aatelia ja mielestäni ehkä jopa se kaikkien aikojen paras Batman-elokuva.

Elokuva on varsin monitahoinen, mutta toisin kuin edeltäjässään, tämä ei haittaa lainkaan, vaan eri sivupolkuja seuraa vain ilokseen. Arvuuttajan ja Kaksinaama vaiheita jaksaa katsoa läpi elokuvan, eikä Bruce Waynen/Batmanin ja tohtori Chase Meredithin keskinäisen suhteen edistyminen tuntunut millään lailla imelältä. No, ehkä koko Robin-kuvio käydään läpi vähän turhan heiveröisesti, mutta noin muuten tarina oli kyllä huippuluokkaa, eikä käynyt tylsäksi missään vaiheessa, vaan elokuva oli nautittava kokemus oikeastaan alusta loppuun asti. No, jätti elokuva kyllä sellaisen kysymyksen ilmaan, että mistä Kaksinaamalle riitti niitä apureita oikein, kun iso joukko apureita räjähtää autojensa mukana, mutta se ei vain näy missään.

Vaikka Batman Forever mielletäänkin kolmanneksi uudeksi Batmaniksi, niin yhtä synkkä tapaus tämä ei ole kuin edeltäjänsä. Itse asiassa tuntui, kuin elokuvan todelliset esikuvat olisi löytynyt 60-luvun Batmaneista ottaen niistä ne parhaat ominaisuudet ja lisäten vielä vähän lisää omia juttujaan. Ei sillä, lavastus oli edellisten Batmanien tavoin varsin sarjakuvamaista, mutta nytkin jollain tavalla värikkäämpää (ja parempaa) kuin aiemmissa Batmaneissa. Kuvauksesta ja kaikesta oikeastaan tuntui huokuvan se, että tekijöillä on ollut oikeasti hauskaa tätä tehdessään ja ainakin minä oikeasti haluaisin nähdä tämän elokuvan pieleen menneet otokset ja miksei vaikka sen making ofinkin.

Jos viihdytti tarina paljon, niin eipä minulla juuri jäänyt valittamista elokuvan musiikeistakaan. En ole soundtrackien suuri ystävä, mutta niitä parhaimpia soundtrackeja kyllä keräilen pikku hiljaa hyllyyni ja Batman Foreverin soundtrack on ehdottomasti hankintalistalla. Niin Sealin Kiss from the rose kuin myös U2:n Hold Me Thrill Me Kiss Me Kiss Me on molemmat aivan loistavia kappaleita. Tuo U2:n kappale oli ensimmäinen, jonka kuulin bändiltä ja kun sitten kuulin myöhemmin bändin muita kappaleita, olin pettynyt, kun ne eivät olleet yhtä repäiseviä kappaleita kuin edellä mainittu laulu.

Val Kilmer oli ihan hyvä valinta Batmaniksi, vaikkei omaakaan ihan yhtä suurta karismaa kuin Michael Keaton aiemmissa Batmaneissa. Myös Nicole Kidman oli vakuuttava, mutta elokuvan todelliset tähdet löytyvät pahisten puolelta. Kaksinaama ja Arvuuttaja eivät ole ehkä Batman-universumissa ne kaikkein parhaimmat konnat, mutta Tommy Lee Jones ja Jim Carrey saavat ne tuntumaan sellaisilta. Varsinkin Jim Carrey on Arvuuttajana aivan yliveto ja melkein varastaakin koko shown. Hänen liikehtimensä, elehtiminen, ilmeensä ja repliikit ovat vain todellakin puoleensavetäviä ominaisuuksia ja tätä kaikkea vain paransi entisestään Arvuuttajan puku, joka sopi Carreylle kuin valettu. Chris O'Donnel Robinia olikin sitten vähän tavanomaisempi tapaus.

Tiedän, että varsinkin Tim Burtonin Batmanien ystävät suorastaan vihaavat tätä elokuvaa, mutta allekirjoittaneelle tämä kelpasi paremmin kuin hyvin ja itse asiassa Batman Forever lähenteli niin täydellistä viihdepakettia, että oksat pois.

Pisteitä: 4,5/5

perjantai 21. elokuuta 2009

Batman - Paluu

Alkuperäinen nimi: Batman Returns
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Daniel Waters, Sam Hamm
Pääosissa: Michael Keaton, Danny DeVito, Michelle Pfeiffer
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1992
Kesto: 122 min


- A kiss under the mistletoe. You know, mistletoe can be deadly if you eat it.

- But a kiss can be even deadlier... if you mean it.
- Oh, my God. Does this mean we have to start fighting?
- Let's go outside.
 
Vanhemmat heittävät pienen vauvan virran vietäväksi ja tämä joutuu viemäriin pingviinien kasvattamaksi. 33 vuotta myöhemmin tästä vauvasta on kasvanut Pingviini (Danny DeVito), joka tahtoo palata maan päälle, tulla hyväksytyksi yhteiskunnan jäseneksi ja löytää oikeat vanhempansa. Samaan aikaan hiukan hömelö assistentti Selena Kyle (Michelle Pfeiffer) murtautuu pomonsa Max Shreckin (Christopher Walken) koneeseen ja tämä heittää Selenan ikkunasta. Selena ei kuitenkaan kuole, vaan omaksuu uuden identiteetin Kissanaisena. Kissanaiselle ja Pingviinille muodostuu kuitenkin yksi yhteinen uhka, Batman (MIchael Keaton)...

Batman oli hyvin viihdyttävä tapaus, joten kun Tim Burton ohjasi tämän toisenkin osan, niin odotukset kyllä olivat aika korkealla. Kuitenkaan nämä odotukset eivät kunnolla täyttyneet, sillä vaikka Batman - Paluu olikin ihan ok elokuva, niin kyllä Tim Burton vähäsen meni metsään tämän elokuvan kohdalla... ettei olisi vain ideat loppuneet kesken?

Elokuva alkoi paljon tylsemmin kuin Batman, eikä jatko nyt kovin hulppeaa ollut. Pingviinin edesottamuksiin annettiin ihan liikaa tilaa ja kun tähän sitten lisättiin Kissanaisen osuus, niin Batmanille jäi verrattain vähän ruutuaikaa. Toki, kyllä Keatonia ruutuun saatiin ihan kohtuullisesti, mutta ison osan tästäkin ajasta hän esiintyin Bruce Waynena, mikä oli aika tylsää. Tarinassakaan ei tahtonut samalla tavalla riittää imua kuin ensimmäisessä Burtonin Batmanissa, sillä jotenkin tässä oli vaan liikaa kaikkea. Kaksi erikoista konnaa plus Max aiheutti elokuvaan pientä sillisalaatin makua. Kun sitten elokuva huipentuu lopputaistelua kohti alkaen pingviinivaelluksesta ja kaikki nämä hahmot pääsevät melkein samaan aikaan ruutuun, niin homma lässähtää vielä vähän. Se todelliinen loppukohtaus oli ihan kiva ja kaikesta tästä valituksesta huolimatta elokuva oli kuitenkin kokonaisuutena ihan hyvää poppariviihdettä, mutta tosiaan ei lähelläkään Batmania.

Sen lisäksi, että Batmania itsessään näkyi verrattain vähän, niin yksi isohko ongelma oli myös Danny DeViton esittämä Pingviini. Pidän Danny DeVitosta paljon ja hän oli tässäkin elokuvassa hyvä mutta Pingviini itsessään oli varsin vastenmielinen ilmestys, ja vaikka tämä olisi ollut kuinka tarkoituksellista tahansa (en kyllä usko), niin en vain kyennyt näkemään Pingviininä positiivisena kokemuksena. Michelle Pfeiffer kyllä oli hyvä ennen Kissanaiseksi tulemista ja sen jälkeen. Tosin voi olla, että minusta naamari parantaa jotenkin automaattisesti uskottavuutta, sillä myös Keaton toimii todella hyvin Batmanina ollessaan, vaikka eipä Brucen hahmon näyttelemisessäkään huono ollut.

Pisteitä: 2,5/5

torstai 20. elokuuta 2009

Project 1001, osa 43/1001: Batman

Alkuperäinen nimi: Batman
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Sam Hamm, Warren Skaaren
Pääosissa: Michael Keaton, Jack Nicholson, Kim Basinger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1989
Kesto: 121 min


- Don't kill me! Don't kill me, man! Don't kill me! Don't kill me, man!

- I'm not going to kill you. I want you to do me a favor. I want you to tell all your friends about me.
- What are you?
- I'm Batman.
 
Gotham Cityn taivaalle ilmestyy uusi synkkä hahmo: Batman (Michael Keaton), joka taistelee kaikin voimin kaupungin rikollisuutta vastaan, mutta kuka hän on? Siitä toimittajat Alexander Know (Robert Wuhl) ja Vicki Vale (Kim Basinger) yrittävät ottaa selvää ja jälkimmäinen näistä iskee silmänsä yksinelävään miljonääriin Bruce Wayneen. Batmanin yrittäessä puhdistaa kaupunkia rikollisuudesta kaupunki saa pian uuden superrikollisen Jokerin (Jack Nicholson), jonka hymy ei todellakaan tiedä hyvää...

Kaikista supersankareista pidän ehdottomasti eniten Batmanista, sillä hänessä ja hänen alter egossaan Bruce Waynessa on sellaista tietynlaista haavoittuvuutta, jollaista ei muilla supersankareilla ole. Lisäksi Batman on selvästi ihminen ja hänen apuvälineensä ihmisen tekemiä; ei ole radioaktiivisuudesta johtuvia tai avaruudesta tulleita voimia. Niinpä olen aina viihtynyt Batman-elokuvien parissa oli kyseessä sitten 1960-luvun, 1990-luvun , 2000-luvun tai nyt katsottavana ollut vuoden 1989 Batman. Näistä elokuvista eniten olen pitänyt tästä ja tätä seuranneista 1990-luvun Batmaneista.

Batmanin viimeisestä näkemisestä on kohta jo kymmenen vuotta aikaa, eikä muistikuvat siten tästä elokuvasta olleetkaan järin suuret, mutta muistin kyllä pitäneeni tästä aikalailla. Myönnän kyllä, että pelkäsin, että ajan hammas on purrut tätä elokuvaa, enkä osaisi enää nauttia tästä, mutta pelko osoittautui täysin turhaksi, sillä Batman on edelleen, jos ei nyt ihan laatuteos, niin ainakin todella hyvä elokuva.

Tarina ja sen sivujuonteet olivat varsin mielenkiintoisia. Niin Batmanin tulemine tutuksi Gotham Cityn asukkaille, Batmanin ja Jokerin keskinäinen nahistelu kuin Vicki Valen ja Bruce Waynen suhteen kiemuratkin jaksoivat viihdyttää koko elokuvan ajan ja muodostivatkin kokonaisuuden, joka ei missään vaiheessa jäänyt tylsäksi, vaikka eipä vanginnutkaan ruudun eteen ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä kunnioitan liikaa supersankarien yksityisyyttä, mutta mielestäni Batmanin henkilöllisyyden paljastumisen Vicki Valelle olisi voitu jättää pois. Lisäksi Bruce Waynen taustat ohitettiin mielestäni turhan vähin maininnoin, mistä myös pieni miinus.

Kuvaus on synkkää, mutta ei liian synkkä minun makuuni, vaan juuri niin synkkä kuin Batmanilta sopiikin odottaa. Itse asiassa minulle tuli elokuvasta hyvin sarjakuvamainen kuvaus mieleen. Tällä en tarkoita sitä, että elokuva olisi uskollinen Batman-sarjakuville, sillä en tunne niitä voidakseni sanoa näin. Ei, tarkoitan tällä puhtaasti sitä, että lavastus oli kuin napattu sarjakuvaruuduista ja olen aika varma, että niin Tim Burton on halunnutkin lavastuksen hahmotettavan.

1960-luvun Batman hahmona oli (ainakin nykyvalossa katsottuna) aika koominen hahmo ja 2000-luvun Batman ehkä turhankin synkkä, mutta silti pidän myös niistä. Kuitenkin tämän ja jatko-osiensa tarjoama Batman on eniten mieleeni, sillä jos tämän elokuvan Batmania pitäisi jollakin sanalla kuvata, niin se olisi cool. Kun tämän elokuvan Batmanin yhdistää hyvään tarinaan ja sopivan synkkään ja sarjakuvamaiseen tarinaan, niin avot. Michael Keaton onnistui olemaan hyvä niin viileänä Batmanina kuin hieman nössön oloisena Bruce Waynenakin.

Nämä 1990-luvun vaihteen molemmin puolin tehdyt Batmanit olivat kuuluisia myös siitä, että ne houkuttelivat kunnon supertähtiä mukaansa, mistä jo tämä ensimmäinen "uusi" Batman on hyvä esimerkki. Keatonin lisäksi elokuvassa nähdään niin Kim Basinger kuin Jack Nicholsonkin. Kaikki kunnia toki Heath Ledgerille, joka teki mielestäni loistavan roolin Jokerina Yön ritarissa (enkä sano näin siksi, että kyseessä on kuollut näyttelijä), mutta kyllä minusta se kaikkein paras Jokeri löytyy tästä elokuvasta. Jack Nicholson nimittäin tulkitsee Jokeria ikimuistettavasti ja onkin ehdottomasti tämän elokuvan paras hahmo. Nicholsonin kyky esittää hieman vinksahtanutta nimittäin sopii paremmin kuin hyvin, kun Jokerin roolista on kyse.

Pisteitä: 4/5

PS. Tätä kirjoitettaessani löysin tiedon siitä, että ensimmäinen Batman-filmatisointi on tehty jo vuonna 1943. Tuo on NIIN saatava kokoelmiin!

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Project 1001, osa 42/1001: Ghostbusters - Haamujengi

Alkuperäinen nimi: Ghostbusters
Ohjaus: Ivan Reitman
Käsikirjoitus: Dan Aykroyd, Harold Ramis, Rick Moranis
Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1984

Kesto: 101 min

- Where do these stairs go?

- They go up.
 
Kirjastossa tapahtuu outoja asioita ja tohtorit Peter Venkman (Bill Murray), Raymond Stantz (Dan Aykroyd) ja Egon Spengler (Harold Ramis) lähtevät ottamaan asiasta selvää. He törmäävät kummitukseen, joka ajaa heidät tiehensa. Tästä he saavat intoa perustaa oma haamuja metsästävän yrityksen, varsinkin kun yliopisto lakkauttaa heidän määrärahansa. Ghostbusters-yrityksen alku on aika takkuista, kun asiakkaita ei tahdo riittää, mutta kun erään Dana Barretin (Sigourney Weaver) jääkaapissa pistää esiin muinainen jumalolento, alkaa kummituksia tulla esiin sieltä täältä...

Olen arvioinut nyt kuukauden WANHAna katsomani Ghostbusters - Haamujengin jo aiemmin, mutta tämä toinen arvio on eräänlainen Project 1001 -päivitys siihen. Ensimmäisen kerran tämän katsoessani annoin tälle elokuvalle 3 pistettä, enkä nyt tällä toisellakaan kerralla voi antaa enempää, vaikka alussa jopa tuntui kolmen ja puolen pisteen elokuvalta.

Elokuva nimittäin alkaa minusta mainiosti ja tähän vaikutti paljon Peter Venkmanin hyvin skeptinen asenne. Myös Ghostbustersin perustaminen on ihan hauskaa katsottavaa, kuten myös ne ensimmäiset aavetapaukset (pääosin siksi, että taustalla soi Ghostbusters-tunnusmusiikki), mutta sitten kun päästään tähän Gatekeeper-Keymaster -vaiheeseen, niin jotenkin elokuvasta katoaa se suurin mielenkiinto. Oikeasti tämän Gozerin kukistamisvaihe ei jaksa täysin innostaa, vaikka joitain nokkelia sananvaihtoja tämänkin aikana nähtiin. Stay Puft Marshmallow Man on ehdottomasti aika unohtumaton ilmestys. Joka tapauksessa on sanottava, että ehdottomasti parasta koko elokuvassa on jo mainittu Ghostbusters-tunnari.

Ei sillä, on elokuvassa muutakin hyvää... nimittäin Bill Murray. Vaikkeivät Aykroyd tai Ramis huonoja ole, niin kyllä Murray on se, joka tekee tästä elokuvasta näinkin hyvän. Hän on (jälleen kerran) aivan loistava roolissaan ja hän pitää tätä elokuvaa koossa loppuun asti. Sigourney Weaverkin on hyvä, mutta en voinut välttyä pieniltä Ripley-viboilta.

Onhan tämä ihan pikkukiva komedia, mutta en minä ihan täysin ymmärrä tämän löytymistä 1001 elokuvaa -kirjasta. Suuria elokuvallisia ansioita en tästä elokuvasta löytänyt, joten ainoaksi selitykseksi jäänee elokuvan menestyminen lippukassoilla.

Pisteitä: 3/5

PS. Tämä on nyt ensimmäinen elokuva, jonka arvostelin nyt toistamiseen, eikä tämä viimeiseksi jää. Toisen arvostelun saavat vielä ainakin Naisia hermoromahduksen partaalla, Uhrilampaat sekä jokunen Hitchcock. Syynä tähän on tietenkin se, että kaikki nämä elokuvat on arvosteltu ennen viime joulua eli toisin sanoen ennen kuin olin hommannut itselleni 1001 elokuvaa -kirjaa ja kaikki nämä elokuvat löytyvät kyseisestä kirjasta. Näin jälkiviisaana sanottuna olisin silloin kirjan saamisen aikoihin voinut tietenkin käydä läpi kaikki arvostelemani elokuvat läpi ja lisätä Project 1001 -merkinnän jo silloin otsikoihin, jolloin ne katsotut 1001-leffat olisivat olleet katsomisjärjestyksessä, mutta kun ei tullut tehtyä, niin minkäs teet. Ei puhettakaan, että vasta nyt olisin lisännyt tuon "Project 1001, osa 42/1001:" -merkinnän, kun vasta sen jälkeen (aikajanalla) olisi tulleet osat 1-41. Uudelleenarvioinnin puolesta puhuu kuitenkin se, että olin päättänyt yrittää katsoa kaikki 1001 elokuvaa -kirjan elokuvat nimenomaan kirjan omistamisen aikana. Niin ja kun kuitenkin vielä viime vuoden arvostelut olivat selvästi vielä etsimässä sitä oikeaa muotoaan, niin minulle itselleni on ihan kiva nähdä, että kuinka paljon uusi arvostelu poikkeaa siitä vanhasta.

tiistai 18. elokuuta 2009

Alien vs. Predator

Alkuperäinen nimi: AVP: Alien vs. Predator
Ohjaus: Paul W.S. Anderson
Käsikirjoitus: Paul W.S. Anderson, Dan O'Bannon, Ronald Shusett
Pääosissa: Sanaa Lathan, Raoul Bova, Lance Henriksen
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2004
Kesto: 96 min


- Seven seasons on the ice, and I've never seen a gun save someone's life.
- I don't plan on using it.
- Then why bring it?
- Same principle as a condom. I'd rather have one and not need it than need it and not have one.
 
Satelliitti nappaa jonkinasteisen sähkömagneettisen viestin, joka tulee Antarktikselta. Selviää, että siellä lepää muinainen pyramidi ja Charles Bishop Weyland (Lance Henriksen) kokoaa tutkimusryhmän, jonka tarkoitus on selvittää pyramidin salaisuus. Tutkimusryhmä vain ei tiedä, että pyramidi kiinnostaa muitakin. Nimittäin avaruudessa predatorit valmistautuvat myös pyramidiin menoon, jossa heitä odottaa taistelu alieneita vastaan...

Minulla oli hirveät ennakkoluulot tätä elokuvaa kohden, vaikka olinkin kuullut siitä ihan positiivisia arvioita ja vaikka niin Alien kuin Predator ovat molemmat varsin hyviä elokuvia. Ilokseni huomasin kuitenkin, ettei Alien vs. Predator jäänyt pelkäksi kahden avaruuden muukalaisen "nyrkkeilymatsiksi", vaan tässä oli tarinaakin sen verran, että elokuvan parissa viihtyi loppuun asti.

Tarina oli siis ihan mukava. Ennen kunnon actionia oli mielestäni hyvää tunnelmanluontia ja tarinaa pohjustettiin kunnolla. Kun tiesin vastakkain olevan alienit ja predatorit, mietin koko elokuvan alkuosan ajan, mikä rooli ihmisillä tässä elokuvassa oikein on. No, selvisihän se sitten myöhemmin, että nämä tyypit olivat siellä sitten kertomassa meille katsojille predatorien ja alienien taistelun motiivit ja taustat, eikä sillä, tämä taustatarina oli minusta varsin mielenkiintoinen. Taistelukohtaukset eivät ole koskaan jaksanut minua hirveästi kiinnostaa, eivätkä ne tässäkään elokuvassa olleet mitenkään erikoisia, mutta silti on sanottava, että näitä taistelukohtauksia oli selvästi ihan liian vähän. Kun elokuvan nimi kuitenkin on Alien vs. Predator, niin olisi voinut olettaa, että taisteluita olisi ollut enemmän. Loppuratkaisu oli ihan kiva.

Sanaa Lathan, joka elokuvassa kuitenkin oli ihmisistä pääosasa, oli varsin onnistunut ratkaisu elokuvan varsinaiseksi toimintatähdeksi. Muut näyttelijät sitten vähän tahtoivatkin jäädä Lathanin varjoon. Erityistä plussaa siitä, että Weylania näytteli Aliens - paluu - sekä Alien³ -elokuvissa Bishopia näytellyt Lance Henriksen. Olisi ollut tekijöiltä hyvä jäynä, jos Weylankin olisi osoittautunut androidiksi, mutta hyvä näinkin.

Pisteitä: 3/5

maanantai 17. elokuuta 2009

Child's Play 3

Alkuperäinen nimi: Child's Play 3
Ohjaus: Jack Bender
Käsikirjoitus: Don Mancini
Pääosissa: Justin Whalin, Perrey Reeves, Jeremy Sylvers
Valmistusmaa: Yhdysvallat

Ilmestymisvuosi: 1991
Kesto: 85 min

- Barclay was right. You're not a good guy.
- Sorry, kid, you got me. I'm bad.
 
On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun tapaus Chucky sai Pay Pal -leluyhtiön polvilleen. Nyt monen vuoden tauon jälkeen Good Guy -nuken valmistus alkaa taas, mutta materiaalina käytetään vanhoja nukkeja, mikä takaa Chuckyn uudelleensynnyn. Hän lähetyttää itsensä Andylle (Justin Whalin), joka on päässyt sotakouluun, mutta päätyykin nuorelle Tylerille (Jeremy Sylvers). Chucky tajuaakin, ettei tarvitsekaan Andya, sillä nyt Tyler on nähnyt elävän Chuckyn ensimmäisenä uudessa nukkekehossaan...

Child's Play -elokuvien sarjan katsomisen toistaiseksi päättävä Child's Play 3 on tähän astisista elokuvista ehkä juuri ja juuri se heikoin. Ei tämä hirveästi kahdelle ensimmäiselle elokuvalle häviä, mutta vähän kuitenkin. Kyllä mä luulen, että elokuvasarjan ystäville tämäkin maistuu ihan hyvältä, mutta itse en saanut tästä ihan kaikkea irti. Mainittakoon nyt vielä se, että pohdin pitkään, antaisinko tälle elokuvalle puoli pistettä enemmän, mutta jäi nyt antamatta.

Jos lähetään liikkeelle elokuvan suurimmasta ongelmasta: Chucky ja Tyler. Chucky tajuaa, että Tyler on ensimmäinen, joka on nähnyt hänen elävän uudessa kehossaan, minkä vuoksi Chucky yrittää ottaa haltuunsa Tylerin ruumiin. Motiivit ovat tyystin väärät, sillä todellisuudessahan Chuckyn näki ensimmäisenä lelufirman johtaja. Muuten tarina sitten tapaileekin samoja polkuja kuin aiemmat osat, mikä nyt tosiaan nyt Andy on se kahdeksan vuotta vanhempi ja nyt ollaan sotakoulussa. Tämä jälkimmäinen seikka sitten takaa sen, että elokuvassa riittää kovaa kuria, mutta myös taisteluharjoituksia (lipunryöstön muodossa), mikä antaa Chuckylle uutta maastoa tallattavaksi. Chuckyn toilailut menivät välillä naurettavuuksien puolelle, mutta noin pääosin kuitenkin ihan kivaa menoa. Se, että Chuckyn manaus keskeytyi aina ennen aikojaan, oli kyllä kaikkea muuta kuin yllättävää ja siten hieman ärsyttävääkin. Loppukohtaukselle oli löydetty jälleen kerran mielenkiintoiset puitteet.

Näyttelijät olivat ihan mukiinmeneviä. Vaikka Andy hahmona olikin tässä elokuvassa epäuskottavan oloinen, niin se johtui enemmän käsikirjoituksesta kuin Justin Whalinista itsestään. Jeremy Sylvers oli selvästi aiemmissa osissa nähtyä Alex Vincentiä moni-ilmeisempi ja siten parempi. Noin kokonaisuudessaan elokuvassa oli ehkä hivenen liikaa kliseisen oloisia hahmoja.

Pisteitä: 2/5

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Child's Play 2

Alkuperäinen nimi: Child's Play 2
Ohjaus: John Lafia
Käsikirjoitus: Don Mancini
Pääosissa: Alex Vincent, Jenny Agutter, Gerrit Graham
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Kesto: 81 min


- Yes, I'm trying to reach Andy Barclay.

- Andy no longer lives with us. Who is this?
- This is his Uncle Charles
 
Jutut Chuckysta leviävät lehdissä, joten leluyhtiön edustajat yrittävät puhdistaa yhtiön maineen. Tämän tehdäkseen he kokoavat Chuckyn uudestaan ja siinä he tekevät hirveän virheen, sillä Chucky herää henkiin ja lähtee sijaiskotiin sijoitetun Andyn (Alex Vincent) perään...

Child's Play 2 on jatko-osa menestyneelle nukkekauhuilulle. Toisin kuin ensimmäinen osa, tämä on ollut markkinoilla jo pitkään ja onpahan tämä tullut televisiostakin useita kertoja, mutta koska en ollut nähnyt ensimmäistä osaa, niin tämäkin oli jäänyt katsomatta. Nyt tämän nähtyäni on sanottava, etten niin paljon ole menettänyt, vaikka eipä tämäkään ihan epäkelpo ollut.

Tarina seuraa samoja polkuja kuin ensimmäinen osa, tällä kertaa vain hieman uudessa ympäristössä. Tässäkin elokuvassa kukaan ei usko Andya, millä sitten on verrattain veriset seuraukset; että jaksaa ärsyttää näinkin kulunut juonirakenne). Tämä olisi sinänsä ok, mutta eipä Chuckyssa vain tahdo olla ihan sellaista vetovoimaa, jollainen (kauhu)elokuvan pääpahalla saisi mielestäni olla, vaikka edelleen Chucky on varsin karmean näköinen. Chucky on kyllä saanut tähän elokuvaan vähän enemmän luonnetta. Noin muuten elokuva on sitten melko tavanomaista lahtaamista ja jos piti ensimmäisestä osasta, niin en näe syytä olla pitämättä tästäkään, mutta ei tämä ensimmäistä osaa paremmaksikaan nouse. Lopun tapahtumapaikka oli kyllä ihan kiva paikka, josta ei hauskoja (nimenomaan: hauskoja) tapahtumia puuttunut.

Alex Vincent oli ehkä hieman parempi tässä elokuvassa kuin ensimmäisessä osassa, mutta edelleen paikka paikoin oli havaittavissa pientä puupökkelömäisyyttä, joskin vähän samanlaista pökkelömäisyyttä löytyi Andyn sijaisvanhempia esittäneistä Gerrit Grahamista ja Jenny Agutterista. Tällaiselle sivuosabongarille elokuva tarjosi yllättävän monta muista yhteyksistä tuttuja näyttelijöitä: Ally McBealissä Richard Fishiä näytellyt Greg Germann piipahti alussa, mutta todelliset sivuosahelmet löytyivät naisrintamalta. Twin Peaksissä Laura Palmerin äitiä näytellyt Grace Zabriskiessa oli selvästi havaittavissa pieniä yhtäläisyyksiä tunnetumman roolihahmonsa kanssa. Myös Christine Elisen näyttelemässä Kylessä oli - varsinkin ensimmäisessä kohtauksessaan - paljon samaa kuin hänen myöhemmin Beverly Hills 90210:ssa näyttelemässä Emily Valentinessa, joka onkin kyseisen sarjan kohjalla minun ehdoton suosikkisivuhahmo.

Pisteitä: 2,5/5

lauantai 15. elokuuta 2009

Child's Play

Alkuperäinen nimi: Child's Play
Ohjaus: Tom Holland
Käsikirjoitus: Don Mancini, John Lafia, Tom Holland
Pääosissa: Catherine Hicks, Chris Sarandon, Alex Vincent
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1988
Kesto: 83 min


- Chucky says Aunt Maggie was a bitch and got what she deserved..

- Andy. How can you say such a thing?
- I didn't say it, Chucky did.
 
Mike (Chris Sarandon) ajaa takaa väkivaltaista Charles Lee Raytä (Brad Dourif), joka haavoittuu lelukaupassa. Ennen kuolemaansa Ray lupaa tappaa Miken sekä karkuun lähteneen rikoskumppanin Eddien (Neil Giuntoli). Hän ottaa lelupaketista esiin Good Guy -nuken, jonka sisään hän manaa voodooloitsulla itsensä, minkä jälkeen koko kauppa räjähtää. Kun sitten Andy (Alex Vincent) Good Guy -tv-sarjan fanina haluaa syntymäpäivälahjakseen Good Guy -nuken, niin hänen äitinsä (Catherine Hicks) ei auta muu kuin hommata sellainen ja saakin sen yllättävän halvalla. Kun Andy saa nuken käsiinsä, hän ja hänen lähipiirinsä saavat pian huomata, ettei nukke taida ollakaan ihan tavallinen nukke...

Mä olen halunnut nähdä Child's Playn niiiiiin kauan, ettei tosikaan, mutta minkäs teet, kun elokuvaa ei ole vieläkään taidettu julkaista virallisesti Suomessa; minunkin dvd-kotelo on espanjankielinen. Ehkä tästä julkaisemattomuudesta johtuu elokuvan kohoaminen jonkinasteiseen kulttiasemaan, sillä totuuden nimissä on sanottava, ettei elokuva täyttänyt juurikaan odotuksia oikein millään osa-alueilla, vaikka sinänsä ihan kelpo tapaus olikin.

Tarina alkoi minusta hyvin ja jotenkin niin ei-kauhuelokuvamaisesti, mikä antoi odottaa keskitasoa parempaa kauhupläjäystä. Vaan alkukohtaus oli alkukohtaus ja se meni melko pian pois alta ja sitten elokuva muuttuikin perinteisemmäksi kauhurainaksi. Tämä tarkoitti lähinnä sitä, että elokuva ei onnistunut tarjoamaan oikein minkäänlaisia yllätyksiä tai jippoja, jotka olisivat tehneet tästä keskimääräistä paremman tekeleen. Toisaalta sittten taas se, mikä elokuvalla oli tarjottavanaan, oli onnistuttu toteuttamaan ihan tarpeeksi hyvin, joten varsinaisesti valitettavaa ei siitä puolesta löytynyt. Oikeastaan elokuvan karmivin tapaus oli itse Chucky-nuken ulkonäkö, ei hänen tappoleikkinsä sinänsä. Chuckyn metsästäminen sieltä täältä oli myös toteutettu vähän mielenkiinnottomasti. Loppuratkaisu oli ihan ok, vaikka olisin ehkä toivonut hieman synkempisävyisempää loppua.

Catherinen Hicks ja Chris Sarandon olivat ihan riittävän onnistuneita näyttelijöitä, mutta Alex Vincent Andyna toi paikoittain mieleen Salkkareissa Nikoa esittäneen/esittäneet henkilöt ja sarjaa katsomattomille tiedoksi: tämä ei ollut positiivinen juttu. Niin monotonissa tuntui vähän väliä olevan Alexin ulosanti, ettei siitä kunnolla pojoja voinut antaa.

Mitä tulee sitten tähän julkaisukieltoon, niin en oikein ymmärrä, että miksi tämä oli aikoinaan kielletty. Toki, tästä on ilmeisesti olemassa neljä minuuttia pidempikin versio, joten ehkä ne pahimmat kohtaukset ovat sitten niissä poistetuissa kohtauksissa (mitä epäilen). Mieleen tulee monia paljon raaempia, mutta (muistini mukaan) julkaisuluvan saaneita elokuvia, sillä raakuutensa puolesta Child's Play loppujen lopuksi oli aika kevyttä kamaa.

Pisteitä: 2,5/5

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Long Distance Wireless Photography

Alkuperäinen nimi: Photograhie électrique à distance
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1908
Kesto: 6 min

Tämä niin Méliès-sarjan kuin myös tämänkertaisen lyhytelokuvienkin sarjan päättävä pätkä jäi hieman oudoksi linnuksi. Joku tiedemies tuo studioon valkok... mustakankaan ja sitten pistää taulun tuolille ja hetken päästä se taulu heijastuu kankaalle. Luonnollisesti tässä vaiheessa taulun naiset heräävät henkiin. Tämän jälkeen tämä tiedemies istuttaa tuoliin vieraansa yksi kerrallaan ja pian nähdään kankaalla enemmän tai irvokas versio tuolilla istujasta. Viimeinen istuja sitten suuttuu muiden naureskelulle ja alkaa riehua silmittömästi.

Kuten sanottua, tämä jäi vähän oudoksi tapaukseksi. Tästä ei oikein saanut kunnolla mitään ja kaikki edellä mainittukin on lähestulkoon mutulla vedettyä. Kyllä tästä loppua kohden jo otti selvän, mistä tässä on kyse, mutta vasta sitten. Tämä ei kuitenkaan tehnyt elokuvasta parempaa, vaan kokonaisuus jäi aika vaisuksi ja jäisi sellaiseksi, vaikka katsoisin tämän uudestaan. Ei ehkä paras mahdollinen lopetus Méliès-boksille.

Pisteitä: 2/5

Good Glue Sticks

Alkuperäinen nimi: La colle universelle
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1907
Kesto: 5 min

Kaupustelija myy kadulla liimoja ja kerääkin joukon innostuneita, mutta katukaupustelupa on kiellettyä, joten poliisit häätävät ostajaehdokkaat pois ja käskee kaupustelijaa lopettamaan kaupustelunsa. Tämäpä päättää kostaa poliisille, mutta tehtyään tekosensa saa poliisit uudestaan kimppuunsa ja sehän nauraa, joka viimeksi nauraa,  mutta kuka nauraa viimeiseksi?

Tämä oli tällainen ihan hupaisa slapstickinpoikanen, jossa Méliès on jättänyt turhat kamerakikkailut hyvin vähälle. Ei tämä oikea naurupommi ollut, mutta pientä hymynkare sentään naamalle nousi. Juoni ei ollut nyt mitenkään erikoisen kummoinen, mutta toisaalta ihan kiva tuon ajan elokuvaksi. Myönnän toki toivoneeni, että kaupustelija olisi liimanut poliisit kämmenistään kiinni toisiinsa, mutta kaikkea ei näköjään voi saada. Ei tämä huonoksi kuitenkaan jäänyt.

Pisteitä: 3/5

The Eclipse (The Courtship of the Sun and Moon)

Alkuperäinen nimi: L'eclipse du soleil en pleine lune
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1907
Kesto: 9 min

Auringonpimennys lähenee, joten astronomian professori pitää oppilailleen luentoa auringonpimennyksessä. Kun kello soi auringonpimennyksen alkamisen merkiksi, ryntäävät oppilaat heti ikkunaan kaukoputkiensa kanssa. Myös professorit sekä näiden apulainen tai vastaavat ryntäävät omaan kammioonsa seuraamaan tapahtumia, joten auringonpimennys voi alkaa...

Näistä lyhytfilmeistä on välillä vaikeaa keksiä mitään sanottavaa ja välillä saa oikeasti miettiä, kuinka paljon voi kertoa. Nämä pohdiskelut ovat johtaneet mitä erikoisimpiin ratkaisuihin; välilä olen kertonut lähestulkoon koko tarinan, välillä sitten olen maininnut tarinan idean vain yhdellä virkkeellä... ja valitettavasti välillä tarinasta ei saakaan kerrotuksi kuin sen yhden virkkeen verran. Tämän filmin kohdalla oli taas vaihteeksi vaikeuksia keksiä, mihin jättää tuo juoniselostus, sillä oikein mikään ei tahtonut olla tarpeeksi; toisaalta taas tarinassa oli sen verran sitä surrealismia, että tästä nyt ylipäänsä oli vaikeaa sanoa yhtään mitään.

Tarina oli selvästi aiempia Mélièsin pidempiä tarinoita vakavahenkisempi ja on oikeastaan makuasia, onko se hyvä asia. Tietenkin tässäkin oli ihan hupaisen surrealistisia kohtauksia, mutta ne jäivät verrattain vähiin. Varsinkin nämä taivaankappaleiden, kuun ja auringon, kohtaaminen oli hauskaa, varsinkin kun molemmat niistä kuvattiin miespuolisina; varhaista homoerotiikkaa siis havaittavissa. Tämän jälkeen tulleet muiden taivaankappaleiden liikkeiden tutkailu sitten olikin jo vähän tylsempi osuus, mutta varsinaista vikaa siinäkään ei sinänsä ollu. Kuitenkaan näiden naisten ja miesten liikkuminen tähdillä ei ollut sieltä kiinnostavimmasta päästä, vaikka esimerkiksi kuunsirpillä keinuminen hauskaa olikin. Elokuvan lopusta tuli kyllä vähän sellainen olo, ettei Méliès oikein tiennyt, miten lopettaa elokuva sen arvolle sopivasti.

Pisteitä: 2,5/5

tiistai 4. elokuuta 2009

The Mysterious Retort

Alkuperäinen nimi: Alchimiste Parafaragamus ou La cornue infernale
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1906
Kesto: 3 min

Velho yrittää ilmeisesti tehdä jotain ihme litkua ja onnistuukin siinä siinä määrin, että kohta alkaa tapahtua kaikkea outoaa. Niin outoja juttuja, ettei sitä oikein tahtonut ottaa oikein selvää, mitä tässä tapahtui. Sillisalaattimainen lopputulos ja siten ei jaksanutkaan oikein viihdyttää. Oudot tapahtumat seuraavat toisiaan ja päättyy ihan yhtä outoon lopputilanteeseen. Ei hyvä näin... ja alussa kun aattelin, että olisi taas sellainen tarinavetoinen pätkä, mutta ei sitten. Pitäkööt tunkkinsa!

Pisteitä: 1,5/5

The Hilarious Posters

Alkuperäinen nimi: Les affiches en goquette
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1906
Kesto: 3 min

Tässä lyhytfilmissä heräävät julisteiden henkilöt eloon ja sitten tekevät tuhojaan ja naureskelevat poliisille. Poliisn yrittäessä sitten hillitä eläviä julisteita, he joutuvat itse julisteisiin... ainakin tavallaan. Tämä ei jaksanut oikein hymyilyttää, joten kovin hulvattomista julisteista ei nyt voi puhua. Tällä kertaa tuo henkiinherätys oli toteutettu tavallistakin selvemmällä editoinnilla ja kun julisteita oli tyyliin seitsemän, niin kaikkiin ei oikein jaksanut kiinnittää huomiota. Loppukin oli jotenkin tylsänpuoleinen, eikä saanut juuri hymyä naamalle.

Pisteitä: 2/5

The Scheming Gamblers Paradise

Alkuperäinen nimi: Le Tripot clandestin
Ohjaus: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1905
Kesto: 3 min

Jossain pyörii ilmeisen laiton peliuola, jossa on iso joukko ihmisiä. Yhtäkkiä joku huomaa poliisien lähestyvän, joten peliluola laitetaan äkkiä uuteen uskoon: pitkä pelipöytä peitetään valepöytätasoilla, kasinomainen seinä vedetään ylös ja tilalle tulee vaatehtimosisustus ja muitakin nopeita muutoksia tehdään. Poliisi lähtee pois, joten pelit voivat jatkua, mutta hetken päästä ne tulevat takaisin, joten uhkapeaajat pakenevat takan kautta. Poliisi etsii heitä aikansa, mutta kun eivät löydä ketään, niin alkavat itse pelailla.

Tämä oli aika hupaisa pätkä. Okei, eihän tuo muuttelu oikeasti toimisi ihan noin simppelisti ja vieläpä niin, että poliisit eivät tajuaisi mitään, mutta näin ruudulta katsottuna aika vaikuttavaa jälkeä kyllä. Varsin näppärästi nimittäin tuntui käyvän lavasteiden vaihto, mikä oli enemmän kuin plussaa. Nähdäkseni myös tässä vähän käytettiin editointitemppuja, mutta ei niin pahasti kuin joissakin aiemmissa Méliès-pätkissä.

Pisteitä: 4/5

The Enchanted Sedan Chair

Alkuperäinen nimi: La chaise à porteur enchantée
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1905
Kesto: 3 min

Jälleen kerran taiotaan ihmisiä mistä milloinkin. Tyhjästä akvaariosta ykskaks lennähtää esiin nainen ja muotinukesta tehdään elävä. Tämän lisäksi on joitakin tylsiä silmänkääntötemppuja, joissa naiset peitetään ja sitten niiden paikalla onkin yhtäkkiä miehiä. Alkaa mennä maku näistä elokuvan taian voimalla tehdyistä taikatempuista, mutta mikäs siinä, jos herra Mélièsillä puhtia riitti. No, tässä on vielä jokunen filmi katsomatta, mutta varsinaiset taikatemppuesitykset saisivat jo olla tästä. Ei nämä editointitemput jaksa oikein viihdyttää enää.

Pisteitä: 1,5/5

The Black Imp

Alkuperäinen nimi: Le diable noir
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 4 min

Pikkupiru asustaa salaa majatalon huoneistossa, kunnes siihen majoittuu mies ja pikkupiru joutuu piiloutumaan. Hän ei kuitenkaan jää piiloon, sillä hän järjestää pikku yllätyksiä muun muassa monistamalla tuoleja, vaihtamalla huonekalujen paikkaa ja ilmestymällä miehelle sinne tänne. Lopulta mies tulee hulluksi ja pikkupiru saa "huoneensa" takaisin.

Tämä oli tällainen pikkukiva filmi, jossa kiusataan tätä matkustajamiestä oikein olan takaa ja ai kun tätä kiusantekoa on hauska katsoa. Filmi ei ole lavastukseltaan mitenkään ihmeellinen, mutta tuo noin muuten hyvin esille Mélièsin taldon kamerankäsittelijänä, sillä esimerkiksi juuri tämä tuolien monistusurakka oli varsin veikeästä tehty, enkä minä ainakaan keksinyt, miten se oli tehty.

Pisteitä: 3,5/5

The Living Playing Cards

Alkuperäinen nimi: Les cartes vivantes
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 3 min

Tällä kertaa on vuorossa korttitemppua, joista tärkeimpinä herätetään henkiin korttipakan kuningas ja kuningatar. Tämä oli hölmö filmi, mutta tietyllä tapaa positiivisessa mielessä hölmö. Tässä tämä elokuvan taian hyödyntäminen tuli hyvin esiin ja niinpä tämä korttikuningasparin herättäminen saikin aikaa melkoista hihitystä. Vielä kun se alkuperäisen kortin nainen ei muistuttanut lainkaan siitä inkarnoitunutta ihmishahmoa, niin voi luoja sentään, kun tuntui surkuhupaiselta. Yksi Mélièsin kaksoisesiiintyminen samaan aikaan oli kyllä ihan kiva temppu, mutta muuten elokuva ei tarjonnut mitään ihmeellistä... ainakaan  nykykatsojan näkövinkkelistä.

Pisteitä: 2,5/5

The Mermaid

Alkuperäinen nimi: La sirène
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 4 min

Miehellä on akvaario, jossa ei ole kaloja, mutta ei hätää. Hänellä on myös silinterihattu, johon voi kaataa vettä akvaariosta, jonka jälkeen vain onkimaan hatusta ja kohta on taas akvaario täynnä kaloja. Vähän kyllä huijataan ja saalistetaan kaloja kauhalla ongen sijaan. Pian sitten siirrytäänkin meren pohjaan, jossa tavataan merenneito, joka saa hetkeksi jalat itselleen, mutta loppujen lopuksi jäädään Ahdin valtakuntaan.

Tässäkin oli Mélièsin taikatemppuja, mutta tällä kertaa temput oli helpompi tunnistaa elokuvatrikeiksi, mutta ihan kaikista jutuista en minäkään mene takuuseen. Vähän oli tylsänpuoleinen filmi ja varsinkin tämä varsinainen merenneito-episodi oli jotenkin tyhjän oloinen. Jotain lisää olisin tähän filmiin kaivannut.

Pisteitä: 2/5

The Wonderful Living Fan

Alkuperäinen nimi: Le merveilleux évetail vivant
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 2 min

Ranskan kuningas saa lahjaksi jättimäisen, pitsistä tehdyn viuhkan, jonka kirjontakuviot pian vaihtuvat naisten kuviksi ja pian tämän jälkeen varsinainen viuhka häviää ja jäljellä on vain naiset (viuhkan "muodostelmassa" tosin). Lopuksi nähdään, kuinka kuningas hetken aikaa seuraa naisten käsien hiljaista liikettä.

Tämä filmi ei oikein iskenyt. Alku tuntui hieman sillisalaattimaiselta, kun kuningas tuodaan paikalla kantovaunusaattueessa, eikä tämä parantunut oikein viuhkan sisääntuomisen jälkeenkään. Hieman hyvää tässäkin, mutta nyt ei Méliésin taidot suuremmin tulleet esiin tässä, ellei sellaiseksi lasketa joidenkin naisten viistosti seisomista.

Pisteitä: 2/5

Tchin-chao, the Chinese Conjurer

Alkuperäinen nimi: Le thaumaturge chinois
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 3 min

Ennen elokuvia Georges Méliès toimi taikuuden parissa ja tässä kyseisessä filmissä hän pääsee näyttämään taitojaan, alter egonaan kiinalainen Tchin-chao. Tchin-chao suorittaa lukuisia erilaisia temppuja, joiden arvoa vähäsen latistaa se tosiseikka, ettei tästä koko ajan voinut päätellä, mitkä tempuista olivat aitoja silmänkääntötemppuja vai missä oli käytetty kameran suomaa huijausmahdollisuutta hyväksi (editoimalla, häivyttämällä jne.). Tämän vuoksi filmi ei päässyt täysin oikeuksiinsa, vaikka isosta osasta tempuista luulinkin pysyneeni kärryillä siitä, oliko taikatemppu tehty kameraa apuna käyttäen.

Pisteitä: 2,5/5

The Cook in Trouble

Alkuperäinen nimi: Sorcellarie culinaire
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 4 min

Kokin luokse tulee kerjäläinen anomaan avustusta, mutta kokki häätää kerjäläisen tiehensä, vaan eipä voinut kokki aavistaakaan, että oikeasti kerjäläinen olikin suuri velho, joka taikoo kostoksi kokin kiusaksi kolme pahalaista, jotka tulevat keittöön ovista ja kattiloista. Tämä neljän minuutin lyhytfilmi tarjosi ihan hauskaa kohellusta alusta loppuun, mutta ei tämä nyt ihan taattu huumoripläjäys sentään ole, mutta tuollaisena pikkufilminä ihan mukiinmenevä tapaus.

Pisteitä: 3/5

The Untamable Whiskers

Alkuperäinen nimi: Le roi du maquillage
Ohjaus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 3 min

Tässä filmissä Méliès näyttää yksinkertaisemmassa muodossa, mihin hänen käyttämänsä tekniikka pystyy. Ensin hän piirtää taululle kuvan parrakkaasta miehestä, sen jälkeen poseeraa kameralle ja pian hän on muuttunut taululla olevan miehen näköiseksi. Tämä toistetaan useaan otteeseen ja lopulta hän hylkää koko taulun kokonaan. Kaikessa yksinkertaisuudessankin tämä oli ihan kivaa katsottavaa, vaikka nykykatsojalle tietenkään ei niin ihmeellistä, ellei sitten lasketa sitä kysymystä, että millä tekniikalla moinen häivyttäminen tuohon aikaan tehtiin.

Pisteitä: 3/5

Matka mahdottoman lävitse

Alkuperäinen nimi: Le voyage dans à travers l'impossible
Ohjaus: Georges Méliès
Käsikirjoitus: Georges Méliès
Pääosissa: Georges Méliès
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1904
Kesto: 24 min

Tutkijat haluavat päästä tutustumaan paikkoihin, jotka ovat toistaiseksi olleet saavuttamattomissa, minkä vuoksi he rakennuttavat erikoisen aluksen, jolla pääsee läpi minkä tahansa. Tutkimusmatkalle lähtee iso joukko kiinnostuneita ja he ajavat läpi talojen ja vuorien, mutta yritettyään nousta avaruuteen ja kuuhun, matka katkeaa nopeasti ja tutkimusmatkailijat päätyvät sairaalaan, mutta peli ei ole vielä menetetty...

Ihastuin valtavasti Mélièsin Matka kuuhun -elokuvaan, joten nyt kun tajusin käsissäni olevan kyseisen elokuvan ohjaajalle omistettu DVD-boksi (Landmarks of Early Film, volume 2), niin totta kai innostuin heti; ennen edellämainittua elokuvaa nimi Georges Méliès ei ollut sanonut mitään. Nyt siis vuorossa on ilmeisesti viitisentoista Mélièsin tekemään elokuvaa, joista Matka mahdottoman lävitse on ensimmäinen.

Elokuvassa oli käytetty enemmän lavastuksia kuin elokuvassa Matka Kuuhun ja varsinkin alkeellista animaatiota oli käytetty todella paljon (no, elokuvahan olikin 10 minuuttia pidempi kuin em. elokuva). Tämä animointi oli paikoin sinänsä vaikuttavaa, kun esimerkiksi animoidun tehdasrattaan reistä näkyi takana oikeita ihmisiä. Tarina oli kyllä mielikuvituksellinen, mutta ei hakkaa mielestäni Matka Kuuhun -elokuvaa. Hauskoja ja surrealistisia kohtia tähänkin elokuvaan oli kyllä mahdutettu kosolti, kuten esimerkiksi avaruuteen matkustelu junalla ja auringon suuhun meno. Elokuva oli siis ihan mallikas tapaus, mutta ei kuitekaan aivan huipputasoa.

Pisteitä: 3/5

PS. Yritän käyttää otsikoissa mahdollisimman paljon suomenkielisiä nimiä, mutta kovin monia nimiä ei näyttäisi olevan suomennettuna, joten yleensä käytän otsikossa sitten englanninkielistä nimeä, koska tässä dvd-boksissa nimet ovat pääsääntöisesti englanniksi.

The Bangville Police

Alkuperäinen nimi: The Bangville Police
Ohjaus: Henry Lehrman
Pääosissa: Mabel Normand, Nick Cogley, Dot Farley
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1913
Kesto: 8 min

Nuori piikatyttö (Mabel Normand) havaitsee kaksi tuntematonta miestä navetassa, menee paniikkiin ja soittaa poliisin (Fred Mace) hätiin, jonka jälkeen hän lukittautuu taloon. Tämä johtaa sitten lukuisiin väärinkäsityksiin, joista osansa saa myös maatilan isäntäpari (Nick Cogley & Dot Farley)...

Bangville Police on tällainen pikkunäppärä poliisifarssi. Hupaisat tapahtumat seuraavat toinen toistaan johtuen näistä väärinkäsityksistä. Ei tämä nyt mitenkään erikoisen hyvä komedia ollut, mutta ihan ok kuitenkin, vaikka huumori sortuikin välillä vähän tylsänpuoleiseen slapstickiin.

Pisteitä: 2,5/5

The Girl and Her Trust

Alkuperäinen nimi: The Girl and Her Trust
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: George Hennessy
Pääosissa: Dorothy Bernard, Wilfred Lucas, Charles Gorman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1912
Kesto: 17 min

Gracen ja Jackin ylläpitämä lennätintoimisto saa junan mukana rahalähetyksen, mutta myös pari kulkuria, jotka yrittävät ryöstää niitä rahoja. Kun Grace (Dorothy Bernard) jää hetkeksi yksin lennätintoimistoon, kulkurit (Charles Gorman, Edwin August) päättävät iskeä, mutta Grace on sitkeämpi kuin kulkurit aluksi kuvittelisivatkaan.

The Girl and Her Trustissa on jotain lännenelokuvamaista, mutta eipä tätäkään oikein voi kutsua tyylipuhtaaksi länkkäriksi. En ole varma, kuinka nopeasti eri innovaatiot (kuten puhelin) levisivät sata vuotta sitten Yhdysvaltojen sisäosiin, joten ainakin minä kykenin ajattelemaan elokuvan tapahtuneen silloisessa nykyajassa. Sinänsähän tällä ei ole merkitystä, sillä tämä pohdiskelu ei ollut arvostellessani tätä elokuvaa, joka oli kaikin puolin ihan kelpo tapaus.

Tarina lähti hieman tylsästi liikkeelle Gracen suosioonpääsy-yrityksillä, mutta junan saapumisesta lähtien tarina lähti kunnolla liikkeelle. Tämä Gracen jääminen lukkojen taakse oli toteutettu varsin mukavasti, mutta parasta antia kuitenkin oli tämä raiteilla tapahtunut takaa-ajo. Piiloon ei päässyt, kun raide vei vain yhteen suuntaan, joten tätä oli ihan hauska seurata. Nähtiinpä elokuvassa yksi macgyverismikin, kun Grace yritti pelästyttää kulkureita.

Näyttelijät olivat ihan kohtuullisia, mitä nyt tätä enemmän nähtyä roistoa vaivasi lievä hullun kiilto silimissä, mutta veikkaan sen olleen tarkoituskin. Eihän näillä näyttelysuorituksilla nykyään Oscareita voiteta, mutta sata vuotta sitten kuvatuksi elokuvaksi onnistuivat ihan hyvin.

Pisteitä: 3/5

Winsor McCay and His Moving Comics

Alkuperäinen nimi: Winsor McCay, the Famous Cartoonist of the N.Y. Herald and His Moving Comics
Ohjaus: Winsor McCay, J. Stuart Blackton
Käsikirjoitus: Winsor McCay
Pääosissa: John Bunny, Winsor McCay, George McManus
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1911
Kesto: 7 min

Winsor McCoy sanoo pystyvänsä piirtämään 4000 piirrosta kuukaudessa ja muuttavansa ne liikkuvaan muotoon, ja tästä syystä hänelle nauretaan herrakerhossa. No, McCoy päättää näyttää, mistä päästä kana pissii, joten hän alkaa piirtää vimmatulla lailla. No, matkan varrelle mahtuu yksi jos toinenkin kommellus, mutta kun kuukausi on kulunut, Winsor McCoy pääsee näyttämään herrakerron jäsenille projektinsa.

Tämä filmi oli sinänsä ihan kiintoisa, vaikka alusta asti oli toki selvää, että Winsor McCoy näyttää epäilijöille närhenmunat. Jotenkin tämä niin sanottu välivaihe ei jaksanut oikein kiinnostaa, vaan alusta olisi voitu minun puolestani suoraan hypätä filmin loppuun. Tämä animaatio-osuus, joka nähtiin filmin päätteeksi, oli nimittäin ihan hauska tapaus, vaikka eipä sekään mitään ihmeellisyyksiä tarjonnut.

Itse rupesin filmiä katsellessa miettiä, että voiko kuukaudessa saada 4000 piirrosta tehtyä yksin ja käsin ilman nykyajan mukavuuksia, mutta sitten aloin laskea: Jos oletettaisiin, että McCoy piirtäisi joka päivä, niin yhdelle päivälle kertyisi jotakuinkin 133 piirrosta. Sitten jos ajateltaisiin, että McCoy piirtäisi päivässä kymmenen tunnin ajan, kertyisi yhdelle tunnille sellaiset 13,3 piirrosta, mikä tarkoittaisi, että reilussa neljässä minuutissa pitäisi saada yksi piirros valmiiksi, mikä ei varmastikaan ole temppu eikä mikään, jos kyseessä on taitava piirtäjä (kuten McCoyn kohdalla on) ja kun jotkut piirroksista koostuivat vain joistakin viivoista. Tosin kyllä mä silti mietin, eikö käsi ala krampata tuollaisen työtaakan edessä?

Pisteitä: 3/5

Nero. Or the Fall of Rome

Alkuperäinen nimi: Nerone
Ohjaus: Lugi Maggi
Käsikirjoitus: Decoroso Bonifansi, Arrigo Frusta
Pääosissa: Alberto Capozzi, Lydia di Roberti, Luigi Maggi
Valmistusmaa: Italia
Ilmestymisvuosi: 1909
Kesto: 14 min

Nero on kyllästynyt vaimoonsa Octaviaan. Hän päättää tehdä ihastuksensa kohteesta Poppeasta uuden keisarinnan ja hylätä Octavian. Hän saakin Poppean itselleen, mutta Poppea onkin mustasukkainen Octavialle ja käskee Neron tapattaa hänet ja Nero tottelee kohtalokkain seurauksin...

Nero. Or the Fall fo Rome on Landmarks of Early Filmin ensimmäinen italialaistuotantoa oleva elokuva ja yllättäen aiheena on Rooman valtakunta. Elokuva ei kuitenkaan täysin pääse oikeuksiinsa, sillä ruutu on pääosin täysin vihreä, mikä jotenkin tahtoo pilata elokuvan vaikuttavuutta. Lavasteet ovat kuitenkin osapuilleen ihan komeat ja historiankirjoitusta elokuva seuraa ainakin tyydyttävästi, jos ei muuten.

Pisteitä: 3/5

Troubles of a grasswidower

Alkuperäinen nimi: Max reprend sa liberté
Pääosissa: Max Linder, Delphine Renot, Jane Renouardt
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1912
Kesto: 10 min

Kaiken takana on nainen? Niin tämä lyhytfilmi tahtoo kertoa. Nainen saa tarpeekseen miehestä, joka ei huomioi tätä tarpeeksi ja häipyy. Mies iloitsee tästä aluksi, mutta itku pitkästä ilosta, sillä pian miehelle selviää, ettei elo yksin olekaan kovin auvoista, varsinkin kun pitäisi hoitaa naisten hommat eli tiskata, ostaa ruoat, tehdä ruokaa ja siivota. Kravattikin on hukassa silloin, kun sitä tarvitsisi..

Tämä kaikki tapahtuu puolihauskasti kerrottuna, mutta mikään naurupommi tämä elokuva ei missään tapauksessa ole. Loppuratkaisukin on hyvin arvattava, joten siltäkään osin tämä ei järin erinomainen tuotos ollut.

Pisteitä 2,5/5

maanantai 3. elokuuta 2009

The Policemen's Little Run

Alkuperäinen nimi: La course des sergents de ville
Ohjaus: Ferdinand Zecca
Käsikirjoitus: Andrè Heuzè
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1907
Kesto: 6 min

Poliisi näkee koiran varastavan lihanpahan ja lähtee ajamaan tätä takaa. Koko ajan takaa-ajoon tulee lisää ja lisää poliiseja ja pian koiraa ajaa takaa toistakymmentä henkilöä. Koiran pakomatka jatkuu halki katujen, kattojen ja asuinhuoneistojenkin. Lopulta koira saadaa kiikkiin, mutta mitäs sitten tapahtuu? Koira lähteekin jahtaamaan poliiseja!

Tämä leffa oli aivan älyhauska tapaus ja takaa-ajo oli vedetty kunnolla yli, mistä kertoo jo sekin fakta, että välillä niin koira kuin poliisitkin kiipeilivät pitkin seiniä. Aina vain älyttömämmäksi homma vain menee siinä vaiheessa, kun osat vaihtuvat. Tuo seinäkiipeilykohtaus oli kaiketi näistä lyhytelokuvista ensimmäinen, jossa pystysuoraa liikettä kuvataan oikeasti vaakasuorassa. Tuon ajan yleisö varmaankin on ollut ihmeissään, että miten se on tehty, ottaen nyt huomioon, että "seinä", jota pitkin koira ja poliisit kiipesivät, oli selkeä lavaste. Joka tapauksessa hauska pätkä.

Pisteitä: 3,5/5

The Golden Beetle

Alkuperäinen nimi: Le scarabée d'or
Ohjaus: Segundo de Chomón
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1907
Kesto: 3 min

Ruudussa joku guru-ukon näköinen havaitsee kultaisen kuoriaispatsaan ja heittää sen tulipataan, joka ilmestyy tyhjästä. Kuoriaisesta sitten kuoriutuu esiin keijukainen. Tämän jälkeen alkaa tapahtua kummia ja tilaan ilmestyy lähde, joka alkaa pulputa ensin vettä, mutta sitten vesi muuttuu savuksi ja kipinöiksi ja lopulta guru-ukon käy huonosti. Tämä kaikki tapahtuu käsinväritetysti, mikä tekee tästä huomattavasti mukavamman seurattavan. Eihän tässä mitään järkeä ollut, mutta olipahan tämmöinen kevyehkö ja hauskasti toteutettu tunnelmapala kuitenkin.

Pisteitä: 4/5

The Whole Dam Family and the Dam Dog

Alkuperäinen nimi: The Whole Dam Family and the Dam Dog
Ohjaus: Edwin S. Porter
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1905
Kesto: 5 min

Nyt esitellään sitten Damin perhe ruutu kerrallaan. On perheen isää, äitiä, isoveljeä, pikkuveljeä, isosiskoa ja pikkusiskoa, heidän kokkinsa ja onpa mukana myös heidän koiransa. Tämä koko filmi on tehty yhden vitsin pohjalle, jossa nauretaan perheen sukunimelle. Minullekin tuli elokuvasta mieleen jotain aivan muuta kuin pelkkä perheen esittely ja niin Porter on varmasti tarkoittanutkin. Kovin hauska vitsihän tämä ei kuitenkaan jaksanut olla. Hauskinta koko pätkässä tuntuikin olevan se, että ne kopit (no, oikeasti koppeja oli kaiketi vain yksi), missä perhe istui, toivat heti mieliin Kymppitonnin kopperot. Muuta hauskaa en sitten kyennytkään tästä repimään.

Pisteitä: 1,5/5

Project 1001, osa 41/1001: Suuri junaryöstö

Alkuperäinen nimi: The Great Train Robbery
Ohjaus: Edwin S. Porter
Käsikirjoitus: Scott Marble, Edwin S. Porter
Pääosissa: A. C. Abadie, Gilbrt M. Andersoin, George Barnes
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1903
Kesto: 11 min

Rosvojoukko pakottaa lennätinvirkailijaa lähettämään viestin, että junan on pysähdyttävä, jonka jälkeen he nousevat kyytiin ja ryöstävät niin junan kassakaapin kuin myös matkustajien rahat. Tämän jälkeen he irroittavat veturin vaunuistaan ja lähtevät pakosalle. Vähän matkan päässä heitä odottaa hevoset, joten ovatko he turvassa? Ei aivan, sillä sitomansa lennätinvirkailija pääsee vapaaksi ja tämä hälyttää apuvoimia, jotka lähtevät ryöstäjien perään.

Tämä oli toinen niistä elokuvista (toinen oli Matka kuuhun), jotka innoittivat minua ostamaan Landmarks of Early film -DVD-kokoelman, sillä molemmat näistä elokuvista löytyvät 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirjasta. Siinä missä Matka kuuhun maistui allekirjoittaneelle todella hyvin, niin samaa ei voi sanoa Suuresta junaryöstöstä. Tämä nimittäin oli kuin olikin melko tylsä elokuva, enkä usko sen johtuneen pelkästään siitä, etten ole lännenelokuvien suuri ystävä.

Tarina oli loppujen lopuksi hyvin heppoinen. Rosvojoukko ryöstää junan, lähtee karkuun, mutta lopulta käy köpelösti. Kun tämä olisi edes kerrottu yhtä mielenkiintoisesti kuin edellämainittu Matka kuuhun, niin olisi ollut hyvä, mutta kun ei. Kerronta oli nimittäin aika tylsä, eikä se tarjonnut oikein viihdettä. Tarina jätti myös jonkin verran auki, nimittäin roistoilla tuntui olevan aika tuntuvan tuntuinen etumatka, mutta niin vain hyvikset olivat pian heti heidän takanaan. Eittämättä tämä on kiinnostanut aikalaisiaan, olihan kyseessä "ehkä ensimmäinen" länkkäri, joista rapakon tuolla puolen on aina tykätty, mistä kertoo sekin, että tämä nousi nopeasti menestyneimmäksi elokuvaksi Yhdysvalloissa. En oikein ymmärtänyt, mikä funktio oli värin (käsin) lisäämisellä tiettyihin kohtiin, sillä ne eivät tuoneet hirveästi lisämielenkiintoa tähän elokuvaan; ehkä on vain haluttu tehdä jotain "ensin", mene ja tiedä. Jäin kyllä miettimään, miten katsojat suhtautuivat siihen lopun kameraa kohti ampumiseen. Suojautuivatko he?

Näyttelijöitä näkyi loppujen lopuksi niin etäältä, ettei heistä jäänyt oikein mielikuvaa.

Pisteitä: 2/5

Aeroplane Flight and Wreck (Piloted by M. Cody)

Alkuperäinen nimi: Aeroplane Flight and Wreck (Piloted by M. Cody)
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1910
Kesto: 4 min

Jostain ladosta kaivetaan esiin ilmeisen omatekoinen (purje?)lentokone, jolla sitten yritetään lentää ja kyllä se sitten lentoon lähteekin, mutta tulee melkoinen mahalasku ja lentokone romuttuu. Sivustakatsojat sitten juoksevat romun luokse katsomaan, onko lentäjä vielä kunnossa ja ellen väärin nähnyt, niin kyllä se ainakin hengissä tuntui olevan. Tämä filmi kesti peräti neljä minuuttia, mutta silti tästä tuntui olevan vähän liikaa tavaraa, enkä oikein jaksanut innostua missään vaiheessa. Jotenkin kuvaus vaan oli toteutettu sen verran tylsästi, ettei tästä hyvä fiilis jäänyt.

Pisteitä: 1,5/5

The Dog and His Various Merits

Alkuperäinen nimi: Les chiens et ses services
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1908
Kesto: 2 min

Tämä filmi sopisi, tai olisi sopinut tuolloin, jonkun koirien kasvattajan mainokseksi, sillä tässä filmissä tuodaan esille koiran omistamisen monia hyviä puolia. Koiran voi pistää työhön muun muassa pistämällä se pyörimään tuollaiseen jättimäiseen "hamsterinpyörään", siitä on apua lampaiden laiduntamisesta tai sitten se voi vetää maitokärryä taikka jalkansa menettänyttä rampaa. Nykykatsoja tietenkin vähän karsastaa moista koiran hyväksikäyttöä (no, ehkä sitä lampaiden laiduntamista lukuun ottamatta), mutta toisaalta koirat on niin lutuisia, että filmi jaksoi miellyttää.

Pisteitä: 3/5

San Francisco: Aftermath of Earthquake

Alkuperäinen nimi: San Francisco: Aftermath of Earthquake
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1906
Kesto: 1 min 
 
Tämä filmi sopisi melkein uutisfilmiksi, sillä tässä kuvataan San Franciscoa maanjäristyksen jälkeen. Nyt on päästy viimein liikuttamaan kameraa oikein kunnolla (paljonkohan tuon ajan kamerat mahtoivat painaa) ja nyt myös filmi sisälsi ensimmäisen kerran otoksia useista eri paikoista, jos Matka kuuhun -elokuvaa ei lasketa, kun se on kuitenkin niin paljon poikennut rakenteeltaan ja idealtaan muita jo nähtyjä lyhytfilmejä. Tässä nähdäänkin niin sortuneita rakennuksia ja teitä kuin myös seurataan roihuavaa tulipaloa läheltä ja vähän kauempaakin. Siten tätä filmiä voisikin kuvata melko monipuoliseksi paketiksi.

Pisteitä: 3/5

Skyscrapers of New York City From North River

Alkuperäinen nimi: Skyscrapers of New York City From North River
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1903
Kesto: 3 min

Nyt on vuorossa New Yorkin esittely joelta käsin. Nähdään pilvenpiirtäjiä, satamavarastoja, vähän ihmisiäkin ja vaikka mitä. Tämän lyhäriryppään ensimmäinen elokuva, jossa on käytetty liikkuvaa kameraa. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kamera ei sinänsä taida liikkua lainkaan, mutta kamera on kylläkin liikkuvan veneen kyydissä, mikä takaa New Yorkin näkemistä laajemmaltikin. Tämä seikka kuitenkin tekee filmistä selvästi mielenkiintoisemman, vaikka itse kaupunki mustavalkoisena näyttikin vähän tympeältä, ja vaikken mitään tunnettuja maamerkkejä tunnistanutkaan.

Pisteitä: 2,5/5

Pack Train on Chilkoot Pass

Alkuperäinen nimi: Pack Train on Chilkoot Pass
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1898
Kesto: 1 min

Vastoin odotuksia tässä filmissä ei olekaan junaa, vaan lauma hevoseläimiä (olisikohan ollut muuleja tai aaseja) kantamassa tietä pitkin tavaroita. Filmissä seurataankin tämän ison lauman kulkua kameran ohi. Tämä ei ole järin mielenkiintoista, eikä mielenkiintoa myöskään lisännyt ne pari ihmistä, jotka kulkivat hevosilla ja pitivät laumaa koossa. Tämä kun oli ryyditetty vielä aika tylsällä kappaleella, niin ei tässä sinänsä mitään positiivista osaa sanoa, joskin enhän minä tiedä, onko nämä musiikit lisätty nimenomaan tähän dvd-julkaisuun jälkikäteen vai oliko ne myös alkuperäisissä filmeissä. Kuitenkin tämä oli aika tylsä lyhäri.

Pisteitä: 1/5

President McKinley at Home

Alkuperäinen nimi: President McKinley at Home
Pääosissa: William McKinley
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1897
Kesto: 1 min

Yhden pidemmän arvostelun jälkeen takaisin peruslyhärien pariin vielä hetkeksi. Nyt siirrytään Yhdysvaltoihin ja ensimmäisenä vuorossa on filmi, jossa näytetään Yhdysvaltain silloista presidenttiä William McKinleyä jonkun ystävänsä kanssa tämän kotipihassaan. He kävelevät talolta kameran ohi ja siinä onkin aikalailla tämän elokuvan anti. Oli tämä filmi ainakin siinä mielessä opettavainen, että nyt tiedän, kuka oli vuonna 1897 Yhdysvaltain presidentti (tieto, joka varmasti vie minut vielä pitkälle) sekä pienen Wikipediassa käynnin jälkeen myös sen, mikä oli kyseisen herran kohtalo.

Pisteitä: 2/5

Project 1001, osa 40/1001: Matka kuuhun

Alkuperäinen nimi: Le voyage dans la lune
Ohjaus: Georges Méliès
Käsikirjoitus: Georges Méliès
Pääosissa: Victor André. Bleuette Bernon, Brunnet
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1902
Kesto: 14 min

Professori Barbenfouillis (Georges Méliès) suunnittelee kuumatkaa ja yrittää saada kollegoitaan hyväksymään suunnitelman ja pienestä vastustuksesta huolimatta kuumatka päätetään toteuttaa. Rakennetaan ohjusmainen avaruusalus, joka räjäytetään jättimäisellä kanuunalla avaruuteen sisällään professori Barbenfouillis sekä viisi tämän kollegaa, ja kuussa heidän tulisi selviytyä hengissä.

Matka kuuhun toimi Suuren junaryöstön rinnalla innoittajana ostaessani Landmark of Early Film -kokoelman (sekä sen toisen osan), jonka sisältämistä filmeistä olette saaneet sietää melkeinpä twittermäisiä mikrobloggauksia. Tietenkin kaiken taustalla on oma elokuvaraamattuni 1001 elokuvaa, jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirja, josta  löytyvät edellämainitut elokuvat ja ovat näin ollen kaksi varhaisinta kirjassa mainittua elokuvaa.

Tajusinpas tuossa muuten, että oli verrattain hyvä onni, että tämä dvd-boksi on jenkkijulkaisu, nimittäin en ollut ostotilanteessa tullut edes ajatelleeksi, että näissä elokuvissa puhuttaisiin millään kielellä (mykkäfilmejä kun pääasiassa on), mutta tässä elokuvassahan olikin oikein kunnon selostus, mikä oli tietenkin jenkkijulkaisusta johtuen englanniksi. Englanninkielistä tekstitystäkään ei ole, joten jos kielenä olisi ollut alkuperäinen ranska, niin pulassahan tässä olisi oltu entistä enemmän, sillä nytkin tämä ilmeisesti ranskalaisen englanniksi puhuma selostus tuotti paikoin ongelmia.

Niin, itse elokuvasta. Matka kuuhun perustuu Jules Vernen kirjaan Maasta Kuuhun tehden tästä elokuvasta kaiketikin ensimmäisen kirjasta tehdyn filmatisoinnin (saa korjata, jos olen väärässä). Elokuva oli pioneeri myös monella muulla saralla, olihan Matka kuuhun muun muassa ensimmäinen scifi-elokuva, selvästi pidempi kuin muut aikanasa elokuvat ja yhtenä ansiona voisi mainita myös sen, että tämä oli ensimmäisiä elokuvia, joita varten nimenomaan rakennettiin omat lavasteet. Huolimatta yli sadan vuoden iästä tämä elokuva onnistui olemaan aika loistava tapaus.

Tarina nyt oli aika simppeli, mutta onnistui kyllä viihdyttämään koko kestonsa puolesta aika hyvin. Kuten 1001 elokuvaa -kirja mainitsee, niin elokuva on hauska osin surrealistisuutensa takia, sillä elokuva ylittää todellisuuden rajat selvästi ja menee oikein komeasti fantasian puolelle. Lavasteille ja tarinan naiiviudelle voisi nykykatsoja nauraa helpostikin, mutta pitää nyt kuitenkin muistaa, että tämä elokuva on nyt kuitenkin tehty 1900-luvun alussa ja Jules Vernen kirja siitä vielä puolivuosisataa taaksepäin. Minä ainakin kykenin nauttimaan lavastuksestakin, sillä se näytti minusta ihan riittävän hyvältä. Myös tapahtumat saivat nauramaan, mutta ei myötähäpeästä tai naiiviudensa vuoksi, vaan siksi, että elokuva todella oli hauska kuvaus ja väittäisinpä, että myös aikalaiset ovat nauttineet tämän elokuvan tarjoamasta surrealistisesta huumorista. Toki elokuva sisälsi myös nimenomaan nykykatsojalle hupaisia kohtia, kuten Kuusta lähtö, mutta pääosin sain nauraa juuri niille kohdille kuin missä Méliès on halunnutkin katsojan nauravan... kai. Mitä tulee scifi-puoleen, niin ensimmäiseksi tieteiselokuvaksi mitä onnistunein pätkä. Vähän kyllä jäin miettimään, kuinka paljon oikeastaan tuohon aikaan tiedettiinkään "rahvaan" parissa Kuusta ja avaruudesta.

Näyttelijöistä ei sinänsä mitään ihmeellistä sanottavaa, sillä suurimman osan ollessa hirveitä partahemmoja, menivät ne helposti sekaisin.

Pisteitä: 4,5/5

New York: Broadway at Union Square

Alkuperäinen nimi: New York, Broadway et Union Square
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896
Kesto: 1 min

Kamera kuvaa Broadwayn hulinaa, jossa kulkevat niin raitiovaunut kuin jalankulkijatkin. Jalankulkijoiden turvallisuutta valvovat sitten kaksi poliisia, jotka näyttävät, milloin saa kulkea ja milloin ei. Tämä oli sinänsä ihan kiintoisa pätkä yli sadan vuoden takaisesta New Yorkista, mutta sisällöltään nyt ei mitenkään ihmeellinen. Melkein tätä kiinnostavampaa olisi nähdä videokuvaa nykyisestä Broadwaysta, joka on muistini mukaan muutettu kävelykaduksi. Sinänsä hauskana huomiona oli pikkupoika, joka jäi katsomaan suoraan kameraan.

Pisteitä: 2,5/5

Card Party

Alkuperäinen nimi: Partie de cartes
Ohjaus: Leopoldo Fregoli
Pääosissa: Leopoldo Fregoli
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1897
Kesto: 1 min

Kolme isoa kihoa pelaavat korttia jonkinlaisen ravintolan/hotellin pihalla ja yksi näistä herroista pyytää tarjoilijaa tuomaan juotavaa. Tarjoilija tuo pullon ja kolme lasia ja yksi näistä miehistä alkaa kaataa juotavaa itselleen ja tovereilleen ja tarjoilija seuraa kortinpeluuta melko innoissaan. Kun sitten juomat kaadettu, kukin miehistä ottaa lasinsa ja kilistelevät. Tällainen tapaus tällä kertaa. Sopivasti poikkeaa tähän mennessä nähdyistä, mistä toki pisteitä, mutta ei tämäkään nyt kauheasti loppujen lopuksi iskenyt. Ehkä odotin etukäteen filmin enemmän keskittyvän siihen kortinpeluuseen, mutta jos näin olisi ollut, olisiko sekään ollut sitten niin hirveän mielenkiintoista?

Pisteitä: 2,5/5

Snowball Fight

Alkuperäinen nimi: Bataille de boules de neige
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896
Kesto: 1 min

Pääosin aikuisista koostuva joukko leikkii lumisotaa ilmeisesti Pariisin kaduilla. Pyöräilijä yrittää ajaa heidän välistään, mutta häneen osuu niin monta lumipalloa, että hän kaatuu ja nyt alkaa pyöräilijän pommitus toden teolla, mutta kun hän pääsee ylös, hän ei osallistu lumisotaan, vaan lähtee pyörällään takaisin sinne mistä on tullutkin muiden jatkaessa lumisotaansa. Tämäkin on merkitty dokumentaariseksi, vaikka tämän pyöräilijän tapaus selvästi osoittaa sen, että kyseessä on selvästi etukäteen sovittu juttu. Tiedä sitten, oliko pyöräilijästä kuinka hauskaa kaatua siihen maahan, mutta aika ehjin nahoin hän näytti selviävän. Kuitenkin se, ettei tämä ollut täysin spontaani lumisotatapaus, verotti pisteitä.

Pisteitä: 2/5

Poultry-Yard

Alkuperäinen nimi: Basse-cour
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896
Kesto: 1 min

Jälleen kerran lintuja ruokitaan, eikä tämä sinällään eronnut edellisestä lintujenruokafilmistä Feeding the Dovesista. Tällä kertaa ruoan heittelijöinä on kaksi tyttöä ja linnutkin on erilaisia, mutta muuten aika samanlaista menoa kuin ennenkin. Onkohan Lumière (IMDB ei mainitse ohjaajaa, mutta oletan, että Lumière on tämänkin takana) ihastunut lintujenruokinnasta, kun tämä oli jo toinen lintujen ruokintaa kuvaava pätkä? Kuitenkin pitää muistaa, ettei filmi kuitenkaan tuohon aikaan kovin halpaa ollut, niin olisi sitä voinut luulla, että yksikin tällainen filmi riittäisi, mutta ei näköjään.

Pisteitä: 2/5

Carmaux: Drawing out the Coke

Alkuperäinen nimi: Carmaux, défournage du coke
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896

Kesto: 1 min

Ei, filmissä ei ole suositun virvoitusjuoman ensivisiittii valkokankaalla, vaan filmissä näytetään kuvaa hiilikaivokselta, jossa tulikuumaa koksia työnnetään jostain kaivoksen sisuksista maanpinnalle jollain ihme härvelillä. Ilmeisesti kuumuudesta ja koksin yhtenäisestä muodosta johtuen työntekijät suihkuttavat sen päälle vettä, jonka jälkeen sitä voisi ehkä sitten käsitellä. En tiedä, en ole silleen asiantuntija hiilikaivosten toiminnasta (enhän edes tiedä, vaikka koksille olisi omat kaivoksensa), jotta voisin varmasti sanoa mitään, mutta tämä tarkoittaa samalla sitä, ettei tuosta nähdystä pätkästä saanut tällainen tavallinen tallaaja kovinkaan paljon irti.

Pisteitä: 2/5

Transformation by Hats, Comic View

Alkuperäinen nimi: Chapeaux à transformations
Ohjaus: Louis Lumière
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1895
Kesto: 1 min

Videossa mies esittää eri henkilöitä vaihtamalla kasvoilleen vähän väliä uuden hatun tai parran. Näin nykykatsojaa tällaiset pukutemput, vai pitäisikö sanoa hattutemput, eivät jaksaneet pahemmin ilahduttaa, mutta kai nämä hatunvaihdokset ovat aikalaisia jaksaneet viihdyttää. Tämä itse esittäminen olikin sentään jo vähän hauskempi juttu, mutta ei kunnolla.

Pisteitä: 2,5/5

Demolition of the Wall

Alkuperäinen nimi: Démolition d'un mur
Ohjaus: Louis Lumière
Pääosissa: Auguste Lumière
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896
Kesto: 1 min

Käsi ylös, kuinka monen ensimmäinen mielleyhtymä elokuvan nimestä toi mieleen Berliinin muurin? No, niin arvelinkin. Berliinin muurista nyt ei kuitenkaan ole kyse, vaan tässä hajotetaan ilmeisen purkutuomion saaneen talon seinää. Auguste valvoo hommia etualalla, kun työmiehet kaatavat seinää, mikä ilmeisesti riitti syyksi pistää Augusten nimi (IMDB:n) näyttelijäluetteloon. No joo, itse seinän kaato kuitenkin oli loppujen lopuksi aika vaisu kokemus.

Pisteitä: 2/5

Lion, London Zoological Garden

Alkuperäinen nimi: Lion, London Zoological Gardens
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1895
Kesto: 1 min

Eläintarhan hoitaja houkuttelee leijonaa kameran eteen ilmeisesti pienen lihapalan avulla ja niinpä katsoja pääseekin näkemään ison leijonan silleen ihan lähietäisyydeltä, mutta silti kalterien takana. Välillä leijonan tassu tulee kalterien toiselle puolelle, mutta siinä kaikki. Eipä tämä kovin ihmeelliseltä tuntunut, mutta mikäli elokuvaa on näytetty elokuvateattereissa, niin on kyllä saattanut noinkin läheltä kuvattu elokuva aiheuttaa melkoista ihastusta.

Pisteitä: 2/5

Childish quarrel

Alkuperäinen nimi: Babies Quarrel
Ilmestymisvuosi: 1896
Kesto: 1 min
 
Kaksi pikkulasta kinastelevat lastenvaunuissa ja viepä toinen jotain tavaroitakin toiselta ja saa tämän itkemään. Tämä toinen katsoo niin monta kertaa kameraan, että vähän epäilyttää lasten nuoresta iästä huolimatta, että kyseessä olisi osittain näytelty kohtaus. Ettei vain kameran toisella puolella oleva henkilö pyytäisi tätä lasta vähän kiusaamaan sitä toista lasta? No, mahdotontahan se on sanoa, mutta sellainen kuva tästä jäi.

Pisteitä: 2/5

Promenade of Ostriches, Paris Botanical Gardens

Alkuperäinen nimi: Autruches
Valmistusmaa: Ranska
Ilmestymisvuosi: 1896


Filmissä ollaan jossain eläintarhan tapaisessa tai yleisessä puistossa, jossa ihmiset matkustavat hevosvaunuilla, niiden selässä sekä norsulla ja kamelilla. Mitään tämän kummoisempaa ei tässä filmissä nähdä, vaan nämä otukset vain marssivat kameran ohi ja siinä se. Aika tylsänpuoleinen filmi siis ja uskoisin tämän olleen tylsä jo silloin aikoinaan, ellei sitten siinä ole jotain äärimmäisen hienoa, että näkee eksoottisempia eläimiä valkokankaalta. Tiedä sitten häntä.

Pisteitä: 1,5/5