keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Ocean's Twelve

Alkuperäinen nimi: Ocean's Eleven
Ohjaus: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: George Nolfi
Pääosissa: George Clooney, Brad Pitt, Catherine Zeta-Jones
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2004


- We could turn ourselves in. Go to jail. Nothing Benedict could do to us there.

- Yeah, good idea. We all go to the cops and confess to the Bellagio robbery. That averages twenty years for grand larceny for each of us. Yeah, that'd teach him.

On kulunut joitakin vuosia siitä, kun Danny Ocean (George Clooney) porukoineen ryösti Terry Benedictin (Andy Garcia) kasinot. Nyt Benedict on saanut Dannyn jengin tähtäimeensä ja hän vieraileekin yksitellen jokaisen luona kertomassa, että näillä on kaksi viikkoa aikaa velkansa takaisin. Niinpä on aika uuden keikan, mutta päästyään ryöstökohtaukseen he huomaavat, että joku on ehtinyt ensin: mestarivaras, jota kutsutaan The Night Foxiksi (Vincent tassel), mutta mitkä ovat tämän todelliset motiivinsa...

Ocean's Eleven - Korkeat panokset
tarjosi takuuvarmaa viihdettä alusta loppuun, mutta samaan ei yllä millään siitä tehty jatko-osa Ocean's Twelve, sillä elokuva oli kauttaaltaan tylsempi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, eikä lainkaan yhtä hauska.

Tarinan lähtöidea sinänsä on ihan kiva. Benedict haluaa rahansa takaisin ja niinpä Dannyn kumppaneineen tarvitsee tehdä vielä yksi keikka. Ongelma on kuitenkin siinä, että tämä keikka ei olekaan koko elokuvan kantava voima, vaan tämä on vain välivaihe toiseen, vielä suurempaan keikkaan. Tämä luo elokuvaan sillisalaattimaisuutta, joka ei oikein maistu, varsinkin kun juonenlankoja vedeltiin henkilöidenkin kohdalla sinne tänne. Suurin ongelma kuitenkin on se, ettei katsojaa päästetä mukaan samalla tavalla kuin ensimmäisessä osassa, vaan katsoja saa pieniä vihjeitä lukuun ottamatta tietää tapahtumien todellisen tolan vasta viime hetkellä ilman, että annetaan mitään mahdollisuuksia tajuta asoita omin päin. Kun sitten vielä dialogeistakin puuttui kaikki se napakkuus, mikä teki ensimmäisen osan dialogeista niin loistavia, niin ei hyvää kesää. Ei sillä, mahtui elokuvaan hauskojakin hetkiä, joista parhaimpana Dannyn vaimon Tessin (Julia Robertsin) esiintyminen Julia Robertsina. Loppuhuipentumassa ei ollut samanlaista hohtoa kuin ensimmäisessä elokuvassa.

Näyttelijöiden ollessa samat kuin edellisessä osassa (täydennettynä Catherine Zeta-Jonesilla) ei juuri valittamista ollut. Robertsia ja Saulia esittänyttä Carl Reineria olisi saanut kyllä näyttää enemmän. Bruce Willis tekee ihan hupaisan cameo-roolin.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti