keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Mutta kuka murhasi Harryn?

Alkuperäinen nimi: The Trouble with Harry
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: John Michael Hayes
Pääosissa: Edmund Gwenn, John Forsythe, Shirley MacLaine
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1955


- You know, I've never been to a home-made funeral before. - Hmm. I have. This is my third. All in one day.


Albert Wiles (Edmund Gwenn) on metsästämässä jäniksiä kiväärillään. Etsiessään mahdollista saalista hän löytää erään mäen päältä miehen, Harryn, ruumiin, jolla on reikä päässä. Hän päättelee vahingossa tappaneen Harryn ja päättää piilottaa ruumiin. Ennen kuin tämä onnistuu, mäen päälle tulee kulkija jos toinenkin, mutta yhteistä näillä on se, että ketään ei tunnu haittaavan, että Harry on kuollut. Kun sitten taiteilija Sam (John Forsythe) tulee ruumiin luokse, Wiles astuu esiin ja he päättävät haudata Harryn. Kuitenkin pian he tajuavat, ettei Wiles sittenkään tappanut Harrya, mutta jos ei hän, niin kuka sitten? 

Muistelisin jopa kuulleeni, että tämä elokuva oli jossain määrin esinäytös Alfred Hitchcock esittää -sarjalle, mutta tämän todenperäisyydestä en mene juuri nyt takuuseen. Tämä oli nyt kuitenkin toinen kerta, kun näin sinänsä veikeästi suomennetun Mutta kuka murhasi Harryn? -elokuvan, mutta se ei toisaalta häirinnyt elokuvan katsomista, vaikka loppuratkaisun tiesikin. Päinvastoin elokuva oli edelleen mitä mukavin pikku musta komedia, ja vaikka ei ihan perinteinen Hitchcock-filmi ollutkaan, niin silti Hitchcock oli onnistunut myös tässä elokuvassa. 

Tarina lähtee heti käyntiin Harryn löytymisellä, mikä sopi hyvin elokuvan kokonaisuutta ajatellen. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähikylän asukkaat eksyvät yksi toisensa perään mäelle, käy ilmiselväksi, että kyseessä on selvästi komedia ja mitä maukkain sellainen, kun kaikki tuntuvat suhtautumaan Harryn ruumiiseen varsin välinpitämättömästi. Tarinan edetessä saadaan selvyyttä siihen, miksei kukaan oikein kauhistu Harryn kuolemasta ja tämä tehdään, jos nyt ei ihan uskottavasti, niin ainakin kekseliäästi. Kuitenkin elokuvan tyylilaji paljasti minulle jo ensimmäisellä katselukerralla loppuratkaisun, vaikkakaan ei muistaakseni kovin aikaisessa vaiheeessa. Nyt, kun tiesin varmuudella loppuratkaisun, kykenin silti nauttimaaan hyvin kuvatusta tarinasta. 

Näyttelijäsuoritukset olivat ihan kohtuullisen onnistuneita ottaen nyt huomioon kuitenkin sen tosiseikan, että elokuva on tehty 1950-luvulla. Eihän nämä niin kauhean uskottavia olleet, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi hyviä tun ajan elokuvan tähdiksi. Ehkä kuitenkin Edmund Gwennissä oli eniten sellaista (uskottavaa) särmää tästä pääosanelikosta, mutta eipä Shirley MacLainekaan huono ollut tässä ensimmäisessä elokuvassaan. 

Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti