keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kadonnut maailma: Jurassic Park

Alkuperäinen nimi: The Lost World: Jurassic Park
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: David Koepp
Pääosissa: Jeff Goldblum, Julianne Moore, Pete Postlethwaite
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1997


- How do we find the adult?

- Just follow the screams.

Jurassic Parkista hengissä selvinnyt Ian Malcolm (Jeff Goldblum) kertoi lehdistölle kokemistaan asioista, mutta hänet leimattiin hulluksi. Nyt hänen tyttöystävänsä Sarah (Julianne Moore) on lähtenyt Jurassic Parkin luojan John Hammondin (Richard Attenborough) palkkaamana syrjäiselle saarelle, jossa hänen on tutkittava siellä löytyviä dinosauruksia, eikä Ianin auta muu kuin lähteä perään. Hänen mukanaan lähtee muutama muu tutkimusmatkalainen ja kaiken lisäksi myös salaa hänen tyttärensä Kelly (Vanessa Lee Chester). Tutkimusryhmän tarkoitus on vain tarkkailla dinosauruksia, mutta kaikki muuttuu, kun Hammondin sukulaispoika Peter Ludlow ((Arliss Howard) tulee saarelle joukkoineen...

Stephen Spielberg palasi Jurassic Parkin pariin neljä vuotta ensimmäisen osan jälkeen. Ensimmäinen elokuva oli ihan kohtuuhyvä seikkailuelokuva, vaikka olikin menettänyt hohdostaan paljon vuosien varrella. Kadonnut maailma: Jurassic Park osoittautui ensimmäistä huonommaksi ja näin nopeasti ajateltuna en muista toista Spielbergin elokuvaa, josta olisin pitänyt yhtä vähän. Olen toki nähnyt tämän elokuvan kerran aiemminkin, mutta en muistanut tästä yhtään mitään ja elokuvan aikanakin vain Kellyn ja Ianin keskustelun muistin nähneeni aiemmin.

Sinänsä tarina alkaa ihan kivasti Ianin ja kumppaneiden tullessa uudelle saarelle. Periaatteessa tässä oli mahdollisuudet vaikka miten huimaan seikkailuun ja itse asiassa ajattelin vielä tässä vaiheessa, että tämä toinen osahan saattaa olla ensimmäistä osaa parempi. Homma kuitenkin lässähtää heti, kun Ludlow joukkoineen saapuu katselunautintoa pilaamaan. Näiden dinometsästys oli vain ja ainoastaan tylsää, eikä pakenemisen alkaessa parantunut yhtään. Aika ajoin minulle tuli mieleen Predator (siinäkin paetaan jotain vaarallista ja vain harvoin näytettävää), vaikkei tämä jäikin valovuosien päähän siitä. Siellä vanhalla radioasemalla mentiinkin sitten melkein jo tahattoman komiikan puolelle. Varsinkin Sarahin kattoseikkailu ja etenkin liikuskelu oli kovin kliseetäyteistä. Myöskin se köysissä roikkuminen oli kaikkea muuta kuin jännittävää. Tähän kun lisätään typerä loppuepisodi San Diegossa, niin on pakko myöntää, että Spielberg todellakin veti tämän elokuvan kohdalla vesiperän. Loppuratkaisu kyllä jossain määrin miellytti.

Kuvauspuoli oli edelleen kunnossa, mitä toki Spielbergin elokuvalta sopiikin odottaa ja jos tarina olisi ollut läheskään yhtä hyvä, niin elokuvassa olisi voinut olla aineksia vaikka mihin. Dinosaurukset näyttivät edelleen hyviltä, eikä maisemissakaan sinänsä valittamista. Edellä mainituissa köysikohtauksessa sekä radioasemakohtauksessa oli kyllä joitakin heikkouksia. Ensimmäisen kohdalla sen matkailuvaunun putoaminen oli toteutettu huonosti eikä lainkaan uskottavaksi - että kehtaankin vaatia dinosauruselokuvalta uskottavuutta. Radioasemalla sitten Kellyn ollessa katonrajassa hänen tukevaan olevat narut näkyvät todella selvästi. Lisäksi San Diegossa oli yksi typerältä näyttävä risteyskohtaus.

Pääosasta elokuvan näyttelijäkaartissa ei ollut samanlaista karismaa kuin ensimmäisessä osassa, mutta Jeff Goldblum oli tässäkin elokuvassa loistava. Itse asiassa hänen hahmonsa Ian Malcolm oli tässä elokuvassa paljon parempi; sarkastisuutta oli vähennetty ja kun sitä oli, se oli selvästi hienovaraisempaa ja Malcolm oli nyt selvästi ensimmäistä osaa kypsemmän (ja siten paremman) oloinen hahmo. Minä muuten olin tähän päivään asti, että Sam Neill olisi uusinut roolinsa, mutta ei näköjään.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti