lauantai 9. toukokuuta 2009

Beverly Hills 90210 - 6. kausi

Alkuperäinen nimi: Beverly Hills 90210 - Season 6
Ohjaus: Chip Chalmers, Jason Priestley, Michael Lange, ym.
Käsikirjoitus: Darren Star, Steve Wasserman, Jessica Kleiin, ym.
Pääosissa: Jason Priestley, Jennie Garth, Ian Ziering, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1996


- Best kiss. Mmm, for me, David.

- Yeah, me too. David Silver?
- What about you, Valerie?
- Was it Brandon, Dylan, Steve, Colin...?
- David.

Aah, Bevely Hills 90210:n maaginen kuudes kausi. Tai siis, kaikki BH-kaudet ovat toki maagisen hyviä ja muuta fanijuttuja, mutta... niin. Kuudes kausi julkaistiin niinkin varhain kuin viime viikolla, joten olikin jo aika saada tästä pikku hiljaa arvio aikaiseksi.

Kuudennelle kaudella kausikortin lunastivat Emma Caulfield Brandonin heila Susan Keatsinä sekä Jason Wiles Kellyn heila Colin Robbinsina. Myös Donna saa uuden leikkikumppanin, kun Cameron Bancroft tulee sarjaan jenkkifutaaja Joey Bradleyna. Vanhoista tutuista niin Kathleen Robertson, Jamie Walters kuin Joe E. Tata ovat saaneet nimensä ja naamansa alkutunnariin. Muutamia vanhoja ja jo poistuneita hahmoja nähdään kauden mittaan, kuten Brandonin vanhemmat sekä iki-ihana Andrea. Mitä tulee sitten alkuteksteissä alusta asti olleisiin, niin heitä on kauden alkaessa vielä kuusi: Jason Priestley, Jennie Garth, Ian Ziering, Tori Spelling sekä Luke Perry (toki Joe E. Tata on ollut myöskin ekasta kaudesta lähtien mukana, mutta ei alkuteksteissä). Kauden aikana sarjasta poistuvat niin Luke Perry kuin Jamie Walters sekä moni tällä kaudella tutuksi tullut hahmo. Vierailemassa käy useampi tunnetumpi tapaus, kuten jenkkifutaaja Steve Young sekä irlantilaisbändi The Corrs.

Tapahtumia riittää tähänkin kauteen riittävästi ja mikäs siinä, kun kuudes kausi on tähän mennessä pisin kausi. Dylan (Luke Perry) tapailee isänsä tapattaneen tytärtä, Ray (Jamie Walters) puolestaan käyttää vähän turhan kovia otteita Donnaan (Tori Spelling), joka puolestaan yrittää päästä Rose Bowl -karnevaaliin esille, Kelly (Jennie Garth) puolestaan sekaantuu kokaiiniin ja menee sekaisin, Brandon (Jason Priestley) puolestaan pääsee taas uhkapelailemaan, David (Brian Austin Green) kokeilee onnea musiikkivideomaailmassa, Steve (Ian Ziering) tarvitsee matematiikan tuutoria, jonka tehtävän ottaa Clare (Kathleen Robertson) ja Valerie (Tiffani Thiessen) huijaa kaikkia ystäviään ansaitakseen näiden ystävyyden. Jokaiselle siis tapahtuu jotain ja mikäs sen lystikkäämpää.

Yleisesti ottaen sitten matkustellaan siellä täällä; välillä yövytään nunnaluostarissa, välillä puolestaan vietetään leirielämää ja käydäänpä sitä jopa laskettelemassa. Kauden aikana myös joudutaan myös kokemaan maanjäristys, vietetään Steven synttäreitä, tavataan oikeita prinssejä sekä pakkomielteisiä huonekavereita, käydään oikeutta asiassa kuin asiassa, vietetään selibaattia ja vaikka mitä.

Myös rakkausrintamalla tapahtuu; Donna vaihtaa Raystä Joeen, mutta lopulta myös Donnalla ja Joella riittää sydänhuolia (pun intended). Brandon deittailee pomoaan Susania ja sitten taas kolmiodraamaa nähdään välillä Colin, Valerie ja Kelly. Valerie myöskin viettää hetken aikaa Davidin kanssa. Steve ja Clare (Kathleen Robertson) löytävät yhteisen sävelen, vaikka heidänkin suhteessaan riittää myrskyä. Rakkaudesta osattomaksi ei jää myöskään Peach Pitin Nat (Joe E. Tata). Nämä monet rakkausjutut tietenkin tarkoittavat sitä, että kaudessa riittää myös draamaa enemmän kuin tarpeeksi.

Toisin sanoen tapahtumia riittää vaikka muille jakaa, mutta jos ei jaa, niin aika ei ainakaan tule pitkäksi kauden aikana, vaikka ennätyspitkä kausi onkin kyseessä. Olisihan minulle voinut riittää muutama jakso lyhyempikin kausi, mutta hyvä toki näinkin. Eipähän loppunut ihan heti kesken. Kun hahmot olivat niinkin tuttuja kuin olivat, niin hahmojen iloihin ja suruihin pystyi ottamaan osaa hyvin, vaikka samankaltaisia juonenkäänteitä on nähty yhdessä jos toisessakin draamasarjassa. Eipä nämä tapahtumat ihan ensimmäisten kausien tasolle pääse, vaikka tyydyttikin paljon.

Mitä tulee sitten hahmoihin, niin Valerie on ihana vamppina ja Valerien ja Kellyn kissa ja hiiri -leikkiä oli kiva seurata. Välillä oltiin niin kaveria, mutta sitten taas tapahtui jotain, joka pilasi heidän välit. Täysin en ymmärrä Jamie Waltersin pääsemistä alkuteksteihin, sillä missään vaiheessa Ray ole tuntunut sillä tavalla jengin jäseneltä kuin monet muut hahmot ja siten hän onkin tuntunut aina vain yhdeltä sivuhahmolta. Jopa Susan ja Joe tuntuivat enemmän kuuluvan porukkaan kuin Ray, mutta näille ei tietenkään voitu suoda pääsyä alkuteksteihin, kun kyseessä oli kuitenkin heidän ensimmäinen (ja ainoa?) kautensa sarjassa. Mitä tulee sitten Luke Perryn lähtöön, niin sinänsähän ikävä juttu tuo oli, sillä Dylanissa riitti särmää kyllä. No, onneksi tiedän jo, ettei Dylanin tapaus ole vielä kokonaan taputeltu.

Pisteitä: 4/5

PS. Ilmestyisipä jo se seitsemäs kausi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti