maanantai 4. toukokuuta 2009

71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta

Alkuperäinen nimi: 71 Fragmente einer Chronologie des Zusfalls
Ohjaus: Michael Haneke
Käsikirjoitus: Michael Haneke
Pääosissa: Gabriel Cosmin Urdes, Lukas Miko, Otto Grünmandl
Valmistusmaa: Itävalta, Saksa
Ilmestymisvuosi: 1994


- Mutta nyt on enemmän palasia. Se on muuten liian helppoa.


19-vuotias nuorukainen menee joulun alla 1993 pankkiin ja ampuu siellä aseellaan täysin satunnaisesti tappaen kolme ja sen jälkeen vielä itsensäkin. Pankissa tai sen välittömässä läheisyydessä on muun muassa vanha mies, laittomasti maahan tulllut romanialaisen poika, rahankuljetusfirman työntekijä, murhaaja ja monien muita. Näiden pankissa olleiden elämiä käydään läpi parina tragediaa edeltävänä kuukautena pala palalta, katkelma katkelmalta...

Toisinaan sitä tulee ostettua elokuvia mitä ihmeellisimmistä syistä. Olen ostanut elokuvia muun muassa huonon maineen takia (Plan 9 from Outer Space), elokuvia tai joilla on jopa omassa genressään täysin typerä idea (The Blob - Valuva kuolema). 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta hankin aikoinaan puhtaasti siitä syystä, että pidin sen nimestä heti sen nähdessäni, vaikken tiennytkään vielä tuolloin, oliko nimi suomentajan mielikuvituksen tuotetta vai vastasiko se alkuperäistä. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että tämä nimi oli elokuvan parasta antia.

Tarinan lähtöidea on siinä, että seurataan pankissa tuona kohtalokkaana päivänä useiden kuukausien ajan. Sinällään tämä lähtöidea on ihan kiintoisa, mutta kun toteutus ontuu enemmän kuin raajarikko pingviini, niin ei tästä todellakaan hyvä maku jäänyt. Kuten oli varmasti tarkoitettukin, niin katkelmat tuntuivat välillä kovin satunnaisilta ja ei tämä vain toiminut. Toki elokuvan palasista on useimmissa tapauksissa rakennettavissa selvä juonirakenne, mutta joidenkin hahmojen kohdalla oli vaikeaa nähdä mitään tarkoitusta heidän mukanaololleen, mutta tämä saattoi johtua ajoittaisesta keskittymisen herpaantumisesta, sillä nämä katkelmat oli kuvattu todella tylsästi. Jotkut katkelmat lisäksi olivat ihan älyttömiä, kuten esimerkiksi tämä pingispallokohtaus. Ainoastaan tämä romanipojan tarina tuntui kunnolla kiinnostavalta. Jotenkin en ymmärtänyt myöskään ratkaisuja näyttää samoja uutispätkiä kahteen kertaan, vaikka teorian minä tästäkin kehitin (ampumistapaus vain uutinen muiden rinnalla). Entä minkä vuoksi näitä katkelmia oli nimenomaan 71? Sattumaako?

Hahmoja oli niin paljon ja katkelmat välillä sen verran lyhyitä, että hahmoihin ei siten ehtinyt tutustua puhumattakaan samaistumisesta. Myönnän välillä menneeni jopa sekaisin siinä, että keitä ruudussa olevat oikein olivatkaan ja mitä tulee henkilöiden nimiin, niin ei puhettakaan, että muistaisin niitä, vaikka kuinka olisi IMDB apuna.

Minulla on Hanekelta myös Funny Games katsomista odottamassa, mutta jos se nojaa yhtään samantapaiseen kerrontaan kuin tämä elokuva, niin ei hyvää päivää. 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta on sen verran hidastempoinen tapaus, että nopeampiin elokuviin tottunut on aika helisemässä.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti