torstai 30. huhtikuuta 2009

Project 1001, osa 28/1001: Pan's Labyrinth

Alkuperäinen nimi: El laberinto del fauno
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Ivana Baquero, Sergi López, Maribel Verdú
Valmistusmaa: Espanja, Meksiko, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2006


- Kaikkialle maailmaan oikea isänne pani portteja joista teidän piti palaaman. Ja tämä on niistä viimeinen. Mutta meidän pitää varmistaman, että olemuksenne on koskematon eikä teistä ole tullut kuolevainen.


On vuosi 1944. Espanjan sisällissota on virallisesti päättynyt viisi vuotta aiemmin, mutta sissitaistelijat vielä vainoavat Francon joukkoja. Ofelia (Ivana Baquero) matkaa raskaana olevan äitinsä Carmenin (Ariadna Gil) kanssa uuden isäpuolensa kapteeni Vidalin (Sergi López) johtamaan metsätukikohtaan. Matkalla sinne he pysähtyvät hetkeksi ja Ofelia löytää kivenpalasen, johon on kaiverrettuna silmä. Hän löytää kivipaalun, johon palanen kuuluu ja pistää sen päikoilleen. Silloin paalussa kuvattuna olleen olion suuaukosta ryömii esiin ötökkä, joka myöhemmin osoittautuu keijuksi. Tämä keiju johdattaa Ofelian vanhaan labyrinttiin, jonka päässä olevalla faunalla on Ofelialle tehtävä...

Pan's Labyrinth oli jo ilmestyessään kovin kiintoisa tapaus, mutta jostain syystä en saanut itseäni menemään katsomaan tätä elokuvateatteriin ja DVD:nkin käsiin saamisessa oli aikoinaan jonkinasteisia vaikeuksia, mutta nyt vihdoin ja viimein sain tämän katsottua pitkän odotuksen päätteeksi ja hyvin elokuva odotukset täytti, vaikkei aivan mestariteoksesta voikaan puhua.

Elokuvassa seurataan oikeastaan kahta tarinaa samanaikaisesti. Toisaalta kerrotaan Ofelian seikkailemista toden ja fantasian välimaastossa fantasiakerronnan keinoin, mutta toisaalta sitten kerrotaan kapteeni Vidalin vaikeuksista sissien kanssa draaman keinoin. Lopulta nämä kaksi tarinan puolta sekä yhdistyvät että jäävät yhdistymättä. Tämä yhdistäminen hoidettiin hieman väkinäisesti, jos sitä edes tapahtui (ehkä päättelykykyni teki vain tepposet), eikä siten täysiä pisteitä saanutkaan.

Jos aloitetaan tästä Ofelian tarinasta, niin tuntui kuin olisi seurannut hieman synkempää lastensatua. Nimittäin niin faunan tapaaminen kuin tämän Ofelialle antamat tehtävät olivat kuin sadusta. Tarinassa oli kuitenkin sen verran synkempiä sävyjä, ettei tämä missään tapauksessa ollut lapsille sopivaa tavaraa ja siten olikin varsin onnistunut. Esimerkiksi tämä ruokailuhuonekohtaus oli verrattain jopa raaka tapaus. Ofelian tarinaa seurasi jännittyneenä, mutta terävin terä siitä tuntui puuttuvan. En ehkä ole täysin tyytyväinen tapaan, jolla tarina lopetettiin, vaikka eipä loppuratkaisu toisaalta huonokaan ollut. Lisäksi Ofelian viimeisen tehtävän arvasi hyvissä ajoin etukäteen, mutta toisaalta sitten oli lähes mahdotonta arvata, miten elokuva tarkalleen ottaen päättyisi; mielessä kävi niin (Ofelian kannalta) "hyvät" kuin "huonotkin" vaihtoehdot. Tarinassa siis kuitenkin riitti yllätysmomentteja tarpeeksi pitämään mielenkiintoa yllä loppuun asti.

Mitä tulee sitten siihen toiseen tarinaan, johon liittyvät niin Carmenin raskaus kuin myös taistelut sissejä vastaan, niin tämäkin tarinan puoli oli täynnä synkkyyttä, mikä sopi hyvin yhteen tarinan kanssa. Nimenomaan tämä synkkyys, joka näkyi niin kapteeni Vidalin teoissa kuin muissa tapahtumissa, teki tästä tarinanpuoliskosta paremmin seurattavan, vaikkei ihan samalla tavalla iskenytkään kuin Ofelian tarina. Espanjan sisällissota ja sen jälkimainingit eivät kuulu ihan vahvimpiin osaamisalueisiini, vaikka minulla onkin kirja suomalaisista kyseisessä sodassa, mutta se on vielä lukematta, ja siten minulla ei ole tietoa siitä, kuinka paljon tällaista sissitoimintaa esiintyi. Silti vallinnut asetelma saatiin tuntumaan uskottavalta. Kuitenkin kuten Ofelian tarinassakin, niin tässäkään ei voinut varmuudella arvata, mihin lopputulokseen lopulta päädytään.

Mitä tulee sitten kuvaukseen, niin elokuvan tunnelma oli varsin synkänpuoleista ja tämä ratkaisu oli varsin onnistunut. Lisäksi varsinkin tämä Ofelian tarinan lavasteet olivat varsin sadunomaiset, joskin hyvin synkän sadun kaltaiset ja siten toikin välillä mieleen Saksikäsi Edwardsin, vaikka itse tarina olikin täysin erilainen. Fauna oli varsin hyvin toteutettu eikä siitä voinut todellakaan päätellä varmasti, edustiko se hyvää vai pahaa. Ihan samoihin mittoihin ei yltänyt tämä Pale Man, mutta hänkin tuntui ihan mielenkiintoiselta.

Näyttelijät olivat hyviä, varsinkin Ofeliaa esittänyt Ivana Baquero. Sergi López kapteeni Vidalina oli myöskin sen verran onnistunut, että läpi elokuvan minä vain toivoin, että kuolisi se paskiainen; tämä jos mikä lienee hyvän näyttelijäsuorituksen merkki. Muutenkin näyttelijätyöskentely oli loistavaa, eikä tästä puolesta valittamista löytynytkään.

Pisteitä: 4/5

PS. Vielä näin loppuun pitää mainita kuriositeettina (tämä ei vaikuttanut arvosteluun), että jäi hieman harmittamaan, etten ole lukenut espanajaa alkeita pidemmälle, sillä ilman tekstitystäkin olisin tunnistanut tämän faunan puhuneen espanjaa normaalista poikkeavasti ja minä niin olisin halunnut tietää, miten hänen käyttämänsä kieli tarkalleen ottaen erosi normiespanjasta, mutta ehkä joskus toiste.

Samaan hengenvetoon todettakoon, että yritin löytää netistä espanjankielistä (eli alkuperäiskielistä) lainausta tuonne alkuun, mutta en löytänyt, mistä olen lievästi pahoillani. Koska törmäsin vain englanninkielisiin lainauksiin, päätin käyttää haluamastani kohdasta suomennosta sen sijaan, että olisin käyttänyt englanninkielistä lainausta, sillä lainaus ei olisi sen enempää "oikein" tai "väärin" englanninkielisenä kuin suomenkielisenä. Niinpä tästä lähtienkin jos alkuperäiskielellä ei löydy sopivaa lainausta, niin käännän haluamani lainauksen sitten suomeksi. (Tässä tuo lainaus oli kuitenkin suora kopio tekstityksestä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti