perjantai 3. huhtikuuta 2009

Project 1001, osa 19/1001: Blade Runner

Alkuperäinen nimi: Blade Runner
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Hampton Fancher, David Webb Peoples
Pääosissa: Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young
Valmistusmaa: Yhdysvallat / Hong Kong
Ilmestymisvuosi: 1982


Vuonna 2019 kuusi ihmisen kaltaista androidia, replikanttia sieppaa aluksen avaruudessa ja tulevat sillä maahan, jossa replikantit ovat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla. Kaksi näistä saadaan kiinni, mutta neljä pääsee pakoon. Niinpä niiden nappaamiseen ja tappamiseen erikoistuneen Blade Runner -yksikön paras blade runner, Rick Deckard (Harrison Ford) saa kutsun töihin, jonka hän ottaa vastaan hieman vastahakoisesti. Etsiessään replikantteja hän rakastuu yhteen sellaiseen, Rachaeliin (Sean Young) samalla, kun muut replikantit yrittävät etsiä tietään luojansa, Tyrellin (Joe Turkel) luokse...

Olen nähyt Blade Runnerin kerran aiemmin, ehkä jotain kymmenen vuotta aiemmin, enkä tuolloin täysillä päässyt elokuvaan sisälle. Sittemmin koko elokuvan sisältä olikin ehtinyt unohtua mielestäni. Siten nyt katsoessani elokuvan Final Cut -version, asiat olivat minulle täysin uusia, sillä en todellakaan muistanut yhtäkään asiaa elokuvasta etukäteen.

Blade Runner on hieman pessimistinen maailmankuvaus lähitulevaisuudessa eli vuodesta 2019. Kuitenkin kun elokuvasta kuorii pois nämä replikantit ja tulevaisuuden maailman, niin alta paljastuu melko tavanomainen dekkaritarina. On työnanto, kaunis nainen ja runsaasti etsivän työtä. Käsittelytapa vain poikkeaa perusdekkareista (positiivisessa mielessä), eikä vain siksi, että se sijoittuu tulevaisudessan.Tunnelma oli melkolailla kohdillaan läpi elokuvan, joten tarinan parissa jaksoikin hyvin loppuun asti, vaikkei varsinaisesti mitään yllätyksiä tarjonnutkaan.

Kuitenkin syy, miksi Blade Runner on niinkin menestynyt, löytyy visuaaliselta puolelta ja kyllä. Jo elokuvan ensiruudut antoivat odottaa visuaalisesti upeaa kuvausta, eivätkä odotukset pettäneet. Lavastus oli upeaa ja varsinkin nämä ilmasta otetut otokset kaupungista tahtoivat vetää sanattomaksi. Sitten kun päästään sisäkuvauksiin ja katutasolle, niin lavastus kyllä niissäkin oli huippuluokkaa, mutta ne eivät onnistunut vaikuttamaan samalla tavalla kuin nuo ilmakuvaukset, joiden aikana näki suuremman alan kaupunkia. Itse asiassa niin sisäkuvaukset kuin katutason kohtaukset toivat mieleen juuri sellaisen perinteisen synkän dekkarielokuvan lavasteet päivitettynä versiona, mikä lienee toki ollut tekijöiden tarkoituskin.

Harrison Ford oli perinteisesti hyvä, mutta ei noussut ylitse muiden, vaikka uskottavasti toikin mieleen dekkarietsivän. Kuitenkin niin Sean Young, replikanttien pomoa näytellyt Rutger Hauer kuin myös yhtä replikanteista, Prisiä, näytellyt Darryl Hannah olivat kaikki sen verran loistavia, että Ford melkein jäi näiden varjoon.

Jos elokuvasta hakee ennen kaikkea visuaalisesti loistavaa elokuvaa, Blade Runner mitä luultavimmin miellyttää ja paljon, mutta jos elokuvan tärkein osa on hyvä tarina, saattaa tämä elokuva olla pienoinen pettymys. Kokonaisuutena elokuva kuitenkin nousee sellaisesti hieman keskitasoa paremmaksi elokuvaksi, mutta en minä tätä mestariteokseksi kutsuisi... paitsi ehkä sen visuaalisuuden kohdalla.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti