torstai 2. huhtikuuta 2009

Project 1001, osa 17/1001: Seitsemän

Alkuperäinen nimi: Se7en
Ohjaus: David Fincher
Käsikirjoitus: Andrew Kevin Walker
Pääosissa: Brad Pitt, Morgan Freeman, Gwyneth Paltrow
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995


Ylpeys, ahneus, ylensyönti, viha, kateus, laiskuus ja himo. Seitsemän kuolemansyntiä, joihin sortuneet joutuvat häikäilemättömän sarjamurhaajan uhriksi. Kyseistä sarjamurhaajaa alkavat jahdata vasta uuteen piiriin saapunut etsivä David Mills (Brad Pitt) sekä työstään pian poisjäävä etsiväluutnantti William Somerset (Morgan Freeman). Yhdessä nämä alkavat ratkaista juttua pala palalta ja saavat lopulta huomata olevansa todella kylmäverisen ja älykkään tappajan jäljillä...

Seitsemän on juuri niin synkkä kuvaus poliisityöstä ja siihen nivoutuvasta sarjamurhaajan etsinnästä kuin David Fincheriltä saattaakin odottaa. Elokuva shokeeraa ja ihastuttaa samaan aikaan. On tietenkin makuasia, pitääkö näinkin synkästä elokuvasta, mutta elokuva tuskin jättää täysin kylmäksi ketään.

Tarina lähtee liikkeelle kuin melkein mikä tahansa trillerin muotoon sarjamurhaajakuvaus, mutta hyvin pian kuoren alta paljastuu todella älykäs elokuva kaikessa karuudessaankin. Tarinassa riittää syvyyttä elokuvan loppuun asti, mutta tässä syvällisyydessä ei mennä liian pitkälle eikä katsoja siten pääse puutumaan. Jotkin kirjallisuusviitteet kyllä menivät allekirjoittaneelta ohi, mutta se ei lainkaan häirinnyt katselunautintoa. Elokuvassa riitti yllätyksiä yksi ja toinenkin ja elokuvan loppu on sellainen, joka todella jää mieleen, vaikkei mitään muuta elokuvasta muistaisikaan enää vuosien päästä, kuten oli minun kohdallani.

Yksi elokuvan menestysaineksista oli sen synkkyydessä ja siinä yksityiskohtaisessa tavassa, jolla kuvattiin näitä murhattuja. Tapetut nimittäin näytettiin häikäilemättömästi katsojalle, ja ne järkyttävät varmasti herkimmät katsojat, vaikka esimerkiksi tämä toisena kuollut juristin löytöasento oli peräti taiteellinen. Muutenkin kuvaus oli onnistunutta, eikä kaupunkikuvasta todellakaan jäänyt happyhappy-fiilis päälle, mikä sopi tähän elokuvaan hienosti.

Näyttelijöistä ei ole sinänsä valittamista, sillä niin Morgan Freeman kuin Brad Pitt oliva loistavia rooleissaan ja siten täysin uskottavia. Myös Kevin Spaceyn roolisuoritusta oli pakko ihailla, vaikka häntä ei niin paljon elokuvassa näkynytkään. Itse asiassa, aina lopputeksteihin asti olin jatkuvasti kahden vaiheilla siitä, oliko kyseessä edesä Spacey, niin erilaiselta hän näytti kuin normaalisti, vaikkei ulkonäöllisiä muutoksia paljon oltu tehtykään.

Pisteitä: 4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti