maanantai 16. maaliskuuta 2009

Yön pedot

Alkuperäinen nimi: Them!
Ohjaus: Gordon Douglas
Käsikirjoitus: Ted Sherdeman
Pääosissa: James Whitmore, Edmund Gwenn, Joan Weldon
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1954


Järkyttynyt pikkutyttö kävelee aavikolla poliisin (James Whitmore) hänet sieltä löytäessä. Pian selviää, että tytön perheen asuntovaunu on käytännössä katsoen tuhottu; seinän läpi on menty voimalla. Pian tämän jälkeen löydetään myös kaupan pitäjä kuolleena kaupan ollessa täysin myllerrettynä ja jälleen tulijat olivat hajottaneet seinän. Asuntovaunun läheltä löytyy jälki, joka lähetetään tutkittavaksi Washingtoniin FBI:hin ja sieltä lähetetään tutkijat Medford ja Medford (Edmund Gwenn, Joan Weldon) maatalousosastolta, sillä näyttäisi siltä, että näihin outoihin tapahtumiin syyllistyneet olisivat jättiläismäiset muurahaiset... 

Yön petojen kansikuva antoi odottaa paniikkielokuvaa, jossa muurahaiset tunkeutuisivat kaupunkiin tappaen hädissään pakenevia ihmisiä ja koska elokuva on tehty 1950-luvulla, odotin siten elokuvasta nykypäivän valossa paljon tahatonta komiikkaa. Sellaista en kuitenkaan saanut, sillä muurahaiset pysyttelivät pääasiassa piilossa ja silloinkin kun niitä näkyi, oli ne tehty ihan tuon ajan standardien mukaan. Ilmeisesti elokuva olikin Oscar-ehdokkaana erikoistehosteista. 

Tarina ei siis ihan vastannut odotuksiani. Jos nyt aloitetaan näistä muurahaisista, niin kaupunkien siviiliväestö eivät juuri koskaan päässeet niitä näkemään niin, että sitä näytettäisiin ruudussa, vaan elokuva pyöri ensin aavikolla, jossa paikan päällä ovat tutkijat, poliisi ja FBI. Sitten kun siirrytään Los Angelesiin, niin silloinkin muurahaiset ovat pääasiassa viemäreissä ja silloin komento on armeijalla. Toki yhdessä vaiheessa näytetään pätkä muurahaisten hyökkäyksestä laivaan (jossa sielläkin taisi olla laivaston väkeä), mutta ei tämä ihan tarpeeksi ollut. Olisin ehdottomasti kaivannut elokuvaan enemmän muurahaisia kuin poliitikkoja ja tiedemiehiä. Muurahaiset olivat kyllä ihan riittävän hyvin toteutettuja. 

Juonen kuljetus elokuvassa oli ihan kohtuullista, vaikka itsekin menin vähän sekaisin siinä vaiheessa, kun muurahaisten normaalia elintapaa selostettiin. Kyllä minä kuitenkin jonkin tolkun sain siitä, että millä perusteella muutama yksilö oli päässyt karkaamaan aavikon pesästä, joskaan minulla ei ole mitään hajua, oliko selitys kuinka oikeisiin faktoihin perustuvaa. Siten maisemanvaihdos aavikolta Los Angelesiin tehtiin aika uskottavan tuntuisesti, mutta koska ötököiden taltuttamiseen osallistui pääasiassa valtion palveluksessa olevia miehiä, niin se terävin ote tästä elokuvasta puuttui, sillä esimerkiksi armeijan sotilailta muurahaisten tuhoaminen tuntui jotenkin rutinoidulta. 

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti