torstai 5. maaliskuuta 2009

Taistelu apinoiden planeetasta

Alkuperäinen nimi: Battle for the Planet of the Apes
Ohjaus: J. Lee Thompson
Käsikirjoitus: John William Corrington, Joyce Hooper Corrington
Pääosissa: Roddy McDowall, Claude Akins, Severn Darden
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1973


On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun apinat ottivat vallan isänniltään ja siinä ajassa on tapahtunut paljon. Muun muassa New York on räjäytetty tuusannuuskaksi ja kaupungin ympäristö on autioitunut. Apinat pitävät majaansa suurin piirtein päivämatkan päästä kaupungista Caesarin (Roddy McDowall) johdolla. Caesar saa kuulla edellisestä osasta tutulta MacDonaldsilta (Austin Stoker), että tuhotussa armeijan komentopaikassa oli äänitaltiointeja Caesarin vanhemmilta ja lähtee Kiellettyyn kaupunkiin MacDonaldsin sekä kaikkitietävän Virgilin (Paul Williams) kanssa. Siellä he kohtaavat vihamielisiä ihmisiä, mutta myös omassa tukikohdassa tapahtuu, kun gorillat suunnittelevat vallankaappausta...

Niinpä niin. Minulla oli hyvä fiilis jokaisesta sarjan osasta, mutta tämä viimeinen Apinoiden planeetta meneekin sitten jo huonon puolelle. Ei ollut tässä sellaista koukkua, mitä aikaisemmista. Toki oli selvää, että ihmiset häviävät taistelun, mutta silti oli tyyliin se ja sama, miten käy esimerkiksi gorillojen ja simpanssien välillä ja mitä tapahtuu ihmisille.

Ensinnäkin. Elokuva alkaa aivan liian myöhään, noin niin kuin aikajanalle sijoitettuna. Minua olisi kiinnostanut paljon enemmän se taistelu, joka käytiin Tulien yön (vai miten se on mahdettukaan suomentaa) jälkeen ja johtivat siihen tilanteeseen, jossa elokuvassa nyt oltiin. Toisekseen se kertojaukko alussa ja lopussa oli ihan turha lisä ja elokuva olisi tullut hyvin toimeen ilman häntäkin. Sitten kun päästään itse tarinaan, niin se osoittautui hirveän vaisuksi. Taistelu Apinoiden planeetasta antaisi odottaa jonkinlaista oikeaa taisteluleffaa, mutta sitten koko homma hoidetaan pois alta pääasiassa viimeisen parinkymmenen minuutin aikana. Sitä ennen keskitytään lähinnä pohjustamaan tuota taistelua, joka sitten toteutettiin jotenkin löysästi ja epäkiinnostavasti. Lisäksi olisi ollut ihan kiva tietää, miten apinat oppivat puhekyvyn ja koko englannin kielen sanavaraston kymmenessä vuodessa, kun ykkös- ja kakkososasta tutulta Novalta meni pelkän Taylorin huutamiseen vissiin pari vuotta aikaa. Oli tässä jotain hyvääkin, mutta pääosin tulos jäi miinuksen puolelle.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti